Tervehditt’ ollos, oi Vapaus – Kreikka 203v

(Akropolis 25.3. aamunkoitossa, ertnews.gr)

Ei ole sattuma, että Jumalansynnyttäjän ilmestyksen juhlana maaliskuun 25 pnä Kreikka viettää itsenäisyyspäiväänsä. Teologiselta kannalta arkkienkeli Gabrielin tänäinen riemuviesti hämmensi nuorta Maria-neitsyettä, mutta lähemmin tarkasteltuna mysteeriin kätkeytyy jo sinänsä varteenotettava neuvo ihmiskunnalle. Maallis-poliittisesti kertoma tietää, että muudan piispa vuoden 1821 juhlaliturgian yhteydessä siunasi sinivalkoisen lipun. Munkki kipusi luostarin katolle ja asetti sinivalkoviirin liehumaan – Kreikan vapaussota oli puhjennut.

 

Iäisyydestä innostava ”ikoni”

Se lippu, jonka toisinaan Gerasimokseksi nimetty piispa siunasi, ei todennäköisimmin ollut kuvassa esiintyvän kaltainen. Risti siinä arvattavasti oli, mahdollisesti vitivalkoisella pohjalla mutta haaleammalla sinisellä kuin kotomaamme viirissä. Olennaisinta ovat yhtä kaikki värit: valkoinen on Kristuksen ja sininen Jumalansynnyttäjän.

Syventymättä liiaksi teologisiin seikkoihin voi todeta, että esimerkiksi matkailumainoskuvissa usein esiintyvät valkokivikirkot sinisellä kupolilla välittävät huomattavasti totisempaa viestiä kuin halpaheikkiset mainostajat käsittävät. Rankasti pelkistäen, valkoinen kirkko on Kristus, joka kokoaa uskovat yhteyteensä; sinikupoli viittaa Marian siunattuun kohtuun, josta pelastus sai alkunsa. Itse asiassa juuri tästä pyyteettömästä ykseydestä niin maassa kuin taivaassa arkkienkeli Gabrielin ilosanoma ylhäältä ilmoittaa: ”Minä annan sinulle rakkauden, joka ei aseta ehtoja”.

Vapaus venäläisten voitosta

Vuoden 1821 ilmestysjuhlaan mennessä kreikkalaiset olivat voihkineet 400–500:tta vuotta ottomaanivallan alla. Vapaussodan puhkeaminen aiheutti Euroopan kansalaisissa myötätunnon aallon, mutta suurvaltain poliitikot epäröivät. Venäjä, Itävalta, Preussi ja Englanti olivat Wienin kongressissa 1814–1815 ja sitä seuranneissa liitoissa pikemmin sitoutuneet varjelemaan mantereen tasapainoa, jota jokainen kansannousu uhkasi.

Lontoo osoittautui joukosta pidättyväisimmäksi, Venäjälle kysymys oli paradoksi: yhtäältä ortodoksisia uskonveljiä piti puolustaa mutta status quo ei saisi järkkyä. Pietarin hovia arveluttivat niin ikään samanaikaiset kansannousut Turkin vasalliruhtinaskunnissa Valakiassa ja Moldaviassa, josta romanialaisuusaate voisi levitä Bessarabiaan Prut-joen itäpuolelle. Persian-sodan jälkeen Venäjä vuonna 1828 miehitti Valakian ja Moldavian painostaakseen ottomaani-imperiumia; Adrianopolin rauha 1829 sinetöi paitsi Tonavan ruhtinaskuntien autonomian, myös Kreikan menestyksen – täysi itsenäisyys tunnustettiin seuraavana vuonna.

Xαίρε, ω χαίρε, Ελευθεριά! / Tervehditt’ ollos, oi Vapaus!

(Διονύσιος Σολωμός 1823 / Nico Lamminparras 2021)

 

Nico Lamminparras

Pitkäaikaistyötön työnhakija
Fil. maist.
Väitösluonnos: "Ei-venäläinen läheinen. Moldova Moskovan silmin 2023-2024"

Runsas 14v sitten humpsahdin Moldovan-Transnistrian konfliktin tiimellykseen; siitä tulikin suvereeni bravuurini. Mutta kuin aina, kun heittää kiven veteen, muodostuu ensimmäinen laine, sitten toinen, kolmas jne. Samaten eneni seurantavastuualueeni ex-Neuvostoliiton maista Balkanille ja toisinaan Keski-Eurooppaan saakka.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu