”Tahto valtioykseydestä” – Transnistria 34v

Niin Transnistrian kuin Venäjän lippu kohosivat edellisen hymnin saattamina salkoihinsa Tiraspolin aamussa. Venäjän rajan 1792 Dnestrille vienyt kenraali Suvorov saattoi tyytyväisenä vierestä seurata Transnistrian Tasavallan päivän juhlallisuuksien alkua. Presidentti Krasnoselskin hahmottaessa tämänpäiväisiä haasteita ja tehtäviä silmiinpistävät kaksi seikkaa: yhtäältä huolenpito terveysalasta, kasvatuksesta sekä orvoista painottuvat, toisaalta Moldovan tulli- tai EU-politiikasta Krasnoselski ei mainitse sanaakaan. Sen sijaan presidentti kuvaa 1980-luvun loppua ja 1990-luvun alkua ”roihuvan natsismin hetkeksi” Moldovassa, jolloin Dnestrin-varren asukkaat olivat ”ulkopuolella lain” ja ”ulossuljettuja elämästä”. Tässä ”laittomuuden” tilassa paikalliset päättivät puolustautua, ja he perustivat Transnistrian 1990 – tai Krasnoselskin sanoin, toteuttivat ”historiallisen oikeudenmukaisuuden”.

Ei Moldova-kritiikkiä

Poliittisesti tarkastellen Transnistrian näkemyksessä ei välähtele mitään uutta, jos kohta kielenkäytön tulokulmasta nykyiset ilmaisut rakentuvat poikkeuksellisesti. Esimerkiksi mainittuaan 1990-luvun vaihteen ankarista oloista Krasnoselski ei kommentoi lainkaan Moldovan EU-integraatiota tai muuta kehitystä. Toki presidentti toisti tasavallan kuuluttamisen 34 vuotta sitten ”noudattaneen kaikkia demokraattisia normeja”, millä hän sinänsä legitimoi Transnistrian ja Moldovan erillisyyden.

Naapurikritiikin poissaoloa ei saata keveästi selittää, sillä vielä heinäkuussa Krasnoselski valitteli Chişinăun tariffisäädöksiä EU:n Moldova-edustaja Mažeiksin tavatessaan. Vaikeneminen vihjannee käynnissä olevista, molemman rannan asiantuntijoista koottujen työryhmien (kulissientakaisista) neuvotteluista aivan erityisesti kauppa- ja tullisäätelyn osalta. Muodostavathan esimerkiksi ”kaikkein heikommassa asemassa olevien sosiaaliturva” sekä ”taloudellisen omavaraisuuden varmistaminen” kaksi Transnistrian akuuteimmista tehtävistä.

Ensitunnustus kansalta

Myös se, että ensimmäistä kertaa Krasnoselski yleisesti teoretisoi tunnustamiskysymystä, viittaa valmisteltaviin tulevaisuudennäköaloihin. Presidenttiä seuraillen asiaa voi lähestyä kahtalaisesti: ”on tunnustettuja ja on tunnustamattomia”, mutta olennaiseksi käy se ”mitä on sisällä”. Mikäli kansa tunnustaa vallan, on valtio tunnustettu – ”kaikki muu on teknisiä yksityiskohtia”.

Tällä poikkeavalla avauksella Krasnoselski itse asiassa raottaa uksea sille, että Transnistria sittenkin tulisi osaksi Eurooppa-integroituvaa Moldovaa. Mikäli ennen puhtaaksi valtiollisen itsenäisyyden tunnustamiseksi nähty oikeustoimi hypoteettisesti voikin jatkossa tähdentää lähinnä kansan tai vähemmistön olemassaoloa, tällöinhän Transnistria yhtä hyvin saattaa liittyä Moldovan itäosaksi; mallinhan tarjoavat Venäjän Kozak-muistio 2003–2004 eli autonomia yhtäläisin oikeuksin kuin Chişinău, Bosnian Serbitasavalta tahi Gagausia. Mutta kuten Krasnoselski itse antaa ymmärtää, valtio-oikeudelliset muotoseikat eivät ratkaise – ”kansa — siltä tunnustus on saatava”.