Lavrovin lausunnosta jäi vahvuuksien vertailu

Äskettäin Venäjän ulkoministeri Lavrov syytti Kiovaa Transnistrian-invaasiovalmisteluista ja Ukrainan tavoitteesta vallata Cobasnan valtava neuvostoaikainen asevarikko tasavallan pohjoisosassa, vieläpä Moldovan avittamana. Cobasnaahan valvoo Venäjän Asevoimien Operatiivisen Ryhmän 1500–1900 sotilasta, joista 440 tosin osallistuu Dnestrin suojavyöhykkeen partiointiin. Merkillisesti sekä Lavrovin lausunnosta että koko tapauksen uutisoinnista puuttuvat alati arviot sotavoimista puolin ja toisin – niin Moldovassa, Transnistriassa kuin Ukrainan lounaisrajan tuntumassa asetta kantaa karkeasti yhtäläinen kirjavahvuus.

Varsinkin lännessä Lavrovin lausuntoon on syytä kiinnittää tarkempaa huomiota – siinähän kokenut ulkoministeri tietoisesti jätti avoimeksi, mihin ja millaisiin hyökkäysvalmisteluihin hän viittaa. Tarkoittiko Lavrov tuoreita joukkojenkeskityksiä Moldovan/Transnistrian itärajalle? Vai viittasiko Venäjän ulkoministeri yksinkertaisesti mutta intressipitoisesti niihin kahteen prikaatiin tykistöineen ja vaunuineen, jotka Ukraina marssitti jo vuonna 2017 lounaiskolkkaansa varmistamaan?

Jälkimmäisessä analyysissä syytös uhkaavasta invaasiosta tosiasiassa pohjustaa Kremlin mieliargumenttia venäläisten ja venäjänkielisten oikeuksien puolustamisesta, peräti jälleen kerran Transnistriassa. Sanaparilla ”jälleen kerran” viittaan yhtäältä Jeltsinin piirin empimiseen 1990–1991 ja toisaalta Venäjän ratkaisevaan väliintuloon Benderin taistelussa kesällä 1992 (tästä blogissa myöhemmin tarkemmin). Tosin esimerkkiä ei 30 vuoden takaa tarvitse hakea; aivan helmikuun alussa Lavrov sätti Moldovaa NATO-mielisyydestä ja antipatioista Dnestrin venäläisrauhanturvaajia kohtaan, käytännössä hän siis implikoi aivan samoin moldovalaisten asevoimien jotenkin uhkaavan Transnistriaa.

Kirjavahvuudet huomioiden Moskovan väitteet asettuvat entistä heikompaan valoon. Esimerkiksi Moldovan aktiivipalvelusväen vuonna 2014 laskettiin nousevan 15000 henkeen, eli 0,6 prosenttiin väestöstä:

maa- ja ilmavoimat yhteensä 6500 henkeä

siviilit 2000 henkeä

rajajoukot 3500 henkeä

karabinieerit 5000 henkeä

reservi 300 000 henkeä

Tänä päivänä lukemat tuskin kohoavat mainitulle tasolle eikä etenkään suorituskykyä voi ottaa annettuna. Ensiksi, lukuisa aktiivi-ikäinen moldovalainen työskentelee ulkomailla, ja toiseksi, mitä kertoo se, että kansallista turvallisuusstrategiaa täydennettiin vuonna 2017 nimenomaan kohdalla Väestötilanteen ja kansanterveyden parantaminen?

Numeraalisesti voimasuhteet kallistuvatkin Transnistrian puolelle, jossa päivittäin aseissa on 15000 miestä, so. 2,5 prosenttia väestöstä:

varusväki 7500

spetznatz- ja rajajoukot yhteensä 6500

Mustanmeren kasakat 1000

reservi 80000

Kuitenkin mikäli tasavallan itse ilmoittama demografinen muutos yhdeksässä vuodessa jakautuu tasaisesti eri polviin, ovat luultavimmat lukemat vakiväelle 6200, kokonaisvahvuudelle 12000 sekä reserville 66500. Olennaista sotakunnolle on sekin, että Transnistrian ikäpyramidi painottuu Moldovan lailla ylempiin luokkiin.

Lisäksi on selvää, etteivät sen paremmin Moldovan kuin Transnistrian aseistus ja varustelu ole ajantasaisimpia. Pikemminkin niitä samoja neuvostomalleja, jotka Ukrainassa ovat kilpistyneet NLAW-torjuntaan. Vaikkei eskalaatiota jokivarrella voi sodan kehitysvaiheista sulkea pois, tällöinkin olisi vielä erikseen perusteltava, kuka ja mitä täysimittaisella sodalla voisi voittaa; ja toisin kuin Moskovassa, Dnestrillä vastaus tähän tunnetaan vuodesta 1992.

Nico Lamminparras

Työtön työnhakija
FM

Runsas 13 vuotta sitten humpsahdin Moldovan-Transnistrian konfliktin tiimellykseen; siitä tulikin suvereeni bravuurini. Blogiin tuotan päivän- tai jopa tunnintasaisia analyysejä tutkimuskohteistani, jotta ne akateemisen artikkelin 6kk odottelun sijaan ovat heti hyödynnettävissä.

Puoluekanta: The Conservative Party (kyllä, 2019-)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu