Kevät palautti politiikan Westminsteriin

Viimeinen vuosi on ympäri maailmaa menty korona -kriisin varjossa. Perinteinen politiikka on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta jäänyt taka-alalle. Tämä kevät palautti politiikan Westminsteriin. Vaalit, skandaalit hallitus oppositio asetelma palautuivat kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Mikään ei sähköistä politiikkaa niin kuin vaalit. Keväällä käydyt paikallisvaalit tarjosivat paljon puheenaiheita ympäri sumuisia saaria. Skotlannissa paikallinen kansallispuolue SNP otti suuren voiton ja pääsee jatkamaan jo yli vuosikymmenen jatkunutta dominanssiaan Skotlannin parlamentti Holiroodissa. Englanti ja Wales tarjosivat hyvin erilaiset tulokset. Englanti jatkoi siitä mihin vuoden 2019 parlamenttivaaleissa jäi. Konservatiivit ottivat suuria voittoja työväenpuolueen kustannuksella. Walesissa puolestaan työväenpuolue otti jopa hieman yllättäen voiton. Työväenpuolue Labour kärsi pahat tappiot niin Skotlannissa kuin Englannissakin. Walesin voitto saattoikin pelastaa puheenjohtaja Keir Starmerin työpaikan.

Hallitut tappiot Skotlannissa ja Walesissa antoivat hyvää selkänojaa pääministeri Boris Johnsonille joka juhli voittoja ympäri Englantia. Vaikka työväenpuolue onnistuikin saamaan osan äänestäjistä takaisin perinteisillä kannatusalueillaan, oli konservatiivien voitto varsin vaikuttava. Britanniassa ja erityisesti Englannissa paikallisvaalit ovat perinteisesti opposition juhlaa. Välivaalien henki oli kuitenkin kaukana, kun vallassa vuodesta 2010 olleet konservatiivit keräsivät voittoja alue toisensa jälkeen. Lisää mannaa pääministerin puolueelle toi Hartlepoolissa järjestetyt täytevaalit, jossa valittiin uusi parlamenttiedustaja. Työväenpuolueen sydänmailla sijaitseva Hartlepool on vuosikymmenet ollut ns. varma vaalipiiri Labourille. Jo vuoden 2019 vaaleissa näkyneet vaaran merkit realisoituivat nyt konservatiivien vaalivoittona. Tämä vahvisti myös sitä kuvaa, että Johnsonin aikana perinteiset työväenluokkaiset alueet ja äänestäjät ovat kääntäneet takkinsa ja antavat äänensä mieluummin konservatiiveille kuin työväenpuolueelle.

Jos aluevaalit olivat surkeat pääoppositiopuolue Labourille, oli sitä myös vaalien jälkeiset päivät. Puoluejohtaja Keir Starmer otti täyden vastuun tappiosta ja päätti siirtää vaaleista vastanneen varjoministeri Angela Raynerin, muihin tehtäviin. Tämä ”vastuunkanto” puoluejohtajalta nähtiin selkärangattomana reaktiona omaan saamattomuuteen. Pitihän Starmerin juristin charmi purra edeltäjäänsä paremmin ajoin holtittomaa pääministeri Johnsonia vastaan. Starmeria on koko kevät syytetty siitä, ettei kansa tiedä mitä hän edustaa. Pelkästään puoleen vasemmistolaitaa edustaneen Jeremy Corbynin korvaaminen puheenjohtajana ei pure äänestäjiin odotetulla tavalla.

Perienglantilaisia skandaaleja

Jos jotain Westminsterissä osataan tehdä, on se kunnon skandaali. Tämä kevät on tarjonnut paljon aineksia skandaaleihin. Siinä missä Suomessa puhkutaan pääministerin ateriaeduista, on briteissä ihmetelty kuka maksoi pääministerin kymmenien tuhansien puntien asuntoremontin. Pääministeri Johnson joutui lopulta remontin maksumieheksi, mutta vasta kun paine kasvoi liian suureksi. Ilmassa heiteltiin jopa virkasyytettä, mutta lopulta mainetahraksi taisi jäädä jutut pääministerin luonteenomaisesta pihiydestä.

Johnsonin teflonpintaa on raaputtanut myös entisen neuvonantajan Dominic Cummingsin paljastukset. Johnson joutui erottamaan vaalivoittojensa arkkitehdin useiden karanteenirikkomusten takia talvella. Cummings ei kuitenkaan siirtynyt takaisin varjoihin, joista hänet kaivettiin johtamaan Brexit äänestystä, vaan iski takaisin. Cummings paljasti parlamentin komiteassa kuinka hallituksella ei ollut mitään suunnitelmaa hoitaa korona -kriisiä. Cummings paljasti myös kuinka hän pitää Johnsonia täysin epäsopivana pääministeriksi ja kuinka Johnson nousi nykyiseen virkaansa ainoastaan kilpailijoiden heikkouden avulla. Vihjaukset useiden ministerien ja päättäjien älyllisestä lahjattomuudesta olivat erityisen tylyjä. Cummingsia on pidetty merkittävimpänä syynä niin Brexit äänestyksen voittoon kuin vuoden 2019 vaalivoittoon. Jääkin nähtäväksi kuinka puolue tulee selviämään vaalistrategin menetyksestä.

Suomessa ihmeteltiin 2000 -luvun lopulla Jyrki Kataisen ja kokoomuksen teflon pintaa ja suosion kestävyyttä. Tämän teflonin valmistusohje on selvästi löydetty briteissä, sillä pääministeri Johnson tuntuu tällä hetkellä voittamattomalta. Luvalla sanoen heikko ja hapuileva korona -kriisin hoito on tänä keväänä saanut tuekseen skandaaleja ja voimakkaita syytöksiä kyvyttömyydestä. Tämä ei ole kuitenkaan vaikuttanut brittiäänestäjiin, vaan konservatiivijohtaja porskuttaa vakuuttavassa gallupjohdossa. Kevään vaalivoitot antoivat vahvaa tukea kohti seuraavia parlamenttivaaleja, joissa konservatiiveilla on vahva johto joka puolella Englantia. Politiikka palasi parrasvaloihin kevään aikana ja tämä kelvannee puoluejohtajille hyvin. Oppositiojohtaja Starmer tarvitsee uuden avun löytää yhteyden äänestäjiin, mutta kuinka tämä onnistuu poliittisen pelurin perikuvaa Boris Johnsonia vastaan jää nähtäväksi.

+1
Nico Surenkin

Valtiotieteiden maisteri ihmettelemässä maailman menoa. Britit, Brexit ja EU lähellä sydäntä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu