Kääntyikö Boriksen kelkka Labourin kriisissä

Ison-Britannian selkein poliittinen trendi on viime keväästä asti ollut pääpuolueiden suosion lähentyminen. Uuden puheenjohtajansa Keir Starmerin johdolla työväenpuolue on onnistunut kirimään Boris Johnsonin konservatiivien gallupjohtoa prosenttiyksikkö kerrallaan. Puolue on jopa joissain gallupeissa noussut skandaaleista ja tunaroinneista toiseen kävelevien konservatiivien ohi. Tämä trendi saattoi kuitenkin kääntyä päälaelleen viime perjantaina kun  raportti työväenpuolueen antisemitismistä julkaistiin. Tämä käynnisti ketjureaktion joka saattaa jopa johtaa puolueen sisällissotaan.

Työväenpuolue sai aika ajoin kritiikkiä edellisen puheenjohtajansa Jeremy Corbynin aikakaudella puolueessa tapahtuvasta antisemitismistä. Useat juutalaisjärjestöt ja jopa parlamenttiedustajat kritisoivat puoluetta ja sen johtoa katseen kääntämisestä pois ilmiselvästä rasismista ja häirinnästä. Viime perjantaina julkistettu raportti maalaa kuvaa puolueesta, jonka johdossa annettiin hiljainen hyväksyntä juutalaisvastaisuuteen. Osa puolueen entisestä johdosta sivuutti raportin todeten sen olevan ylireagoivat ja poliittisesti motivoitunut. Puolueen puheenjohtaja Starmer reagoi tähän hyllyttämällä entisen puheenjohtaja Corbynin. Starmer oli jo aiemmin keväällä erottanut varjokabinetistaan kilpailijansa ja Corbynin suosikin Rebecca Long-Baileyn rasistisista kommenteista johtuen. Monet puolueen vasemmalla laidalla näkivätkin nämä erottamiset ja hyllytykset poliittisena kamppailuna puolueen eri siipien välillä.

Työväenpuolueen tilanne on hankala. Nykyinen puheenjohtaja erotti kilpailijansa ja hyllytti edeltäjänsä. Puolue on myös erityisen jakautunut oikeisto- ja vasemmistoleireihin, joiden keskinäinen nokittelu on ottanut viime vuosina uusia kierroksia. Vaikka Starmer yrittääkin yhdistää eri leirejä ja korostaa ratkaisujensa olevan pelkästään rasismin vastaista työtä, on luottamus eri leirien välillä vähentynyt entisestään. Corbynin aikana puolueen jäsenmäärä lähti nousuun ja se sai paljon erityisesti nuoria jäseniä. Moni näki puolueen siirtyneen myös pysyvästi vasemmalle. Tähän Starmerin valinta oli selkeä muutos, jonka nähtiin mahdollistavan puolueen paluu vallankahvaan. Tätä paluuta ei tule kuitenkaan tapahtumaan jos puolue käy sisällissotaa peribrittiläisen näyttävään ja julkiseen tyyliin seuraaviin vaaleihin asti.

Työväenpuolueen kriisi oli kuin taivaanlahja pulassa olevalle pääministeri Johnsonille. Brexitin lähestyessä ongelmat ovat kasaantuneet eikä korona -kriisin hoito ole juurikaan kiitosta kerännyt. Viimeisimpänä sähläyksenä voidaan pitää oppilaiden ilmaisten ruokailujen hylkääminen koulujen lomien ajaksi. Tämä kampanja ilmaisista ruuista sai valtavasti julkisuutta jalkapalloilija Marcus Rashfordin noustua sen keulakuvaksi. Tuen hylkääminen sai ennestäänkin kylmältä vaikuttavan konservatiiviepuolueen näyttävän jopa julmalta kriisin keskellä. Nyt mediaa on kuitenkin hallinnut työväenpuolueen rasismi ja puolueessa rakentuva sisällissota.

Seuraavat viikot näyttävätkin mihin suuntaan briteissä lähdetään ensi vuonna. Työväenpuolueen Starmer laittaa toivonsa siihen että hän näyttää vahvalta ja päättäväiseltä johtajalta. Samalla kuitenkin puolueen sisällissota saattaa ratkaista seuraavat vaalit jo nyt. Pääministeri Johnson puolestaan toivoo niin Brexitin ratkaisua kuin korona kriisin laantumista. Molemmat syövät tällä hetkellä pääministeri kannatusta ja kurittavat brittejä isolla kädellä. Brexit on saatava maaliin, jotta Johnsonilla on minkäänlaisia mahdollisuuksia hyötyä työväenpuolueen kriisistä. Molemmat puheenjohtajat elävät siis varsin kriittisiä aikoja tulevaisuutensa kannalta.

Nico Surenkin

Valtiotieteiden maisteri ihmettelemässä maailman menoa. Britit, Brexit ja EU lähellä sydäntä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu