Pessimistinen Moldova 33 vuotta

Seppeleenlaskut ”Maica Îndurerată” (Äiti Suruinen) – sekä keskiaikaisen ruhtinas Ştefan cel Maren muistomerkeille ovat kirjoittaessani takana, joskin Baltian presidentit toteuttavat jälkimmäisen kunnianosoituksen klo 13 jälkeen. Moldova juhlistaa tänään 33-vuotista itsenäisyyttään, poikkeuksellisissa merkeissä. Paitsi kolmipäiväistä juhlahumua PMAN-aukiolla, monivuotiset puheet Euroopasta konkretisoituvat kansanäänestykseen 20 lokakuuta. Presidentinvaalien ennakkoasetelma muuttui heinäkuussa merkittävästi, kun Maia Sandun edeltäjä Igor Dodon luopui entisen pääsyyttäjä Alexander Stoianoglon eduksi. Tästä huolimatta jakolinjat kansan parissa ovat liki kärkevimmillään, esimerkiksi 49 % kannattaa paluuta presidenttijohtoiseen tasavaltaan ja 42 % pitäisi nykyisen parlamentaarisen hallintomuodon. EU:ta kohtaan positiivisesti suhtautuu ⅔ kansasta, mutta jälleen ylivoimaisimmaksi osoittautuu raaka realismi – vahva enemmistö soisi Moldovansa yhä tasapainottelevan Moskovan ja Euroopan välillä.

Presidentti poissa

Näkyvin poikkeus juhlallisuuksissa on Maia Sandun poissaolo, ja siten pääministeri Recean ja puhemies Grosu edustavat valtiojohtoa; arvattavasti syy on Sandun hiljattain vahvistunut Covid19-tartunta. Aamun seppeleenlaskussa Recean muistutti itsenäisyyden edestä tehdyistä uhrauksista, Grosu korosti käynnissä olevaa työtä länsi-integraation eteen ja kumpikin painotti eurooppalaisuutta. Asetelma muuttaa samoin vieraiksi kutsuttujen Viron, Latvian ja Liettuan presidenttien vastaanottoa. Olennaista on, että Alar Kariksen, Edgars Rinkēvičsin sekä Gitanas Nausėdan ohjelmassa on Moldovaa tukevan yhteislausuman allekirjoittaminen puoliltapäivin sekä Euroopan suitsuttaminen iltakonsertissa, mitä nämä yhtä kaikki tekisivät Sandun rinnalla.

Asiasisällöllisesti Sandun itsenäisyyspäivätervehdys ei sinänsä muutu, olipa tämä paikalla tahi ei. Puhuttuaan jokapäiväisten valintojen teoreettisista lopputulemista – ehkä liiaksikin etäisestä teemasta – hän toteaa Moldovan ”valitsevan toivon ja elämän”. Aivan selkeä viittaus syksyn EU-äänestykseen on tervehdyksen loppuosa. Maan sairastavan valtionpäähenkilön mukaan suunta on ”tulevaisuus rauhassa ja hyvinvoinnissa”.

Varrotut vilppivaalit

Läheskään yhtä vakuuttuneita Moldovan suunnasta eivät kansalaiset ole. Heinäkuun kyselyssä esimerkiksi tahdonilmaukset maan ulkopoliittisesta linjasta noudattavat pitkäaikaista kaavaa: Eurooppa-myönteiseksi itsensä kuvaa 31 prosenttia, 12 prosenttia katsoo Venäjään, kun taas balanssipolitiikkaa idän ja lännen välillä mielisi 45 prosenttia. EU:ta vastustaa kolmasosa, ja rapia puolet kannattaa sitä. Huomionarvoisesti Moldova jäisi ensimmäistä kertaa myös niukasti Euraasian Unionin ulkopuolelle, sillä sen puolesta äänestäisi 38 ja vastaan 40 prosenttia.

Kirkkaimmillaan pessimismi kuvastuu syksyn presidentinvaaleista kysyttäessä, yhteensä 78 prosenttia odottaa joitakin tai monia vilppitapauksia, ja liki ⅔ ei luota Keskusvaalilautakuntaan. Tämä tuskin mairittelee eurooppalaisilla arvoilla sekä järjestelmäreformilla kampanjoivia Sandua ja hänen PAS-puoluettaan. Presidentin vaihtumista johonkuhun muuhun kannattaa 58 prosenttia, mutta paradoksaalisesti tämä silti kerryttäisi vajaa 34 prosenttia äänistä; opposition Stoianoglo jää vain 11,5 prosenttiin. Selväsanaisin arvio maan nykyisestä johdosta tulee kuitenkin kysymyksessä lahjonnasta – 75 prosenttia pitää PAS-valtaa korruptoituneena.