Natsitaittoiset lukulasit…
Natsitaittoiset lasit päässä luettua ja kirjoitettua sontaa:
”Venäjä aikoi hyökätä länteen maailmanhistorian suurimmin joukoin heinäkuussa 1941. Siksi Saksa joutui tekemään ennakoivan iskun itään pari viikkoa ennen kuin Venäjä olisi hyökännyt”
Stalin suunnitelma hyökätä ja vallata Eurooppa kesällä 1941 perustuu Viktor Suvorovin (Vladimir Bogdanovich Rezun) suoltamiin fiktiivisiin romaaneihin joita lievästi natsitaittoiset lasti päässä lukenut historioitsija on ahminut urkalla uskoen tai ainakin toivoen tarinat todeksi.
Jo pelkästään se fakta, että Neuvostoliitto toimitti Natsi-Saksalle öljyä jota ilman natsit eivät olisi kyenneet hyökkäämään periaatteessa yhtään mihinkään kumoaa kertaheitolla koko ääliömäisen tarinan.
Eihän Stalin Suomeen hyökännyt 1939, vaan Suomi joutui tekemään ennakkoiskun keskellä talvea.
Ilmoita asiaton viesti
Pakkohan meitin niin oli tehdä, kun Molotov ja Ribbentrop oli näin sen sopinut. 🥴
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se meni kun Kosola yllytti.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä, olisiko Stalin jo muutama kuukausi sen jälkeen kun vaivoin pystyi pistämään hanttiin suomalaiselle korpisoturille, ryhtynyt suunnittelemaan valtaavansa Euroopan – aluksi. Sen on kuitenkin historiakirjoitus näyttänyt toteen, että tuota Hitlerin ”ennakoivaa iskua itään” ryhdyttiin suunnittelemaan jo heinäkuussa 1940.
Ilmoita asiaton viesti
Päästiinhän me mukaan Hitlerin suunnitteleman ennakoivan iskun suunnitteluun jo hyvissä ajoin ennen virallisesti 25.6.1941 alkaneita jatkopippaloita…
Aina voi tietysti miettiä, mikäli siltä tuntuu, että mitähän, missähän, milloinkin olikaan oikein suunniteltu…
Operation Silberfuchs,
Saksan ja Suomen yhteisesti toteuttama sotilasoperaatio
alkoi 29.6.1941
Operaation suunnittelu aloitettiin tosissaan joulukuussa 1940. Saksan Norjan armeijan (AOK Norwegen) esikuntapäällikkö Erich Buschenhagen vieraili Suomessa ja laati suunnitelman, joka määrittäisi Suomen roolin sodassa Neuvostoliittoa vastaan.
8. joulukuuta 1940 Hitler antoi käskyn nro 21, jossa täsmennettiin operaatio Barbarossa kampanjan suunnitelma, mukaan lukien tavoitteet ehdotetulle Saksan ja Suomen väliselle yhteistyölle.
Operaation yksityiskohtaisen suunnitelman laati Saksan Norjan armeijan komentaja Nikolaus von Falkenhorst ja hänen esikuntansa tammikuussa 1941.
18. helmikuuta 1941 Norjan Wehrmachtin esikuntapäällikkö eversti Erich Buschenhagen saapui Helsinkiin, ja seuraavina päivinä hän neuvotteli Suomen edustajien kenraali Aksel Fredrik Airon ja kenraali Erik Heinrichsin kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Lähes samaan aikaan Neukkula pudotti suomalaisen matkustajakoneen, Kalevan. Teko joka viittaa siihen että siitä ei mentäisi oikeuteen vaan kiistat sovittaisiin muulla kuin diplomatialla.
Muutoinkin Neukkulan käytös viittasi piakkoin alkavaan offensiiviin, joten luultavimmin Stalin ajatteli hyökkäävänsä koko rintaman leveydeltä jolloin Suomikin olisi osa operaatiota.
Ilmoita asiaton viesti
Tapa ensin, jos ennätät.
Saksan ja Suomen yhteisesti toteuttama sotilasoperaatio
alkoi 29.6.1941
Hetkinen, Saksa aloitti suurhyökkäksen 22.6.1941 ja Suomi
liittyi mukaan 25.6.1941.
Tiedätkö mitä Stalin ja Molov suunnittelivat heti 13.3 1940 jälkeen
ja koko välirauhan ajan.
Koko maailma pidätteli henkeään erityisesti elokuussa 1940,
mitä tapahtuu Suomelle?
Ilmoita asiaton viesti
Siinäpä se hetkinen elikä mitä – mistä – milloin tiedettiin ja muuttuivatko kenties myös suunnitelmat…
Lähde WikiPedia:
Suomen ja Saksan sotilasyhteistyö 1940–1941.
Talvisota päättyi Moskovan rauhaan 13. maaliskuuta 1940. Kesän aikana Saksa liitti Suomen mukaan suunnittelemaansa suurhyökkäykseen Neuvostoliittoon. Saksan aloitteesta maiden välille syntyi sotilaallisen yhteistyön linja, joka alkoi 1940 loppukesästä neuvotteluilla ja tietojenvaihdolla. Vähitellen yhteistyö tiivistyi konkreettisiin valmisteluihin Neuvostoliittoon suuntautuvaa hyökkäystä varten. Kiristynyt maailmanpoliittinen tilanne, taloudelliset ja maanpuolustukselliset tarpeet, sekä toiveet revanssista Neuvostoliiton suhteen Saksan aseiden avulla saivat Suomen tukeutumaan Saksaan ja sopimaan aseveljeydestä. Maat tiivistivät taloudellista ja sotilaallista yhteistyötään, ja Suomi salli Saksan joukkoja maaperälleen. Saksa hyökkäsi 22. kesäkuuta 1941 Neuvostoliittoon käyttäen myös Suomen aluetta keskiyöstä 24./25.6. alkaen.
Neuvostoliitto aloitti sotatoimet Suomea vastaan 22. kesäkuuta 1941 klo 6.05.
Kun Neuvostoliiton hyökkäykset jatkuivat ja kävivät yhä rajummiksi 25. kesäkuuta eduskunnassa hyväksyttiin päätöslauselma, jonka mukaan Suomi on jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa.
Taustaa
Talvisodan jälkeen maiden välit olivat viileät, sillä Saksa oli Suomen pettymykseksi ollut sodan aikana tiukan puolueeton. Suomi pyrki suuntautumaan länsivaltoihin, mutta Saksan vallattua Tanskan ja Norjan Suomi jäi maantieteellisesti sekä ulko- ja talouspoliittisesti puristuksiin Saksan ja Neuvostoliiton väliin. Kesällä 1940 Neuvostoliiton painostaessa Suomea näytti ainoana vaihtoehtona olevan natsi-Saksa, jonka sotamenestys toisaalta myös houkutti ja herätti toiveita Moskovan rauhan kumoamisesta yhteistyön ja Saksan aseiden avulla.
Saksan päätös hyökkäyksestä Neuvostoliittoon
Adolf Hitler aloitti Neuvostoliittoa vastaan kohdistuvan sodan valmistelut heinäkuun viimeisinä päivinä 1940 salaisessa Saksan korkeimman sotilasjohdon kokouksessa. Suunnittelu alkoi välittömästi operaationimellä Aufbau Ost, joka annettiin elokuussa. Marraskuussa Hitler antoi ohjeen numero 18, jonka mukaan idän hyökkäyksen suunnitelmia tuli jatkaa oli poliittisten neuvottelujen tulos mikä tahansa. 18. joulukuuta annettiin ohje numero 21, jossa määriteltiin operaatio Barbarossa ja sen strategiset tavoitteet.
Suomi oli mukana suunnitelmissa jo heinäkuussa.
Kauttakulkusopimus
Seuraava käänne suhteissa oli everstiluutnantti Joseph Veltjensin vierailu Suomeen 17. elokuuta. Veltjens oli valtakunnanmarsalkka Hermann Göringin luottomies. Veltjensin käymät neuvottelut pidettiin tarkkaan salassa, mutta myöhemmin on osoitettu, että hän tapasi ainakin Risto Rytin ja Mannerheimin. Neuvotteluissa sovittiin, että Saksa toimittaisi Veltjensin oman yhtiön ja erään ruotsalaisen yhtiön välityksellä runsaasti sotatarvikkeita Suomelle Saksan sotasaalisvarastoista. Käynnin päätarkoitus oli kuitenkin toinen: Veltjens ehdotti, että Saksa saisi kuljettaa ilmavoimien joukkoja ja materiaalia Pohjois-Suomen läpi. Molempien maiden suhteet Neuvostoliittoon olivat kiristymässä ja Neuvostoliitto ei tehnyt asiasta suurta kysymystä. Solmittu kauttakulkusopimus pysyi salassa, kunnes 21. syyskuuta ensimmäiset saksalaiset alukset ilmestyivät Suomen rannikolle. Sopimus otettiin kuitenkin kansan parissa pääasiallisesti myönteisesti vastaan.
Ilmavoimien yhteistyö
Koelentotoiminta ja lainakoneet
Ilmeisesti samoissa neuvotteluissa Suomi lupautui lainaamaan saksalaisille Suomen ilmavoimien liittoutuneiden käyttämiä lentokonetyyppejä testilentoja ja tutustumista varten. Ensisijainen oli brittivalmisteinen Bristol Blenheim -pommittaja. Yksi Suomen ilmavoimien Blenheim IV lennettiin Saksaan syyskuun lopussa ja palautettiin joulukuussa. Mukana oli testejä varten myös brittiläisvalmisteista lentosuunnistuslaitteistoa ja Wimperis-pommitustähtäin. Koelentotoiminta jatkui: Blenheimin Luftwaffen koelentokeskuksesta Rechlinistä Suomeen lentänyt Flugkapitän Heinz Beauvais koelensi samalla matkalla Suomen ilmavoimien neuvostovalmisteisen Polikarpov I-153 -hävittäjän Malmilla. Lisäksi jossain vaiheessa välirauhan aikana maassa vieraili saksalaisseurue erityisesti neuvostokonemalleihin tutustumassa. Huhtikuussa 1941 Saksaan lainattiin Polikarpov I-16 -hävittäjä ja toukokuussa Iljušin Il-3M -pommikone. Kesäkuussa operaatio Barbarossan aloituspäivänä yksi Suomen Ilmavoimien Brewster-hävittäjä oli valmiiksi osiin purettuna ja laatikoihin pakattuna odottamassa laivausta Saksaan.
Saksan sotilaskoneet Suomen ilmatilassa
Syksyllä 1940 saksalaiset Norjan Banakista, ja myöhemmin Kirkkoniemestä operoivat lentokoneet tekivät tiedustelulentoja Neuvostoliiton alueelle Suomen ilmatilan kautta. Lennot suoritettiin 27. syyskuuta – 29. marraskuuta vuonna 1940 päätehtävänä oli kuvata teitä ja Muurmannin rataa. Lennot tehtiin Dornier Do 17 -koneilla, joita oli myöhemmin myös Suomen ilmavoimilla. Huhtikuussa 1941 tiedustelulennot Neuvostoliittoon Suomen alueen kautta aloitettiin uudelleen, usealta eri kentältä.
Vuoden vaihteessa 1940–1941 Luftwaffen Ilmaviestipataljoona 100 testasi X-pommitussuunnistusjärjestelmää (saks. X-Verfahren) ja sen laskentalaitetta (saks. X-Gerät) pitkänmatkanlennoilla Keski-Euroopasta muun muassa Pohjois-Suomeen. Lennot tehtiin 7 000 metrin korkeudessa ilman välilaskuja. Koneet oli varustettu siviilitunnuksin ja maalattu harmaiksi.
Suomalainen SS-pataljoona
Helmikuussa 1941 Saksassa suunniteltiin aluksi 750 vapaaehtoisen suomalaisen, myöhemmin 1 500 miehen koulutusjoukon perustamista. Suomen hallituksen kantaa tiedusteltiin maaliskuussa, ja vastaus oli myöntävä. Asia hoidettiin Saksan sotilastiedustelu Abwehrin ja Valtiollisen poliisin kautta. Peiteorganisaatioksi perustettiin yksityinen värväyskomitea. Koulutusosasto sijoitettiin SS-pataljoonaksi ja nimettiin Wiking-SS:ksi, vaikka alun perin ja sopimuksen mukaan sen piti liittyä Wermachtin riveihin. Suomalaiset yrittivät asettaa joukon käytölle aluksi ehtoja, mutta näistä luovuttiin, ja huhtikuun puoleenväliin mennessä ainoastaan toivottiin joukkoja Suomeen, mikäli maa joutuisi sotaan yksinään.
Koottu 1 200:n miehen vapaaehtoispataljoona kuljetettiin toukokuussa viidessä erässä salaa Saksaan.
Vierailut, neuvottelut, tiedustelumatkat
Suomalaisten valmistautuminen
Operaatiosuunnitelmien muutos
Saksan hyökkäysaikeiden tultua suomalaisten tietoon Tapolan saksanmatkalla pääesikunta muutti 21. joulukuuta Karjalan osalta maan puolustussuunnitelman hyökkäykselliseksi. Hyökkäyssuunnat olisivat Karjalankannas ja Laatokan pohjoispuoli. Huhtikuussa 1941 Päämaja käski armeijakuntien esikuntia suorittamaan toukokuun loppuun mennessä sotapelejä. Tutkimuskohteina piti olla viivytystaistelu rajalla, tilanteen vakauttaminen ja hyökkäys ennalta määrätyin tavoittein.
Päämaja alisti Suomen III Armeijakunnan hyökkäykseen valmistuvan Saksan Norjan armeijan alaisuuteen 15. kesäkuuta 1941. Pääesikunta teki 15. – 19. kesäkuuta vaihtoehtosuunnitelmat, joissa puolustautuminen mainittiin muodon vuoksi, mutta hyökkäysvaihtoehto suunniteltiin tarkasti. Tehtäviä jaettiin yksiköille 18. kesäkuuta: 14. divisioona Lentiiraan ja Repolaan, VII armeijakunta Sortavalaan ja II armeijakunta Vuokselle. Samana päivänä kenraali Hägglund jaetutti joukoilleen muistion Näkökohtia syvälle suuntaavassa hyökkäystaktiikassa.
Yhteistoimintaa valmistelevat rakennustyöt
Tammikuussa 1941 Mannerheim Saksan pyynnöstä kiirehti teiden rakentamista Hetasta Kilpisjärvelle ja Inarista Kaarasjoelle, molemmat Norjan rajalle asti. Rajan takaa saksalaiset jatkoivat rakentamista yhdistääkseen tieverkon valtakunnantie Reichsweg 50:een Narvikista Kirkkoniemeen, tuloksena kaksi uutta yhteyttä Jäämerelle. Lisäksi Paatsjoen yli ryhdyttiin rakentamaan siltaa Höyhenjärven ja Nyrudin kohdalla.
Aluksi suomalaiset pyrkivät saamaan saksalaisilta kaksi kolmasosaa rakennuskustannuksista, mutta myöhemmin hallitus päätti kustantaa tiet itse.
Saksan ilmavoimille luvattuja lentokenttiä ja kenttiä joita saksalaiskoneet käyttivät, piti kunnostaa ja perusparantaa. Työt alkoivat 19. kesäkuuta. Liinahamarin, Rovaniemen, Kemin ja Kemijärven kentät tyhjennettiin, samaten Utin kenttä, jonne jätettiin suomalainen huoltomiehistö. Malmin kenttä luovutettiin saksalaisille 19. kesäkuuta. Muutaman päivän kuluttua kenttää levennettiin ja pidennettiin kiireellä suurille saksalaispommittajille sopivaksi.
Valmistautuminen hyökkäykseen
Kesäkuun alkupuoli 1941
SS-divisioona Nord ylitti 7. kesäkuuta Norjan ja Suomen rajan Nyrudin siltaa pitkin ja aloitti moottorimarssin Jäämerentietä pitkin Vuotson ja Sodankylän kautta Rovaniemelle. 8 000–9 000 miehen vahvuisen divisioonan ajoneuvokolonnan ohimarssi kesti kymmenen tuntia. Divisioona oli Rovaniemellä 10. kesäkuuta. Samaan aikaan kaksi divisioonaa saksalaisjoukkoja laivattiin Ouluun, Stettinistä 169. divisioonan 20 000 miestä (operaatio Blaufuchs 1), ja Oslosta XXXVI AKE ja esikunta, sekä SS-Nordin tykistö ja erikoisjoukot, 10 600 miestä (operaatio Blaufuchs 2). Oulun Toppilan satamasta joukot siirrettiin junakuljetuksina Rovaniemelle. Laivaukset alkoivat 5. kesäkuuta ja viimeiset joukot olivat Rovaniemellä 14. kesäkuuta. Saksalaisten yhteensä 40 600 miehen vahvuiset joukot keskitettiin Rovaniemen seudulle, josta ne aloittivat 18. kesäkuuta siirtymisen kohti Sallaa.
Barbarossa-hyökkäystä edeltävä viikko
Saksan Norjan armeijan johtoesikunta siirtyi Rovaniemelle 15. kesäkuuta, armeijan komentaja kenraalieversti Nikolaus von Falkenhorst saapui hyökkäyspäivänä.
Wehrmachtin kenraali Erwin Engelbrecht teki 17–22. päivä tiedustelumatkan Oslosta Hankoon, jossa hän tutki mahdollisuuksia hyökätä Hangon neuvostojoukkoja vastaan. Ilmeni kuitenkin, että puolustuslinnoitteet olivat vahvat. Suomalaisten ja saksalaisten yhteisestä päätöksestä Hanko päätettiin ainoastaan piirittää ja Engelbrechtin komentama Saksan 163. jalkaväkidivisioona päätettiin asettaa Mannerheimin reservijoukoksi Karjalan rintamalle.
Yhteysupseereja vaihdettiin: 12. päivä lähetti Luftwaffe hallinnolliseksi edustajaksi kenraali Lorenzin ja yhteysupseeriksi kapteeni Friedrich-Franz von Nordenskjöldin. Suomi lähetti 19. päivä Luftflotte 1:n esikuntaan Saksaan kapteeni Pauli Ervin ja Kirkkoniemeen Luftflotte 5:n esikuntaan kapteeni Olavi Lumialan.
Kesäkuun 17. päivä Rovaniemelle laskeutuivat ensimmäiset Luftwaffen lentokoneet, ja lisää koneita lensi Norjan kentiltä hyökkäyspäivän lähestyessä. Luonetjärven kentälle saksalaiset saapuivat 16. päivästä lähtien, Uttiin aamuyöllä 21. kesäkuuta.
Suomen aluevesille purjehti 16. kesäkuuta Saksan laivaston kaksi laivasto-osastoa, jotka piilotettiin saaristoon odottamaan alkavaa hyökkäystä. Osa aluksista ajettiin Suomenlinnaan merisotakoulun laituriin. Gruppe Cobra odotti Porkkalan saaristossa ja Gruppe Nord Turun saaristossa Nauvon eteläpuolella. Molemmat olivat saman suuruisia, yhteensä aluksia oli runsaat 40: viisi sukellusveneiden emälaivaa, seitsemän suurta miinalaivaa (muun muassa Königin Luise), kymmenen miinanraivaajaa sekä niiden emälaiva, 12 moottoritorpedovenettä emälaivoineen, neljä avomerihinaajaa, tankkeri ja huoltoaluksia. Alukset olivat Suomen rannikolla päästäkseen nopeasti laskemaan miinasulun Suomenlahden poikki, jotta Neuvostoliiton Itämeren laivasto suljettaisiin Leningradiin. Suomalaiset kuljettivat saksalaisupseereita tutkimaan tulevia miinoitusalueita, ja päästivät saksalaistähystäjät Bengtskärin majakalle tähystämään neuvostoliikennettä Hankoon. Turun saaristossa oli ankkurissa myös Suomen sukellusvenelaivasto, viisi sukellusvenettä ja emälaiva. Kolme suomalaisaluksista auttoi 22. päivä saksalaisia miinoittamaan Viron rannikkoa.
Yhdistynyt kuningaskunta oli perustanut Petsamoon oman konsulaattinsa, jonne oli edellisenä vuonna lähetetty 12 tarkkailijaa. Heidät ajettiin pois Petsamosta Gestapon avustuksella 20. kesäkuuta. Konsulaatin asiakirjat poltettiin.
21. kesäkuuta
Saksalainen pioneerikomppania siirtyi 20.–21. kesäkuuta välisenä yönä Norjasta Petsamoon valmistelemaan Saksan 2. ja 3. vuoristodivisioonan saapumista alueelle. Joukot olivat siviilipuvuissa. Seuraavana yönä saksalaiset yhteistyössä Suomen Valtiollisen poliisin kanssa valtasivat Neuvostoliiton Petsamon konsulaatin ja suomalaiset pidättivät konsulaatin koko henkilökunnan perheineen. Saksan Gestapo takavarikoi konsulaatin arkistot tutkittavakseen ja toimitti ne myöhemmin Valpolle.
Suomen ilmavoimien esikunnan määräyksestä Yleisradion Lahden, Turun ja Oulun radiomastoihin asennettiin 21. kesäkuuta automaattiset morsetuslaitteet saksalaisten pommikoneiden radiosuunnistusta varten.
28. helmikuuta 2017 alkaen on Lahden suurasemalle asennettu sähkötysradiomajakka ollut Radiomäellä olevassa radio- ja televisiomuseo Mastolassa näytteillä alakerrassa.
Illalla 21. kesäkuuta Suomen rannikolla piileskelleet laivasto-osastot Cobra ja Nord purjehtivat etelään ja laskivat yön aikana kaksi massiivista miinasulkua, Corbethan Porkkalasta ja Apoldan Korppoosta, yhteensä tuhat miinaa ja 1 400 raivausestettä. Torpedoveneet miinoittivat Viron saaristoa. Osastot eivät kärsineet tappioita. Neuvostoliittolaisten lentoveneiden havaittua Korppoon osaston avattiin niitä kohti tykkituli kello 2:30, puoli tuntia ennen yleishyökkäystä. 22. kesäkuuta 1941 sukellusveneet Vetehinen, Vesihiisi ja Iku-Turso laskivat miinoja Viron rannikolle. Vetehinen laski miinansa kello 07.38–08.26 Louna-Uhtin ja Kundan lahden itäniemen Letipään väliin, Iku-Turso kello 08.15–09.06 Mohnin saaren luo ja Vesihiisi omansa 09.05–10.25 Vaindlon ja Kalgrundin väliin.
Kaksi veneistä jatkoi miinoittamista 23.–24. päivä Suursaaren länsipuolella.
”Kolmen päivän puolueettomuus”
Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon koko itärintaman leveydeltä kello 3:00 22. kesäkuuta 1941. Rovaniemelle keskitetyistä saksalaisjoukoista osa oli jo asemissa Sallan rintamalla, osa vasta marssilla kohti rajaa. Suomi ilmoitti olevansa puolueeton.
Aamuyöllä 22. kesäkuuta Saksan 2. ja 3. vuoristodivisioonan kärkijoukot odottivat sillalla pääsyä Suomen puolelle. Suomalainen rajavartiosto nosti rajapuomin ja laski saksalaiset maahan kello 02:30. Operaatio Renntieriä noudattaen 2. divisioona miehitti nikkelikaivoksen ja Liinahamarin alueen, 3. divisioona Jäämerentien varren etelämmässä. Tirolista, Steiermarkista ja Salzburgista kotoisin olevat joukot rakensivat siltoja ja parakkeja, ja paransivat teitä. Petsamon maastotiedustelun Neuvostoliiton rajalle saksalaiset saivat tehtyä 24. päivään mennessä.
Aamuyöllä Suomen laivaston alukset suuntasivat kohti Ahvenanmaata toteuttamaan jo viikon valmisteltua operaatio Kilpapurjehdusta, Ahvenanmaan miehittämistä. Saattueessa oli 23 alusta, sotaväkeä yhteensä kaksi rykmenttiä ja 69 eri kaliiberin tykkiä. Tukena oli suurin osa rannikkolaivastoa. Aamulla kello 6 venäläiskoneet tekivät tehottomaksi jääneen ilmahyökkäyksen saattuetta kohti. Joukot miehittivät Ahvenenmaan suunnitelmien mukaan.
Neuvostoliiton Pohjoinen laivasto ja 14. armeija saivat 22. kesäkuuta käskyn pommittaa viholliskohteita Petsamon ja Kirkkoniemen alueella.
Saman päivän aamulla ryhtyi Neuvostoliitto hyökkäykseen Suomen alueelle pommittaen ja tulittaen puhtaasti suomalaisia kohteita. Kello 6.05 aamulla sanottuna päivänä Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat suomalaisia panssarilaivoja Sottungan luona, kello 6.15 Alskärin linnaketta Turun saaristossa ja kello 6.45 suomalaisia kuljetusaluksia Korppoon luona. Kello 7.55 Puna-armeijan tykistö avasi tulen Hangon vuokra-alueelta ampuen Porsöhön, Storholmaan ja mantereelle. Samana päivänä avattiin Hirsilammen luona, noin 14 kilometriä Imatran itäpuolella, Neuvostoliiton alueelta tuli suomalaisia rajavartioita kohden ja Pummangista Petsamossa ammuttiin useita kymmeniä tykinlaukauksia erästä merellä kulkenutta suomalaista laivaa kohti. Näiden puolueettomuuden loukkausten johdosta ulkoministeri Witting esitti kesäkuun 22. päivänä Neuvostoliiton lähettiläälle ministeri Orloville vastalauseen pyytäen selitystä. Ministeri Orlov lupasi kääntyä hallituksen puoleen, mutta pyydettyä selitystä ei milloinkaan saatu.
Viron rannikkoa miinoittamassa olleet saksalaiset moottoritorpedoveneet hyökkäsivät seuraavina päivinä muun muassa Hangon meriyhteyksiä vastaan. Veneet pitivät tukikohtaansa Suoman rannikon saaristossa.
Aamulla Suomen ilmatilaan saapui etelästä 18 saksalaista Junkers Ju 88 -pommikonetta miinoitettuaan Neuvostoliiton Kronstadtin sotasataman. Suomalaista ilmatorjuntaa oli valmiiksi varoitettu ”omista koneista”. Johtokoneessa oli mukana ylimääräisenä navigaattorina Luftflotte 1:n suomalainen yhdysupseeri, kapteeni Ervi. Koneet laskeutuivat Uttiin ja ne tankattiin paluumatkaa varten.
Uttiin laskeutui myös idästä Suomen alueelle tullut 19 Ju 88 -pommittajan lentue miinoitustehtävältä Laatokalta. Koneet tankattiin ja ne lähtivät paluumatkalle Saksaan.
22. päivän iltana kaksi saksalaista Heinkel He 59 -meripelastuskonetta starttasi Oulujärven Paltaniemen kentältä kohti Vienanmerta. Mukana oli suomalainen kaukopartio, yhteensä 16 miestä siviilivaatteissa, tehtävänä räjäyttää Stalinin kanavan sulkuja. Tehtävän epäonnistuttua partio räjäytti Murmannin rataa ja palasi 10. heinäkuuta.
Samaten illalla 22. kesäkuuta laskeutui Malmin kentälle 12 Junkers Ju 88 -pommittajaa. Tarkoitus oli suorittaa Malmilta käsin pommituslentoja neuvostoliittolaisia vastaan. Koneita varten jouduttiin kiitotietä jatkamaan kovalla kiireellä, viisi rakennusta purettiin ja metsää kaadettiin. Laskeuduttuaan koneet rullasivat seisontapaikoille, mutta laskutelineet upposivat pehmeään maahan. Suunnitelma lentokentän käytöstä hylättiin, ja koneet palasivat Saksaan seuraavana päivänä kun ne oli saatu irti.
Jatkosota
Neuvostoliitto hyökkäsi 25. kesäkuuta Suomeen yhteensä 236 pommikoneen ja 240 hävittäjän voimin. Iskut kohdistuivat osin lentokentille, osin kaupunkien siviilikohteisiin. Seuraavana päivänä presidentti Risto Ryti piti radiopuheen, jossa totesi Suomen olevan jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Nea, olet tehnyt suuren työn, täysin turhaa. Sikäli kun muistan esittämäsi asiat ovat tosia. Sinulta jäi vaan mainitsematta suurin syy miksi Suomi teki mitä teki.
Suomalainen PELKÄSIVÄT välirauhan aikana. (paitsi kommunistit)
Kaikki tiesivät mita oli tapahtumassa Baltianmaissa.
Sieltä vietiin porukka karjavaunuissa Siperiaan. Lue Viron presidentin Lennart Meren kirja tästä asiasta.
Ymmärrän kyllä että sinä ja sinun laisesi aina väittävät suomalaisten itse olevan syypää Suomi-Neuvostoliitto sotiin. Tästä on turha keskustella.
Sinulle kyllä kelpaa Suomi-niminen hyvinvointiyhteiskunta, mutta et halua kiittää siitä kenelle kiitos kuuluisi. Amen ja piste.
Ilmoita asiaton viesti
No copy paska kombinaatio nyt käy käden käänteessä.
Teikäläinen taas katselee maailmaa juurikin otsikon kuvailemien kaltaisten lasien läpi, johon teikäläisellä tietysti oikeus on, ei siinä sen enempää…
Taisi kuitenkin osua hermoon kun noinkin koville tuntuu ottavan. Voisi melkein sanoa, että otatte WikiPedia lainaukseni jopa henkilökohtaisena loukkauksena.
Ilmoita asiaton viesti
Oli täysin oikein lähteä hakemaan rosvottuja alueitamme takaisin
Ilmoita asiaton viesti
Miten kävi?
Ilmoita asiaton viesti
Ari Vallin, Neukkula oli talvisodan lopulla ylivoimaisessa asemassa. Rintamalla jo oli uudet dieselkäyttöiset hyökkäysvaunut, ei enää vanhat matopurkit.
Kapasiteettimielessä talvisota oli rajakahakka, ei mikään sota.
Aivan pikkuhomma, joka olisi paikattu hetkessä. Ja ei todellakaan pannut Neukkulaa polvilleen muuta kuin siinä mielessä että oli nolo ja loppui kesken. Joku kehotti lopettamaan ja solmimaan välirauhan.
Ilmoita asiaton viesti
Noin se taisi mennä. Viimeistään tammikuussa Suomessa oli asiasta vihiä, noin siis professori Jokipiin mukaan. Toukokuussa 1941 Suomi jo tiedusteli Saksalta, josko Markkinan alue liitettäisiin Suomeen (taitaa olla nykyinen Skibotten). Saksa ei suostunut antamaan Norjan maata suomalaisomistukseen.
Se siitä Pohjoismaisesta veljeydestä. Puukkoa käänsimme kun mahdollisuus tuli.
Ilmoita asiaton viesti
Joka sukupolvi näyttää luovan omat historiankirjoittajansa. Kyllä Puheenvuoroon ainakin yksi, miksei usemampikin mahtuu historiaa ja sotahistoriaa uudeksi tulkitsemaan.
– Niin kauan kuin ”hytöset”, opettavat asiantuntevasti ja puolueettomasti koulussa, ei fasistien kontrafaktuaalisesta historiankirjoituksesta ole vaaraksi asti.
Ilmoita asiaton viesti
On kai liioiteltua sanoa sitä kontrafaktuaaliseksi.
Tosiasia nimittäin on että neukut olivat hyökkäysryhmityksessä eikä puolustusryhmityksessä.
Juuri sen tähden neukkujoukot oli niin helpot tuhota kun mm. lentokoneet oli tuotu rintaman lähelle.
Jos on tarkoitus puolustaa, lentokoneita ei tuoda lähelle rintamaa. Samaten joukkoja pidetään taaempana josta niitä voidaan siirtää suuntiin joissa hyökkäyksen paine on suurin.
Jopa jokilaivasto oli tuotu lähelle rintamaa.
Joukkojen ryhmitys todistaa että tarkoitus oli ryhtyä hyökkäämään ja juuri sen tähden puolustus oli järjestäytymätöntä kun joukot eivät olleet puolustusryhmityksessä.
Tämä lienee Stalinin suurin koskaan tekemä taktinen virhe, talvisodan veroinen mutta suurempi.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos on tarkoitus puolustaa, lentokoneita ei tuoda lähelle rintamaa.”
VÄÄRIN!
Liian kauas sijoitettu ilmapuolustus ei vastaa tarkoitustaan. Muista maista en tiedä, mutta sodan aikana suomalaisten hävittäjien kentät olivat melko lailla etulinjan liepeillä.
Itse asiassa itärintamalla myös saksalaiset lentotukikohdat siirtyivät yhä idemmäs jalkaväen edetessä.
Ilmoita asiaton viesti
Sehän on kiva että tiedät paremmin kuin Bellamy. Kyse on puolustukseen ryhmittymisestä, ei taistelusta. Normaalijärjellä ajatellen kannattaa pitää ne niin kaukana että ilmahälytys ehditään antaa ennenkuin vihollinen on päällä. Ja lentokoneita on muitakin kuin hävittäjiä.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä mitä Bellamy tietää, mutta kirjoittamastasi päätellen hän ei juurikaan tiedä sota-ajan Suomen ilmavoimien toiminnasta.
Suomalaisten hiekka/nurmipintaisten etulinjan erämaakenttien (siis eivät tietenkään olleet tykinkantaman etäisyydellä) naamiointi oli yleensä niin tehokasta, että venäläiskoneet saattoivat lentää niiden yli havaitsematta lentävänsä lentokentän ylitse. Yksi kenttä oli jopa järven rantaviivassa.
Omaan lentokokemukseeni viitaten voin sanoa, että esim. edesmennyttä Malmin lentoasemaa oli vaikeaa lokalisoida ilmasta asutuksen keskeltä yhtään etäämmältä, ellei tarkalleen tiedä, missä se sijaitsee.
Toisekseen jokainen ylimääräinen lentokilometri vähensi operatiivista toiminta-aikaa kohdealueella. Tämä oli suuri ongelma varsinkin Messerschmitt-hävittäjien kohdalla.
Koska venäläiset eivät kaikesta huolimatta olleet idiootteja, jokunen oma kone menetettiin yllätyshyökkäyksissä erämaakentän sijainnin paljastuessa.
Nykyisin on aivan sama, missä kenttä sijaitsee koneiden suuren suorituskyvyn johdosta. Suomenlahden tunnistuskoneetkin tulevat Pirkkalasta saakka. Tosin näissäkin siirtymissä lentoaika on n. 10min, joka on nykyaikana iäisyys.
Ilmoita asiaton viesti
No nythän on niin että kysymys ei ole parista koneesta, vaan neukkujen sadoista koneista ja useista rinnakkaisista kiitoteistä.
Ei ole ihme että kävi niin kuin kävi, neukkulan ilmavoimat tuhottiin kentille sodan alkuhetkinä. Sen pituinen se.
Ilmoita asiaton viesti
😁
Ilmoita asiaton viesti
Suvorov/Rezun asuu nykyisin Iso-Britanniassa. Ihmettelen miksei häntä vielä ole tapettu,
Po. henkilö on pitkäaikainen GRU:n agentti, ei mikään turisti.
Kehotan lukemaan kirjoja, mm. Sokea peili jota on vaikea löytää kirjastosta (putinistit ovat varastaneet kappaleet) on kiinnostava.
Tuo Neukkulan joukkojen hyökkäysryhmitys löytyy myös Bellamyltä, joka on sotahistorioitsija
Ilmoita asiaton viesti
Suvorov/Rezun oli Sveitsissä toimiva (oletettu GRU) mitättömyys, eikä ikinä olisi päässyt sellaisiin tietohin käsiksi mitä romaaneissaan esittää. Mikäli olisi niin tuskinpa olisi päässyt niiden tietojen kera elävänä mihinkään.
Liekö tyyppi ikinä Moskovassa edes käynytkään saatikka sitten Kremlissä, vaan eihän sitä tiedä jos olisi soitellut Moskovaan arkistoon ja vaatinut virkaäänellä, että faksatkaapas salat, nyt on vähän kiire…
Tyyppi mainostaa stoorejaan ”ihmettelemällä” ettei ole vielä tullut listityksi, ääliöt ostaa ja imee itseensä…
Ilmoita asiaton viesti
Nea on hyvin vihainen. Kannattaisi ehkä lukea ensin ja haukkua vasta sitten. Nea on lokasivustojensa lumoissa eikä jaksa tutustua siihen miten väärä mielipide on perusteltu.
Ilmoita asiaton viesti
No Suvorovin ei tarvitse perustella mitään, riittää kun kirjat myy ja pysyy hengissä jolloin voi jatkaa hyvillä mielin sen ihmettelmistä.
Ilmoita asiaton viesti
”Loikkareilla ei ole mitään pelättävää”, kertoo NKVD, KGB, FSB ja GRU yhtäpitävästi.
Ilmoita asiaton viesti
Voi ei, Suvorovin mainostemppu lakkasi toimimasta 🥴
Ilmoita asiaton viesti
Et tiedä mitään venäläisten suorittamista salamurhista Euroopassa ja varsinkin Iso-Britanniassa. Litvinenkokin oli saanut Iso-Britannian kansalaisuuden ja silti murhattiin. Asia joka ei kiinnostanut Blairia yhtään joskin alkoi myöhemmin kiinnostaa.
Ilmoita asiaton viesti
Natsonen taisi ottaa nokkiinsa 😊
Ilmoita asiaton viesti
Ei pelkästään vihainen.
Nea on tolaltaan ja se sumentaa aivoja.
Ilmoita asiaton viesti
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jussina/oliko-saksan-operaatio-barbarossa-ennalta-ehkaiseva-isku-suomen-sotilas/
Ilmoita asiaton viesti
Nyt jos totta puhutaan, niin lienee hyvinkin mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että Stalin olisi hyvin mielellään hyökännyt Saksan selustaan, JOS olisi käynyt kuten ensimmäisessä maailmansodassa, eli Saksa olisikin juuttunut kiinni länsirintamalle.
Kun näin ei käynytkään, Stalin oli hyvin raivoissaan ja erinomaisen huolestunut, ymmärtäessään, että Saksa voisikin nyt käydä lähitulevaisuudessa kaikin voimin Neuvostoliittoa vastaan. Siitä huolimatta hän kieltäytyi viimeiseen asti uskomasta, että Saksa oikeasti ”rohkenisi” hyökätä.
Kuten Esko tuossa yllä kertoo, ja mikä onkin yleisesti tiedossa, puna-armeija oli todellakin selkeästi hyökkäysryhmityksessä, mutta se johtui lähinnä siitä, että neuvostolaisen käsityksen mukaan ”hyökkäys on aina paras puolustus” ja strategiana oli yksiselitteisesti siirtää massiivisilla vastahyökkäyksillä sotatoimet välittömästi takaisin hyökkääjän alueelle. Mikä oli idiotiaa, mutta ainahan sitä voi toivoa ja kuvitella vaikka mitä.
Tietenkin on tavallaan totta, että Neuvostoliiton suurena unelmana oli saavuttaa vielä joskus maailmanherruus, koko maailman muuttuessa – nopeasti tai hissun kissun – kommunistiseksi, Neuvostoliiton upean ja edistyksellisen esimerkin mukaisesti, mutta vuonna 1941 suunnitelmat eivät todennäköisesti olleet vielä ollenkaan tuossa vaiheessa.
Omasta kotikirjastosta löytyy kaikenlaista ”jossitteluhistoriaa”, kuten tunnetuimmat eli ”Entäs jos? – vaihtoehtoinen maailmanhistoria” ja ”More what if”, mutta ovat jääneet lukematta, kun en osaa antaa käytännössä millekään tällaiselle ”höpöhistorialle” mitään arvoa. Kun ei ole tapahtunut niin ei ole tapahtunut ja piste sille.
Toki yksi jossitteluhistoriallinen blogikirjoitus on meikäläiselläkin puolivalmiiksi hahmoteltuna. Viimeistelen ja julkaisen joskus keväämmällä tai kesemmällä, jos sattuu viitsityttämään. Käyhän sekin ajankulusta, jollei muuta keksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kas, tämäpä yllätys. Tekstinne sisältöön minulla ei ole huomauttamista. Eli olen kanssanne samaa mieltä! Siitä en ole ollenkaan varma, josko se teitä ilahduttaa? 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Siitä huolimatta hän (Stalin) kieltäytyi viimeiseen asti uskomasta, että Saksa oikeasti ”rohkenisi” hyökätä.
Ei pelkästään rohkenisi, Stalin ei vaan uskonut että Hitler pettäisi hänet. .
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näinkin kyllä. Viimeiseen asti toimitti Josif ystävälleen Adolfille öljyä ja viljaa, juuri niin kuin oli sovittu. Ja eihän nyt kaverukset keskenään ala rähjätä, eihän?
Joku viksu on joskus luonnehtinut, että vainoharhainen Stalin luotti koko maailmassa vain yhteen ihmiseen. Hänen onnettomuudekseen juuri tuo ihminen sattui olemaan yksi maailmanhistorian kovimmista valehtelijoista…
Ilmoita asiaton viesti
Suosittelen blogistille kuten muillekin mielenkiintoista kirjaa. Se on Edvard Radzinskin kirja STALIN. Kirja on siinä mielessä arvokas, että tekijällä oli pääsy mm. salaisiin arkistoihin. Nyt sinne ei ole mitään asiaa. Kirja on erittäin ajankohtainen, koska itänaapuri on aste asteelta vajoamassa Stalinin kaltaiseen aikaan.
Kirjan sivuilla 513-515 käsitellään Neuvostoliiton hyökkäyssuunnitelmia Saksaa vastaan otsikolla ”Aloitetaan itse”. Siinä mainitaan mm. 15-sivuinen dokumentti, jossa esitellään suunnitelmia Saksaa vastaan tehtävästä yllätyshyökkäyksestä. Asiakirjassa on yksityiskohtaisia karttoja ja piirroksia. Asiakirjan on omakätisesti laatinut ja allekirjoittanut yleisesikuntapäällikön sijainen kenraalimajuri Aleksandr Vasilevski. Korjauksia siihen on tehnyt yleisesikuntapäällikön ensimmäinen sijainen kenraaliluutnantti Nikolai Vatutin. Varsinainen asiakirja on todennäköisesti tuhottu, sillä mihinkään ei saanut jäädä todisteita Neuvostoliiton aikeista hyökätä Saksaan. Näin kirjoittaa Edvard Radzinski kirjassaan STALIN.
Tätä asiakirjaa ei siis ole enää olemassa, mutta tämä on:
https://www.1000dokumente.de/index.html?c=dokument_de&dokument=0009_bar&object=facsimile&pimage=1&v=100&nav=&l=de
Suomalaisilla ei ollut mitään tietoa tästä ohjeesta n:o 21 Tapaus Barbarossa 18.12.1940. Tietoa mahdollisesta saksalaisten hyökkäyksestä Neuvostoliittoon saatiin vasta 25.5.1941. Saksan yleisesikunnan päällikkö kenraalieversti Franz Halder kirjoittaa päiväkirjassaan 14.5.1941 ”Neuvottelut suomalaisten kanssa eivät ole vielä alkaneet.” (Heinrichs: Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa II, huomautus sivulla 230).
Ohjeessa n:o 21 sen kohdassa II mainitaan todennäköiset liittolaiset ja heidän tehtävänsä. Siinä mainitaan Romania ja Suomi. Tässä kannattaa huomioida sana ”todennäköiset” (Voraussichtliche)
Ilmoita asiaton viesti
Varsin mielenkiintoista ottaen huomioon, että yhteisestä manööveristä neuvoteltiin helmikuussa 1941 Helsingissä. Ruotsiinko suunnittelivat kenties pistäytyä?
Ilmoita asiaton viesti
Olisi ollut hyvin asiallista estää malmitoimitukset Ruotsista Saksaan, sitä yrittivät englantilaisetkin, miksei yhtä hyvin neukut.
Ilmoita asiaton viesti
Noin muutoinhan Hitler oli leppeä setä ja muheva seuramies, mitä nyt joskus innostui räyhäämään.
Varsinainen harrastelija kansanmurhaamisenkin saralla verrattuna todelliseen ammattimieheen Staliniin,
Stalinilla oli vyön alla päänahkoja jo monestakin kansanmurhasta, Ukrainastakin ihan komeat lukemat joihin Hitler pääsi vain vaivoin.
Jos body-countia tehdään, Stalin johtaa selvin luvuin. Ja myös tekotapojen raakuudessa.
Ilmoita asiaton viesti
”Noin muutoinhan Hitler oli leppeä…”
No tämänhän tiesi todeksi myös Ryti.
Natsit olivat määrä/aikajanalla todellakin suvereenin ylivoimaisia ja tiedä mihin kill rate lukemaan olisivat yltäneet, aika vaan loppui kesken.
Eutanasia-avun saavutettua Operaatio Reinhardin aikana huippunsa elo- lokakuulla 1942 natsit pyrkivät välttämään turhaa väkivaltaa ohjaten leirille saapuneet ystävällisesti jo heti junanvaunuilta suoraan suihkun kautta uuniin.
Arviot on laskettu natsien väestöpolitiikan toteuttajien laatimista sodanaikaisista raporteista ja sodanjälkeisistä demografisista tutkimuksista väestön menetyksestä toisen maailmansodan aikana.
Juutalaisia 6 milj. [*]
Neuvostoliiton siviilejä n. 6 milj.
(7 milj. – juutalaiset [sisällytetty *])
Neuvostoliiton sotavankeja n. 3 milj.
Ei-juutalaisia puolalaisia siviilejä n. 1,8 milj.
Serbian siviilejä (Kroatian, Bosnian ja Hertsegovinan alueella) n. 312 000
Vammaisia (laitos) n. 250 000
Romaneja n. 375 000
Jehovan todistajia 1900
Uusinta rikollisia, homoseksuaaleja ja ns. asosiaaleja väh. 70 000
Ei tainnut Isi-Aurinkoinen edes Berijan avustamana päästä ihan samaan lukemaan about 6:n vuoden aikana.
Ilmoita asiaton viesti
Juutalaisten määrä oli tosiasiassa huvennut vuoteen -42 mennessä jo kolmanneksella, tai jopa puolella, kun Saksa alkoi välittömästi NL:ttoon tunkeutuessaan toteuttaa ns. luotien holokaustia: Holocaust by bullets, – usein paikallisten apuvoimien kanssa yhdessä.
Tämä tapahtui kirkkaassa päivänvalossa, mutta oli sotilaille traumatisoivaa, siksi alettiin kehitellä uusia ikäviä tapoja toteuttaa surmaaminen.
Ilmoita asiaton viesti
Päivi Kopsa voisi tutustua juutalaisten kohtaloon Neuvostoliitossa niin saisi jotain perspektiiviä.
Ilmoita asiaton viesti
Valehtelet Rytistä. Ryti oli anglofiili joka oli kirjeyhteydessä koko sodan ajan Iso-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin.
Ilmoita asiaton viesti
”Vaikutelmakseni Hitleristä jäi, että mikäli hänellä ei ole kansallissosialistisen johtajan ja profeetan maskia, jolloin hän paasaa ja pauhaa ja kiihottaa itsensä extaasiin ja raivoon, hän on lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava, herkkä ihminen.” (Risto Rytin päiväkirjat 1940–1944).
Ilmoita asiaton viesti
Ilman natseja Suomella ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia kommariraakalaisia vastaan. Ryti huomasi varsin myöhään että muualta ei apua tule. Ja sittenkin piti yhteydet länteen kunnossa.
Ilmoita asiaton viesti
Lue Kommunismin musta kirja tai Solzhenitzynin Vankileirien saaristo niin tiedät paremmin. Stalin johtaa body-countia selvästi ja ainoastaan Mao vie voiton näistä molemmista.
Ilmoita asiaton viesti
Samalla laskukaavalla (Musta kirja) Ruotsi on murhauttanut suomalaisia tuollaiset 10 miljoonaa.
Kas kun tuossa suosittelemassanne kirjassa kuolonuhreihin lasketaan tulevaisuudessa syntymättä jääneet!
– aika monta vuosisataa ennätti Ruotsi tapattaa ryysyläisiään (hakkapeliitat). Diskontaten syntyi hurja tulos.
Ilmoita asiaton viesti
Solzhenitsyn pääseekin 100 miljoonaan puuttuvaan kansalaiseen kun syntymättömät lasketaan mukaan. Joten Hitler on pelkkä tunari ja harrastelija kansanmurhien tekemisessä.
Ilmoita asiaton viesti
Suurimmat kansanmurhaajat:
Puhemies Mao
Genaralissimus Stalin
Fuhrer Adolph Hitler
Ilmoita asiaton viesti
Normaalissa järjestyksessä tähän tulisi aina kuin jossain standardisoitu vastakommentti, että: ”On sitä kirjoitettu semmoinenkin kirja kuin `Kapitalismin musta kirja´. Siellä sitä kerrotaan hyvin kuinka paljon ihmisiä on kapitalismin johdosta kaikkina maailman aikoina tapettu.”
No, nyt ei tullut tätä. (Ainakaan vielä.) Tulikin (taas) jotain vieläkin verisempää body-countia. Mutta aina jotain.
Ilmoita asiaton viesti
Kontrafaktuaalisessa historiankirjoituksessa saavutetaan huimia lukuja sieltä mistä halutaan.
– Syntymättä jääneet kun lasketaan niin saavutetaan lopulta todella huimia lukuja. Vähän kuin Jyrki Kataisen valtiovarainministeriöön aikanaan painostama laskutapa ottaa huomioon ”dynaamiset vaikutukset”, joita ei ennakkoon voi mitata mutta voi luulla….
Miten se menikään tarina riisinjyvästä ja shakkipelin 64 ruudusta!
Ilmoita asiaton viesti
Ruumiitkin vaihtaa väriä riippuen
siitä minkäliaset rillit on silmillä.
Ilmoita asiaton viesti
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen arkistot purettiin jolloin tutkijat saivat tutkia niiden sisältämiä todisteita.
Arkistot sisälsivät viralliset tietodot 799 455 teloituksesta (1921–1953), n. 1,7 miljoonan gulagin kuolemasta, n. 390 000 kuolemasta pakkosiirtojen aikana ja jopa 400 000 1940-luvulla karkotettun henkilön kuolemasta eli näissä luokissa ilmeni yhteensä n. 3,3 miljoonaa kuolemaa.
Historioitsija Stephen Wheatcroftin mukaan noin miljoona näistä kuolemista oli ”tahallisia”, loput johtuivat välinpitämättömyydestä ja törkeästä vastuuttomuudesta.
Neuvostoliiton nälänhädän aikana vuosina 1932–1933 5,5–6,5 miljoonan ihmisen kuolema lasketaan joskus, joskaan ei aina, Stalinin aikakauden uhreiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Lue Anne Applebaumin Gulag Vankileirien saariston historia niin tiedät enemmän.
Gulagissa haluttiin vähätellä kuolemia niin useimmat kuolevat vapautettiin päivää ennen kuolemaansa tai tilastot vain muuteltiin samaan tyyliin kuin tehdään ilmastotieteessä.
Jos ei Hitlerin uhrien määrää tiedetä, kunhan arvaillaan niin vielä vähemmän tiedetään sitä mitä tapahtui neukkulassa.
Pelkästään Holodomorissa kuoli 3 – 10 miljoonaa ja ne eivät olleet vankeja vaan mustalistalaisia, henkilöitä joilta kiellettiin ruoka-aineiden hallussapito.
Ilmoita asiaton viesti
Denialistit ovat tunnetusti kovia vähättelemään joten herää kysymys…
Oliko sielläkin kirjurina joku Lindzen?
Ilmoita asiaton viesti
Nea puolustelee käsittämättömällä tavalla aikansa pahinta joukkosurmaajaa, Stalinia ja hänen lukuisia apulaisiaan Neuvostoliitossa.
Tahoa joka aloitti jatkosodan ja joka olisi valloittanut koko Euroopan jos olisi pystynyt.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta kun Vladimir Vladimirovich Putin tuli valtaan,
arkistot suljettiin. Hän varmaan pelkää, että jos arkistot
saaavat olla auki ruumisluku nousee liian korkeaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Hitler vs. Stalin: Who Killed More?
Timothy Snyder March 10, 2011
Who was worse, Hitler or Stalin?
In the second half of the twentieth century, Americans were taught to see both Nazi Germany and the Soviet Union as the greatest of evils. Hitler was worse, because his regime propagated the unprecedented horror of the Holocaust, the attempt to eradicate an entire people on racial grounds. Yet Stalin was also worse, because his regime killed far, far more people, tens of millions it was often claimed, in the endless wastes of the Gulag. For decades, and even today, this confidence about the difference between the two regimes—quality versus quantity—has set the ground rules for the politics of memory. Even historians of the Holocaust generally take for granted that Stalin killed more people than Hitler, thus placing themselves under greater pressure to stress the special character of the Holocaust, since this is what made the Nazi regime worse than the Stalinist one.
Discussion of numbers can blunt our sense of the horrific personal character of each killing and the irreducible tragedy of each death. As anyone who has lost a loved one knows, the difference between zero and one is an infinity. Though we have a harder time grasping this, the same is true for the difference between, say, 780,862 and 780,863—which happens to be the best estimate of the number of people murdered at Treblinka. Large numbers matter because they are an accumulation of small numbers: that is, precious individual lives. Today, after two decades of access to Eastern European archives, and thanks to the work of German, Russian, Israeli, and other scholars, we can resolve the question of numbers. The total number of noncombatants killed by the Germans—about 11 million—is roughly what we had thought. The total number of civilians killed by the Soviets, however, is considerably less than we had believed. We know now that the Germans killed more people than the Soviets did. That said, the issue of quality is more complex than was once thought. Mass murder in the Soviet Union sometimes involved motivations, especially national and ethnic ones, that can be disconcertingly close to Nazi motivations.
It turns out that, with the exception of the war years, a very large majority of people who entered the Gulag left alive. Judging from the Soviet records we now have, the number of people who died in the Gulag between 1933 and 1945, while both Stalin and Hitler were in power, was on the order of a million, perhaps a bit more. The total figure for the entire Stalinist period is likely between two million and three million. The Great Terror and other shooting actions killed no more than a million people, probably a bit fewer. The largest human catastrophe of Stalinism was the famine of 1930–1933, in which more than five million people died.
Of those who starved, the 3.3 million or so inhabitants of Soviet Ukraine who died in 1932 and 1933 were victims of a deliberate killing policy related to nationality. In early 1930, Stalin had announced his intention to “liquidate” prosperous peasants (“kulaks”) as a class so that the state could control agriculture and use capital extracted from the countryside to build industry. Tens of thousands of people were shot by Soviet state police and hundreds of thousands deported. Those who remained lost their land and often went hungry as the state requisitioned food for export. The first victims of starvation were the nomads of Soviet Kazakhstan, where about 1.3 million people died. The famine spread to Soviet Russia and peaked in Soviet Ukraine. Stalin requisitioned grain in Soviet Ukraine knowing that such a policy would kill millions. Blaming Ukrainians for the failure of his own policy, he ordered a series of measures—such as sealing the borders of that Soviet republic—that ensured mass death.
In 1937, as his vision of modernization faltered, Stalin ordered the Great Terror. Because we now have the killing orders and the death quotas, inaccessible so long as the Soviet Union existed, we now know that the number of victims was not in the millions. We also know that, as in the early 1930s, the main victims were the peasants, many of them survivors of hunger and of concentration camps. The highest Soviet authorities ordered 386,798 people shot in the “Kulak Operation” of 1937–1938. The other major “enemies” during these years were people belonging to national minorities who could be associated with states bordering the Soviet Union: some 247,157 Soviet citizens were killed by the NKVD in ethnic shooting actions.
In the largest of these, the “Polish Operation” that began in August 1937, 111,091 people accused of espionage for Poland were shot. In all, 682,691 people were killed during the Great Terror, to which might be added a few hundred thousand more Soviet citizens shot in smaller actions. The total figure of civilians deliberately killed under Stalinism, around six million, is of course horribly high. But it is far lower than the estimates of twenty million or more made before we had access to Soviet sources. At the same time, we see that the motives of these killing actions were sometimes far more often national, or even ethnic, than we had assumed. Indeed it was Stalin, not Hitler, who initiated the first ethnic killing campaigns in interwar Europe.
Until World War II, Stalin’s regime was by far the more murderous of the two. Nazi Germany began to kill on the Soviet scale only after the Molotov-Ribbentrop Pact in the summer of 1939 and the joint German-Soviet invasion of Poland that September. About 200,000 Polish civilians were killed between 1939 and 1941, with each regime responsible for about half of those deaths. This figure includes about 50,000 Polish citizens shot by German security police and soldiers in the fall of 1939, the 21,892 Polish citizens shot by the Soviet NKVD in the Katyn massacres of spring 1940, and the 9,817 Polish citizens shot in June 1941 in a hasty NKVD operation after Hitler betrayed Stalin and Germany attacked the USSR. Under cover of the war and the occupation of Poland, the Nazi regime also killed the handicapped and others deemed unfit in a large-scale “euthanasia” program that accounts for 200,000 deaths. It was this policy that brought asphyxiation by carbon monoxide to the fore as a killing technique.
Beyond the numbers killed remains the question of intent. Most of the Soviet killing took place in times of peace, and was related more or less distantly to an ideologically informed vision of modernization. Germany bears the chief responsibility for the war, and killed civilians almost exclusively in connection with the practice of racial imperialism. Germany invaded the Soviet Union with elaborate colonization plans. Thirty million Soviet citizens were to starve, and tens of millions more were to be shot, deported, enslaved, or assimilated.
Such plans, though unfulfilled, provided the rationale for the bloodiest occupation in the history of the world. The Germans placed Soviet prisoners of war in starvation camps, where 2.6 million perished from hunger and another half-million (disproportionately Soviet Jews) were shot. A million Soviet citizens also starved during the siege of Leningrad. In “reprisals” for partisan actions, the Germans killed about 700,000 civilians in grotesque mass executions, most of them Belarusians and Poles. At the war’s end the Soviets killed tens of thousands of people in their own “reprisals,” especially in the Baltic states, Belarus, and Ukraine. Some 363,000 German soldiers died in Soviet captivity.
Hitler came to power with the intention of eliminating the Jews from Europe; the war in the east showed that this could be achieved by mass killing. Within weeks of the attack by Germany (and its Finnish, Romanian, Hungarian, Italian, and other allies) on the USSR, Germans, with local help, were exterminating entire Jewish communities. By December 1941, when it appears that Hitler communicated his wish that all Jews be murdered, perhaps a million Jews were already dead in the occupied Soviet Union. Most had been shot over pits, but thousands were asphyxiated in gas vans. From 1942, carbon monoxide was used at the death factories Chełmno, Bełz˙ec, Sobibór, and Treblinka to kill Polish and some other European Jews. As the Holocaust spread to the rest of occupied Europe, other Jews were gassed by hydrogen cyanide at Auschwitz-Birkenau.
Overall, the Germans, with much local assistance, deliberately murdered about 5.4 million Jews, roughly 2.6 million by shooting and 2.8 million by gassing (about a million at Auschwitz, 780,863 at Treblinka, 434,508 at Bełz˙ec, about 180,000 at Sobibór, 150,000 at Chełmno, 59,000 at Majdanek, and many of the rest in gas vans in occupied Serbia and the occupied Soviet Union). A few hundred thousand more Jews died during deportations to ghettos or of hunger or disease in ghettos. Another 300,000 Jews were murdered by Germany’s ally Romania. Most Holocaust victims had been Polish or Soviet citizens before the war (3.2 million and one million respectively). The Germans also killed more than three hundred and fifty thousand Roma.
All in all, the Germans deliberately killed about 11 million noncombatants, a figure that rises to more than 12 million if foreseeable deaths from deportation, hunger, and sentences in concentration camps are included. For the Soviets during the Stalin period, the analogous figures are approximately six million and nine million. These figures are of course subject to revision, but it is very unlikely that the consensus will change again as radically as it has since the opening of Eastern European archives in the 1990s. Since the Germans killed chiefly in lands that later fell behind the Iron Curtain, access to Eastern European sources has been almost as important to our new understanding of Nazi Germany as it has been to research on the Soviet Union itself. (The Nazi regime killed approximately 165,000 German Jews.)
Apart from the inaccessibility of archives, why were our earlier assumptions so wrong? One explanation is the cold war. Our wartime and postwar European alliances, after all, required a certain amount of moral and thus historical flexibility. In 1939 Germany and the Soviet Union were military allies. By the end of 1941, after the Germans had attacked the Soviet Union and Japan the United States, Moscow in effect had traded Berlin for Washington. By 1949, the alliances had switched again, with the United States and the Federal Republic of Germany together in NATO, facing off against the Soviet Union and its Eastern European allies, including the smaller German Democratic Republic. During the cold war, it was sometimes hard for Americans to see clearly the particular evils of Nazis and Soviets. Hitler had brought about a Holocaust: but Germans were now our allies. Stalin too had killed millions of people: but some of the worst episodes, taking place as they had before the war, had already been downplayed in wartime US propaganda, when we were on the same side.
Nazis planned to eliminate the Jews in any case, but the prior killings by the NKVD certainly made it easier for local gentiles to justify their own participation in such campaigns. As I have written in Bloodlands: Europe Between Hitler and Stalin (2010), where all of the major Nazi and Soviet atrocities are discussed, we see, even during the German-Soviet war, episodes of belligerent complicity in which one side killed more because provoked or in some sense aided by the other. Germans took so many Soviet prisoners of war in part because Stalin ordered his generals not to retreat. The Germans shot so many civilians in part because Soviet partisans deliberately provoked reprisals. The Germans shot more than a hundred thousand civilians in Warsaw in 1944 after the Soviets urged the locals to rise up and then declined to help them. In Stalin’s Gulag some 516,543 people died between 1941 and 1943, sentenced by the Soviets to labor, but deprived of food by the German invasion.
Were these people victims of Stalin or of Hitler? Or both?
Ilmoita asiaton viesti
Kuka tuollaista skeidaa kirjoittaa? Tuossa on valtavasti virheitä.
Liian lukuisia että niitä jaksaisi korjata.
Tietenkin lähtivät elossa leiriltä kun pääsivät vapaaksi päivää ennen menehtymistään.
Ilmoita asiaton viesti
No se teikäläisen lukulasien värisävy tuli mainittua jo heti blogin otsikossa.
Ilmoita asiaton viesti
Hah. Väärä oletus. Nea luulee että jos on kommunismin vastainen on pakostakin natsimyönteinen. Tai jos on natsivastainen niin on automaattisesti hyvä ihminen, kuten Putin.
Ilmoita asiaton viesti
Niin tuossahan se olikin, Snyder. Joten Snyder vastaan Applebaum.
Applebaum on erikoistunut gulagiin ja holodomoriin joten tietää niistä asioista kertaluokkaa enemmän ja tekee erilaiset body-countit.
Ilmoita asiaton viesti
”The Polish-American journalist Anne Applebaum is a well-known author and authority on issues related to eastern Europe. The titles of her books often contain words such as gulag, iron curtain, and Holodomor, Stalin’s starvation of Ukraine etc.
She’s an old-school anti-communist, and a conservative republican from the era before Trump.
Applebaum focuses intensely on the tragedy of Stalin’s time, completely ignoring the tragedy caused by the Nazis.
Well, Nazism that also emerged among Poland’s own population during World War II has always been difficult for Poles to deal with, at least afterwards.”
Mitä tulee Snyderin esittämiin lukuihin niin ne menee alakanttiin niiden 7 milj. Neukkulan siviilin – 1 milj. sikäläisen juutalaisen (sisältyy juutalaiset yht.)
Eli n. 6 milj. ihmistä jää Snyderin kirjoituksen lukemasta pois. Snyderin viittaus yleiseen olettamaan kaiken kaikkiaan n. 12 milj. + ”unohtunut” 6 milj. elikä yht. rapeat 18 milj. natsien WWII:n aikana murhaamaa ihmistä vastaa melko tarkasti taulukoitua lukemaa, joka löytyy täältä
Ilmoita asiaton viesti
Snyder on taas yleisvasemmistolainen joka yrittää pelata Stalinin lukuja alas. Motiivina paitsi vasemmistolaisuus myös se että jenkeille ja englantilaisille on vaikeaa myöntaa että liittoutuivat moisen hirviön kanssa.
Snyder olisi body-countissa voinut mainita miten paljon niitä siviileja kuoli jenkkien ja englantilaisten terroripommituksissa kaupunkikohteisiin Saksassa.
Solzhenitsynin ja Applebaumin luvut kohtaavat aika hyvin, joten kaksi yhtä vastaan.
Astrid Lindgreniä on sanottu natsiksi sen tähden että toivoi että nämä kaksi hirviötä, natsit ja neukut tuhoaisivat toisensa.
Ilmoita asiaton viesti
Nix, teikäläiseltä unohtui Stephen Wheatcroft, joka tutki venäläisten arkistoja.
Btw, Snyder on 200 amerikkalaisen luettelossa, joilta on estetty pääsy Venäjän alueelle Venäjän hallituksen marraskuussa 2022 ilmoittamien pakotteiden vuoksi. Ukrainaan hän on tervetullut ja piti mm. vuonna 2015 luentosarjan Kiovassa, Dniprossa ja Harkovassa. Ukrainan kielellä pidetyt luennot olivat avoimia yleisölle ja keskittyivät Snyderin historialliseen tutkimukseen sekä nykypoliittiseen tilanteeseen Ukrainassa.
Ilmoita asiaton viesti
Snyder on pikku paskapää joka tuijottaa väärennettyjä ryssien tilastoja ja uskoo niihin.
Vankileirien todellisuuden voi ymmärtää vain kun tietää mitä siellä on oikeasti tapahtunut. Solzhenitsyn ihan oikeasti tietää ja on vaivautunut keräämään merkittäviä tiiliskivillisen tietoa asiasta.
Ja Applebaum vahvistaa osaltaan nämä faktat. Ja on kerännyt toisen tiiliskiven verran tietoa joka täydentää edellistä.
Ilmoita asiaton viesti
Relax 😂, Wheatcroft niitä etupäässä tutki ja jakoi sitten dokumenteista löytämänsä tiedot maailmalle.
Gulag : A History of the Soviet Camps, by Anne Applebaum
At least the German edition of this book is selling like hot cakes to Bavarian nationalists and neo-Nazis.
Ilmoita asiaton viesti
Huomaa että et tiedä kirjasta muuta kuin lokasivujen kertomaa.
Onhan se vähän erikoista että natsit ostaa intona juutalaisen kirjoittamaa kirjaa.
Nealle käy mikä tahansa liioittelu juutalaisten kärsimyksistä mutta vähättelee muiden kansanryhmien kärsimyksiä.
Stalin oli muuten sitä mieltä että holokaustia ei tapahtunut. Neukkusotavankeja kuoli prosentuaalisesti saman verran.
Stalin aloitti omatkin juutalaisvainot muutamaan otteeseen, mutta siitä vaietaan kun se ei sovi narratiiviin.
Joe-setä heitteli myös ahkeraan rasvaisia juutalaisvitsejä.
Ilmoita asiaton viesti
Applebaum ei saa nyt enää gulag matskua kun Moskovan kaupungin tuomioistuin määräsi Memorial järjestön lakkautettavaksi ”ulkomaisia agentteja” koskevan lain väitetyn rikkomisen vuoksi. Venäjän hovioikeus vahvisti tuomion myöhemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjahan on jo kirjoitettu.
Eikä se muutenkaan perustu vääristeltyihin neukkutilastoihin..
Tuftaa kun esiintyy kaikilla tasoilla
Ilmoita asiaton viesti
Did it perhaps become a new Bible translation?
Applebaum explains that from 1929 until Stalin’s death in 1953, some 18 million people passed through the Gulag system, but she never tells how many of them didn’t do it.
Pretty ineffective compared to the Nazis.
(a conservative estimate)
Jews 6 million [*]
Soviet Union civilians approx. 6 million
(7 million – Jews [included *])
Soviet prisoners of war approx. 3 million
Non-Jewish Polish civilians approx. 1.8 million
Serbian civilians (in Croatia, Bosnia and Herzegovina) approx. 312,000
Disabled people (facility) approx. 250,000
375,000 Roma
Jehovah’s Witnesses 1900
Repeat offenders, homosexuals and so-called asocial min. 70,000
A total of 17,808,900 people over six years.
Ilmoita asiaton viesti
Älä nyt viitsi. Miksi kaikkien uhrien pitäisi mennä gulagin kautta. Riittää kun ei anna niiden syödä mitään, 10 milj kuollutta pelkästään holodomorissa.
Kuula niskaan, säästyy vankien kuljettamiselta. Kaivetaan vähän kanavaa jne. Jotenkin ällöttävää että Nea yrittää vähätellä Stalinin uhreja joita taatusti on enemmän kuin Hitlerillä.
Ja keinot ovat olleet raaemmat kuin Hitlerillä. Natsit sentään veivät uhrit vähän syrjemmälle mutta holodomorin uhrit kuolivat kaduille ihmisten silmien alla.
Vetäisit sitten hatusta 6 miljoonaa juutalaista vaikka niitä ei kyetä laskemaan mitenkään luotettavasti. Sen voit lukea mistä tahansa vakavasti otettavasta teoksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Gulageihin hehkuttamasi Applebaum raamattukäännöksessään viittaa.
Kaikkein yksityiskohtaisimmat väestötutkimukset arvioivat, että holodomorissa kuoli n. 3,9 milj. ihmistä.
Juutalaisten määrää ei tosiaankaan voi selvittää aivan eksaktisti, kun ei ole tietoa siitä miten paljon se osa joka poltettiin nosti ilmakehän CO2-tasoa.
Vaikka natsit tuhosivat urakalla tuhoamisleirien kirjanpitoa sodan loppuvaiheessa, niin tarkkoja kuin olivatkin, eivät kuitenkaan älynneet tuhota esim. junakuljetuksiin liittyvää kirjanpitoa jotenka hyvälle jyvälle päästiin jo pelkästään sitäkin kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Ja se jyvä ei ole kuudessa miljoonassa. Ja Ausschwitz on iso paikka. Ja kukaan ei tiedä minne väki lähti sieltä ja millä pelillä. Ei olla selvillä edes keskitysleirien välisistä siirroista joita tapahtui paljon. Sodan jälkeinen aika muistutti kansainvaellusten aikaa Tyypillisesti nimi muutettiin heprealaiseksi joten niitä alkuperäisiä Goldbergejä ei koskaan nähty enää.
Kun krematoriorakennuksen piirustukset on olemassa, niin voi sanoa että olisi haasteellista hoidella siellä 3000 henkilöä päivässä.
Jotenkin naurettavaa puhua 3,9 miljoonasta holodomorin uhrista kun ei ole konsensusta edes miljoonien tarkkuudella.
Ilmoita asiaton viesti
Operaatio Reinhard (1942–1943) oli holokaustin suurin yksittäinen murhakampanja, jonka aikana natsit murhasivat noin 1,7 miljoonaa juutalaista Saksan miehittämästä Puolasta. Suurin osa kuoli operaation aikana perustetuissa Belzecin, Sobiborin ja Treblinkan (eniten) kuolemanleirien kaasukammioissa.
Tutkimuksessa käyttettiin rautatiekuljetusten kirjauksista peräisin olevia tietoja, joista voidaan tunnistaa hyperintensiivinen tappamisen vaihe natsien murhattua yli 1,47 miljoonaa juutalaista elo- ja lokakuun 1942 välisenä n. kolmen kuukauden aikana.
Operaatio Reinhard on osoitettu äärimmäiseksi tapahtumaksi, tappojen määrä 99,9 % / populaatio leireillä. Näiltä leireiltä ei siis siirrytty mihinkään muualle kuin korkeintaan savuna ilmaan/lannoitteeksi pelloille.
Auschwitzista jäi kohtuullinen määrä eloonjääneitä rekonstruoidakseen historiaa, vain ani harvat selvisivät operaatio Reinhardin leireiltä kertoakseen kokemuksistaan.
Keskitysleireillä ei ollut nimiä kellään muilla kuin natseilla, loput oli pelkkiä numeroita.
Holodomor kuolemat Ukrainassa. Koko Neuvostoliiton alueella nälänhädän arvioidaan aiheuttaneen 5,5-6,5 milj. kuolemaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten itse väität, aikaväli oli lyhyt. Neukut tekivät samaa vuosikymmeniä.
Treblinkassa vainajat krematoitiin öisin avotulilla. Kun krematoitavien määrä kasvaa tuhansiin per yö, asian tekninen toteuttaminen alkaa kohdata haasteita. Myös halkojen kulutus nousee logistiseksi haasteeksi. Kuinka paljon halkoja tarvitaan yhden henkilön krematoimiseen avotulella esim. Intiassa?
Ilmoita asiaton viesti
Anne Applebaum esittää kirjassaan,
Gulag : A History of the Soviet Camps, ettei Neuvostoliiton leirijärjestelmää suunniteltu suoltamaan massoittain ruumiita mikä oli Chełmnon, Belzecin, Sobiborin, Treblinkan, Majdanekin että Auschwitz-Birkenaun yksinomaisena tavoitteena.
Treblinkan tuhoamisleiri
Leiriä hallinnoi Saksan SS,
joka organisoi toiminnan Trawnik-vartijoiden avustuksella, jotka oli värvätty NL:n sotavankien joukosta palvelemaan natsien tavoitetta.
Leiri koostui kahdesta erillisestä yksiköstä jotka olivat organisoitu palvelemaan vain yhtä tarkoitusta, tappamaan ja hävittämään ihmisiä teollisessa mittakaavassa.
Organisointi pakkotyöllä
Treblinka I oli pakkotyöleiri (Arbeitslager), jonka vangit raatoivat
kaivamalla sorakuoppia*, pitämällä pystyssä keinokastelujärjestelmää sekä myöhemmin metsätyössä kaatamassa puuta käytettäväksi ruumiiden hävittämiseen polttamalla.
Vuosina 1941–1944 yli puolet sen 20 000 vangista murhattiin ampumalla, nälkään, sairauksiin ja pahoinpitelyyn.
Tuhoaminen ja hautaaminen
Treblinka II, oli tuhoamisleiri (Vernichtungslager), jota natsit kutsuivat eufemistisesti SS-Sonderkommando Treblinkaksi.
Pieni määrä juutalaismiehiä, joita ei murhattu välittömästi saapuessaan erotettiin Sonderkommandoon, jonka päätehtävänä oli siirtää ja haudata etupäässä kaasulla tapettujen uhrien ruumiit joukkohautoihin*.
Todisteiden hävittäminen
Myöhemmin natsit päättivät ryhtyä hävittämään kaikki mahd. todisteet tapahtumista jolloin vangit joituivat kaivamaan haudatut ruumiit ylös vuonna 1943 ja ne hävitettiin uusien uhrien ruumiiden kera kolmessa polttamista varten rakennetussa suuressa ”polttohautauskaivossa”.
Ruumiit paloivat n. viisi tuntia eikä jäljelle jäänyt pahemmin luutuhkaa. Polttokaivot toimivat 24h/vrk.
Kun järjestelmä oli saatu hiottua täydelliseksi, yli 10 000 ruumista oli mahdollista polttaa kerralla.
Ilmoita asiaton viesti
Mistä olet hankkinut nuo natsitaittoiset lasisi, kun natseja näet kaikkialla?
Ilmoita asiaton viesti
Täältä
Ilmoita asiaton viesti
Ei hätää Putin tappaa kaikki maailman natzit,
aloitti Ukrainasta ensin.
Ilmoita asiaton viesti
Jännä juttu muuten, että vaikka lähtökohtaisesti natsit ei tykkää demokratiasta niin hyvin tuntuu kelpaavan hädän tullessa käteen.
Ilmoita asiaton viesti
Käsittääkseni tuo tosiaan on väärä (ei pelkästään vääristelty) väite. Saa nähdä, miten paljon historian pajukeppi taipuu ajan virrassa, kun sitä vasten kertyy kaikenlaista kelluvaa ideologista juttua. Olemmehan me silloin tällöin lyöneet patsailta nenät ja kalut poikki, ja ottaneet keihäät käsistä ja napsineet siivet porraskiveksi. (Tietysti vahinkoja sattuu). Ja useimmiten koko pysti katoaa. Ja Jänis Vemmelsäärikin voi kokea dramaattisia tekstipuhdistuksia…
Eli meillä on iso ongelma: jos emme pysty kohtaamaan edes menneisyyttä vääristelemättä sitä, on luultavaa, että vääristelemme nykyisyyttä. Ajan oloon seurauksena on ideologian ja todellisuuden törmäys, ja todellisuus osaa olla kovansorttinen, niin kuin Karjalan mänty.
Ilmoita asiaton viesti
Historian pajukeppi on taipunut ajan virrassa ja osoittaa nyt oikeamisen merkkejä.
Stalin sai paljon ymmärrystä sodan voittajana. Pahat teot painettiin villaisella ja niistä vaiettiin lähes rikollisella tavalla. Hitleriä on vuolaasti syytetty ja unohdettu että vastustaja oli vielä pahempi.
Nurnbergissakin päätettiin että Katynin murhat on tehnyt Saksa.
Ilmoita asiaton viesti