Auf Wiedersehen Pet!

Uutena vuotena juhlitaan Euroopassa yhden maan itsenäisyyttä. Oodi ilolle. Saarivaltio Yhdistynyt kuningaskunta liittyy itsenäisten valtioiden kerhoon. Näin kertoo meille maan pääministeri ja useat johtavat poliitikot. Joku voisi toki kysyä kuinka maailman vanhin demokratia, jonka parlamenttitalo on vanhempi kuin suurin osa Euroopan maista, voi nyt vasta itsenäistyä. Mutta mitä turhista.

Vuonna 2016 kesäkuun 24. monet heräsivät shokissa ympäri Eurooppaa. Pääasiassa englantilaiset keski-ikäiset ja eläkeläiset olivat äänestäneet koko Yhdistyneen kuningaskunnan irti EU:sta. Heille oli luvattu todellinen itsenäisyys ilman Brysselin byrokraatteja, miljardeja terveyspalveluihin ja vapaus ilman minkäänlaisia esteitä. Nyt 2020 -luvulla voi todeta ettei mennyt ihan niin kuin luvattiin. Tuon äänestyksen jälkeen maassa on jo kolmas pääministeri ja koko kuningaskunta on lähellä hajota. Skotlannissa itsenäisyyden kannatus on huippulukemissa ja Pohjois-Irlannissa pelätään hauraan rauhan puolesta. Moni ulkopuolinen kysyy aivan aiheesta, että miksi. Mikä ihmeen syy voi ajaa maan tällaisen sekasorron valtaan.

EU:lla on tehty politiikka briteissä jo vuosikymmeniä. Joillekin se on elämän ja kuoleman kysymys. Toisille vain sopiva poliittinen väline. Vielä 1970- ja 80 -luvuilla työväenpuolue oli pahasti jakautunut Eurooppa kysymyksen äärellä. Sittemmin puolue on vaikuttanut yhtenäiseltä EU myönteisyydessään. Nykyään pääministeripuolue konservatiivit repii itseään palasiksi aiheen ympärillä. Eurooppa on näiden puolueiden puheenjohtajille ollut  helppo politiikan väline vuosikymmenet. Brysselin byrokratian kritisointi on ollut suorastaan helppoa. Halpa heitto joka uppoaa äänestäjiin. Todellisuudessa mikään ei ole juurikaan muuttunut. EU kritiikki jäi puheen tasolle. Poliitikot jäivät helposti siihen uskoon, että kansakunta ei juurikaan välitä EU:sta suuntaan tai toiseen. Siksi vuoden 2016 kansanäänestys oli niin kova shokki kun molempien pääpuolueiden äänestäjät tukivatkin eroa EU:sta vastoin puheenjohtajiensa suosituksia. Konservatiivipääministeri David Cameron uskoi oman karismansa riittävän käännyttämään epäröivät konservatiivit ja työväenpuolueen puolella ei uskottu äänestäjäkunnan olevan valmis äänestämään oman mielensä mukaan vaikka puheenjohtaja Jeremy Corbyn osin vastentahtoisesti EU jäsenyyttä tukikin. Ei ensimmäinen kerta kun poliitikot epäonnistuvat tulkitsemaan äänestäjien mielenliikkeitä. Tällä kertaa se kävi kuitenkin erityisen kalliiksi.

Nyt on kuitenkin aika sanoa Auf Wiedersehen. Mutta mille? Nuorille tämä tarkoittaa vapaata liikkumista ja erityisesti Erasmus -ohjelmaa. Opiskelijavaihto tuntuu varsin mitättömältä ennen kuin se katoaa. Yhtäkkiä kulttuurien näkeminen ja kohtaaminen tuntuukin merkittävältä kun maailmassa moni maa on sulkemassa oviaan ulkopuolelle. Tulevaisuus näyttää kuinka helposti keski-ikäisten brittien matkat Malagaan ja Benidormille tulevat sujumaan. Briteissä lähes koko maan poliittinen eliitti toivoo, että Brexit olisi Auf Wiedersehen Nigel Farage. Piikki maan poliitikkojen lihassa julisti elämäntehtävänsä olevan nyt täytetty kun maa jättää EU:n. Toki siirtyminen kulttuurisotien ja muiden teemojen pariin näyttää olevan käynnissä. Saa nähdä kuinka brittiäänestäjä tarttuu Faragen tuleviin projekteihin.

Suomelle ja muille pohjoismaille britit olivat tärkeä liittolainen erityisesti kauppa- ja puolustuspolitiikan saralla. Britit olivat haasteistaan huolimatta innokkaita rakentamaan turvallisuutta Eurooppaan yhteisillä säännöillä ja talouskurilla. Nyt joukosta on yksi poissa. Täten on aika sanoa onnittelut niille, jotka uskovat että Iso-Britannia itsenäistyy vasta nyt. Aika sanoa näkemiin EU:n yhdentymiselle, Erasmukselle ja kaikille niille asioille mitä yli 2000 sivun erosopimuksesta vielä löytyy. 1980- luvun hitti tv-sarjaa mukaillen; Auf Wiedersehen Pet!

Nico Surenkin

Valtiotieteiden maisteri ihmettelemässä maailman menoa. Britit, Brexit ja EU lähellä sydäntä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu