Kielitaistelu puhkesi jälleen Moldovassa

Dnestrin-sodan syttymisen muistopäivän 2.3. varjossa Moldovan parlamentti kokoontui sinänsä tavanomaiseen täysistuntoon, yhtä lakiesitystä lukuun ottamatta. Hallitsevan länsimielisen PAS-puolueen aloite koski maan virallisen kielen nimityksen muuttamista limba moldoveneascăsta kaikissa säädöksissä viimein limba românăksi. Argumentoinnissa pohjataan Perustuslakituomioistuimen taannoiseen päätökseen siitä, että valtion virallisen kielen nimi on romania, ei moldova eikä kiertoilmaisu. Se, mitä tavallisessa – ei perustuslaillisessa – lainsäädäntöjärjestyksessä tehty muutos reaalisesti vaikuttaa, jää yhä epäselväksi. Sisällöllisesti moldovalaisuuden korostaminen implikoi itäsuuntaista orientaatiota, kun taas romanialainen painotus liittää Moldovan länsimaailmaan. Vaikka Venäjä ennätti sarkastisesti kommentoida kehitystä, aavistuksen kärjistäen, ilman Kremliä ja Transnistriaakin Moldova velloisi yhtä kaikki kielitaistelussa.

 

Kuivan teknisesti lakiesitys kantoi nimeä ’Lakiesitys Perustuslakituomioistuimen päätösten seurausten toimeenpanosta’, mikä yleisesti ei herättäne suuria tunteita. Moldovassa kysymys oli ja on verrattomasti syvällisempi, kuten 2.3. blogikirjoituksestani saattoi päätellä ja kuten Transnistrian konflikti paljastaa. Aiheen räjähdysherkkyydestä kertoo se, että ennen äänestystä sosialistien ja kommunistien oppositioliitto (BECS) tukki salin käytävät ja boikotoi istuntoa; sosialistit uhkaavat palauttaa asian Perustuslakituomioistuimeen, ja kommunistit järjestävät 6.3. mielenilmauksen.

Tarkemmin perehdytän arvon lukijani Moldovan varhaisempaan historiaan toiste/toisaalla ja tässä rajoitun päivänpolttavaan debattiin. Olennaista on ymmärtää, että kielen nimitys suhteutuu näkemykseen Moldovan historiallis-kielellisestä perimästä – ja siten (ulko)poliittisesta orientaatiosta. Esimerkiksi Maia Sandu heti aloittaessaan presidenttinä joulukuussa 2020 muunnatti presidentinhallinnon kielivalikosta moldovan romaniaksi; vastaavasti edeltäjänsä, sosialistien vahva hahmo, Igor Dodon pyrki vuonna 2018 muuntamaan maan lipun Moldavian keskiaikaisen ruhtinaan Ştefan cel Maren (Tapani Suuri, ruhtinas 1457–1504) viirin mukaiseksi.

Merkillepantavaa on, että tämän niinkin periaatteellisen kuin koko yhteiskuntaa ravisuttavan lain hyväksyi ainoastaan 56 parlamentaarikkoa. Aloitteen tehneellä PAS-puolueella on nimittäin absoluuttinen enemmistö 63 kaikkiaan 101 paikasta, eli edes kaikki omat eivät vaivautuneet tai päässeet paikalle. Se on erikoista siksikin, että samalla kaikki lainsäädännössä esiintyvät muut muotoilut – ”limba oficială” (virallinen kieli), ”limba de stat” (valtion kieli) ja ”limba maternă” (äidinkieli) – päätettiin korvata romanialla.

Äkkiseltään kuriositeetti, mutta tosiasiassa huomattava seikka on, että äidinkielen päivä Limba noastră 31.8., eli vuoden 1989 kielilain juhla, niin ikään vaihtuu Limba romȃnăksi. Tämä entisestään lähentää Moldovaa Romaniaan – tai oikeammin, poliittisesti viittaa kahden maan erottamattomaan ykseyteen ja historiaan. Romaniassahan päivä on vuodesta 2011 alkaen sananmukaisesti romanian kielen päivä, mutta yhteisyyttä korostavilta tapaa unohtua, että modernin Romanian alkio syntyi vasta vuonna 1859 – Valakian (Ţara Romȃnească) ja Moldavian ruhtinassukujen vuosisatoja taisteltua kunkin ruhtinaskunnan kruunusta keskenään.

Raadollisemmin asiaa lähestyen, eittämättä koko lakia kuvattiin vain ”tekniseksi” toimenpiteeksi epävarman tukijamäärän vuoksi. Perustuslain muuttaminen edellyttäisi ⅔ enemmistöä, so. 68 paikkaa, mutta tätä ei saavuteta ilman karkureita venäjämyönteisten sosialistien ja kommunistien blokista (31 paikkaa) tai samoin venäjää osaksi käyttävästä Ilan Şor -puolueesta (6 paikkaa). Eikä sekään sinänsä yleinen piirre Moldovan politiikassa, että mistä tahansa leiristä siirrytään sitoutumattomaksi ja kenties myöhemmin uudeksi ryhmittymäksi, automaattisesti takaisi perustuslaillista enemmistöä kielikysymyksessä.

Ei vähiten siksi, että kansan parissa virta on pikemminkin päinvastainen: tammikuinen gallup osoitti BECS:n ja Şor-puolueen yhteenlasketuksi suosioksi peräti 33 prosenttia. Yksittäin mitattuna PAS johti niukasti 23,4 prosentilla BECS-liittoa, joka kerrytti 22 prosentin kannatuksen. Poliitikoista Maia Sanduun luotetaan eniten, 23,8 prosenttia, mutta useamman vaihtoehdon tapauksessa Chişinăun pormestari ja sosialistit jättänyt, mutta yhä oppositiota edustava, Ion Ceban oli luotetuin 41,5 prosentillaan.

Gallupeista ei toki voi päätellä, minkälaista tai mitä nimeä äänestäjät suosivat puheenparrestaan. Termistöllisesti Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Maria Zaharova olikin mitä neutraalein, mutta asiallisesti sarkastisin: ”Sandun johtama Moldova irtisanoutui äidinkielestään”. Moldovan ulkoministeri Nicu Popescu vastasi, ettei millään valtiolla ole moraalista, laillista eikä poliittista oikeutta kommentoida sitä, miten maa kieltään kutsuu – Popesculta vain unohtui, ettei kannatuslukujen valossa sitä näy olevan PAS-hallinnollakaan.

Nico Lamminparras

Työtön työnhakija
FM

Runsas 13 vuotta sitten humpsahdin Moldovan-Transnistrian konfliktin tiimellykseen; siitä tulikin suvereeni bravuurini. Blogiin tuotan päivän- tai jopa tunnintasaisia analyysejä tutkimuskohteistani, jotta ne akateemisen artikkelin 6kk odottelun sijaan ovat heti hyödynnettävissä.

Puoluekanta: The Conservative Party (kyllä, 2019-)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu