Vapaa mutta riitaisa Bulgaria 146 vuotta

Šipka (bnt.bg)

San Stefanon rauhansopimuksen myötä 3.3.1878 Balkanin ortodoksisten maiden itsemääräämispyrkimykset suurelta osin saivat sinettinsä. Esimerkiksi Serbia, joka laskee valtiollisuutensa ensimmäisestä, Đorđe Petrovićin (Karađorđen) kansannoususta 15.2.1804, lopullisesti itsenäistyi. Bulgaria juhlistaa parhaillaan 146. kansallispäiväänsä, virallisesti vapautumistaan. Šipkan laaksossa, jossa käytiin useita taisteluita 1877–1878, presidentti Rumen Radev totesi päivän olevan ”kansallinen ideaalimme vapaasta, yhteisestä ja eurooppalaisesta Bulgariasta”. Toisaalta lipunnostossa ja seppeleenlaskussa Sofiassa pääministeri Nikolaj Denkov viittasi maan tiheästi toistuviin poliittisiin kriiseihin: Denkovin mukaan juhla vaatii kaikkien mukaantuloa sekä ”sen kielen käyttämistä, joka…yhdistää”. Lauseen preesens-muoto kielii juovasta; nykyisen hallitussopimuksen mukaan Denkov luopuu pääministerin paikasta koalitiokumppani GERB:n hyväksi 6.3., mutta jatkokeskustelun on jo synkentänyt puhe seuraavasta pääministeristä. Pikemminkin toivonhuokauksena sovintoratkaisusta ja uusien ennenaikaisten vaalien välttämisestä kuin korkeasta juhlamielestä kertookin Denkovin ytimekkyys – ”tänään ei ole hyökkäysten päivä”.

 

Lyyrinen Radev

Kiintoisasti presidentti Radev juhlisti vapautumista jälleen Šipkan muistomerkin äärellä, eikä pääkaupungissa. Mahdollisesti Radevin itämyönteisyys, jonka esillä pitäminen ei estänyt hänen valintaansa presidentiksi 2016 eikä toistamiseenkaan 2021, vaikuttaa taustalla. Toisaalta Radevin heti ensimmäisen virkakautensa alussa tekemät nimityspäätökset osoittivat itse asiassa Eurooppa-suunnan merkitystä.

Šipkassa Radev muistutti Venäjän ratkaisevasta osasta Bulgarian vapautuksessa. Hän nosti esiin bulgarialaisen ”nostoväen, joka rinnan Venäjän keisari Aleksanteri II armeijan kanssa avasi tien Bulgarian vapautukselle”. Kenties presidentti näin hienoisen alentuvasti vähätteli bulgarialaistaistelijoiden osuutta ja samalla kohotti venäläisten arvoa.

Mainittakoon, että tuulessa liehuivat Bulgarian lippujen ohessa niin nykyisen kuin keisarillisen Venäjän viirit. Itse tilaisuuden osanottajamäärä oli silminnähden laaja, ja se käsitti sukupolvet nuorista aikuisista varttuneempaan väkeen; tämä kertoo päivän merkityksestä joka ikäluokassa siitäkin huolimatta, että valtiollisesti juhlaa on vietetty vasta vuodesta 1991. Tai kuten presidentti Radev kalliin asian iskosti, III maaliskuuta ”muistamme ja osoitamme kunniaa niille itsensä uhranneille bulgaaripolville, jotka vaalivat toivon- ja taistonkipinää orjuuden pitkässä talvessa”.

Välttelevä Denkov

Sofiassa korkeimpana valtiollisena tahona lipunnostossa esiintyi pääministeri Denkov, vierellään varapääministeri-ulkoministeri Marija Gabriel. Sama seurue myös laski seppeleen Tuntemattoman sotilaan haudalle, yhdessä alemman virkakunnan kera. Olennaista tässä yhteydessä on, että Denkovin puolue PP (”Me jatkamme muutosta”) mielii koalitiokumppanin Gabrielia seuraavaksi pääministeriksi.

Arvattavasti Gabrielin kera hallitustyö osoittautuisi helpommaksi kuin esimerkiksi GERB:n ikijohtaja Bojko Borisovin tai tämän asettaman henkilön kanssa. Tähän dilemmaan viittasi Denkovin väistävä lyhytsanaisuus siitä, että ”Meillä rouva Gabrielin kanssa sujuu normaalisti…mutta tänään puhukaamme juhlasta”. Silmämääräisesti arvioituna kaksikon suhde muistuttaa kuitenkin paremmin viileän etäistä kuin läheistä ammatillista.

Hallituksen muodostusta ei liioin helpota PP-puolueen johtajan ja ex-pääministeri Kiril Petkovin onnittelu bulgarialaisille tänään. Päivän historiallisen ylistämisen sijasta Petkov luetteli käytännössä vaatimukset tulevan kabinetin ohjelmasta: PP ei suvaitse muun muassa ”laittomuutta, joka ryövää meiltä oikeudentunnon”, ei ”varkauksia eikä korruptiota” eikä ”valheellisten medioiden manipulaatiota”. Kyynisesti katsoen, vielä tänään pääministeri Denkov saattaa toki ”levätä poliittisista keskusteluista” – mutta maanantaiaamulla välirauha on jo ohi.

Nico Lamminparras

Pitkäaikaistyötön työnhakija
Fil. maist.
Väitösluonnos: "Ei-venäläinen läheinen. Moldova Moskovan silmin 2023-2024"

Runsas 14v sitten humpsahdin Moldovan-Transnistrian konfliktin tiimellykseen; siitä tulikin suvereeni bravuurini. Mutta kuin aina, kun heittää kiven veteen, muodostuu ensimmäinen laine, sitten toinen, kolmas jne. Samaten eneni seurantavastuualueeni ex-Neuvostoliiton maista Balkanille ja toisinaan Keski-Eurooppaan saakka.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu