Omaishoidon tuen katoamistemppu.

Lapset omaishoidon säästöjen kohteena osa 2

 

Edellisessä kirjoituksessani kävin läpi kuntien tapaa säästää omaishoidon tuesta pakollisen oppivelvollisuuden perusteella vastoin KHO:n lukuisia päätöksiä. Kirjoitus herätti paljon keskustelua ja sain lukemattomia viestejä omaishoidon tuen epäkohdista, joten päätin jatkaa asian selvittämistä.

Tässä kirjoituksessa käyn läpi omaishoidon valtionosuuksia ja miten se käytetään kunnissa ja millä mittareilla sitä seurataan, vai seurataanko sitä ollenkaan? Käyn läpi myös tätä kuntien härskiä tapaa tehdä säästöjä ajamalla ihmiset korvauksettomaan omaishoitoon.

Olen kahlannut läpi lukuisia lippuja ja lappuja, lausuntoja ja tilastoja, mutta tarkkaa kuvaa omaishoidon kustannuksista ei voi näiden valossa luoda. Yritän avata tätä kokonaisuutta hieman, eli vuonna 2013 eduskunta hyväksyi, että valtionosuus omaishoidosta nostetaan 31% kokonaiskustannuksista. Valtionosuus samaisena vuonna oli 10 miljoonaa ja kuntien osuus oli 22 miljoonaa eli yhteensä 32 miljoonaa. Sittemmin tämä valtionosuus on noussut raketin lailla. Vuonna 2016 valtionosuus oli jo 75 miljoonaa ja vuonna 2018 tuo osuus oli 95 miljoonaa.

Nyt kun tehdään pikainen laskutoimitus, niin omaishoitoon käytetty kokonaiskustannus oli vuonna 2018 noin 300 miljoonaa, kun tähän lisätään omaishoitajan mediaanipalkka joka tuona vuonna oli 4704€ ja omaishoitajia oli yhteensä 46 000 saadaan tästä lukemaksi 216 miljoonaa. Toki nyt täytyy muistaa että tämä laskelma on tehty mediaalipalkan mukaan, mutta ero on silti huomattava, peräti 84 miljoona. Mihin tämä 84 miljoonaa euroa on mennyt?

STM:n teettämässä selvityksessä vuodelta 2018 käy ilmi, että valtionosuuksien kohdentamista ei voida kuitenkaan osoittaa, koska kuntien järjestelmistä ei ole riittävällä tarkkuudella saatavissa tätä koskevaa seurantatietoa. Tämä tarkoittaa, että kukaan ei valvo omaishoitoon annettavaa valtionosuutta, eikä kuntien omaa osuutta omaishoidon tuesta , eikä tätä myöskään vaadita valtiovallan puolesta.

Tätä kokonaisuutta kun peilataan siihen tosiasiaan, että kunnat eivät myönnä omaishoidon tukea kuin vain osalle sitä hakevista ja he jotka eivät pääse omaishoitajaksi jäävät usein hoitamaan omaistaan kotiin korvauksetta, koituu tästä huomattavat säästöt kunnille. Tehdään pieni laskutoimitus kertyneistä säästöistä ja otetaan mukaan myös ne jotka hoitavat omaisiaan korvauksetta, heistä ei löydy uutta virallista tilastoa, mutta käytetään tähän vuoden 2011 tilastoa ja tuolloin puhuttiin yli 140 000 henkilöstä ( terveystutkimus 2011 ) Tämä tilasto koskee vain vanhusväestöä, joten lasten ja nuorten tilastot puuttuu laskelmasta.

Omaishoito säästää keskimäärin noin 23 000 euroa vuodessa hoidettavaa kohden ja kun omaishoidettavia oli 46 000 (2018) niin säästö on 23 000 x 46 000 = 1,05 miljardia per vuosi. Ilman omaishoitoa sosiaali- ja terveyspalveluista aiheutuneet kustannukset olisivat vähintäänkin kaksinkertaiset eli noin 2,1 miljardia vuodessa.

Nyt kun lasketaan heidän kunnille tuomat säästöt jotka hoitavat omaisiaan ilman korvauksia ja käytetään tähän omaishoidon tuomaa 23 000 euron vuosisäästöä per hoidettava. 23 000 x 140 000 = 3,2 miljardia per vuosi, liäksi tähän tulee laskea säästöihin maksamaton omaishoidon tuki mediaalitasolla, eli 4704 x 140 000 = 658 miljoonaa per vuosi.

Verrataanpa näitä kustannuksia ja säästöjä vähän keskenään. Omaishoidon kustannukset vuodessa valtionosuuden kanssa oli vuonna 2018 noin 300 miljoonaa ja vaikka tähän lukemaan lisättäisiin omaishoidettaville maksettava palvelusetelin tuomat kustannukset kohoaa kokonaiskustannus yhteensä 374 miljoonaan per vuosi.

Säästöjä puolestaan kertyy kunnille omaishoidosta 2,1 miljardia ja heistä jotka ilman korvausta hoitavat omaisiaan kotonaan 3,2 miljardia + 658 miljoonaa = 3.7 miljardia. Yhteenlaskettu säästä kunnille vuositasolla on siis 5.8 miljardia euroa.

Jos valtion ja kuntien tekemä sijoitus 374 miljoonaa tuottaa säästöjä 5.8 miljardia, niin on varmasti aiheellista kysyä mihin nämä rahat käytetään? Miksi kunnat säästävät omaishoidon tuesta, kun se on todellinen kultakaivos heille, vai onko tarkoitus maksimoida säästöt ja ajaa kaikki hoitamaan omaisiaan korvauksetta kotonaan ja käyttää kohdentamattomat valtionosuudet sekä omaishoidon kuntien osuudet sekä siitä kertyvät säästöt kaiken maailman ylikalliisiin Funikulaareihin ja Länsimetroihin?

Luulisi 5.8 miljardin vuotuisista säästöistä irtoavan omaishoidon tukea huomattavasti suuremmalle joukolle ihmisä jotka omasta tahdostaan ja taloudellisesta riskistä piittaamatta jaksavat hoitaa omaisiaan kotona ja näin säästää merkittävästi kuntien sosiaali- ja terveysmenoja.

Nyt arvon kuntapäättäjät, otetaampa lusikka kauniiseen käteen ja eletään niin kuin opetetaan. On merkille pantavaa kuinka paljon te puhutte ja puheissanne arvostatte omaishoitajia, mutta samalla vaaditte heitä hoitamaan omaisiaan ilmaiseksi kotonaan, kun olisi vähintäänkin kohtuullista maksaa heille mediaania korkeampaa vuosipalkkaa.

 

Seuraavassa kirjoituksessa käyn läpi kuntien suhtaumista nepsy lapsiin omaishoidon tarpeen arvioinnissa.

 

Nico Ojala

Puheenjohtaja

Potilas- ja sosiaaliapu ry

nico.ojala@potilasjasosiaaliapu.fi

040 171 22 41

Nico Ojala

Valokuvaaja, kansalaisaktivisti, toimittaja ja aivovammainen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu