Ilmastonmuutoksen kieltäminen on miljardibisnes

Ilmaston lämpeneminen, syystä tai toisesta, on ainakin eläinlajien pohjoiseen päin tapahtuvan leviämisen perusteella selvä juttu. Yhä uusia lajeja leviää pohjoisemmaksi ja moni arktinen eläinlaji kärsii tuntuvasti muutoksesta. Huolimatta tuosta ilmiöstä erityisesti USA:ssa on hyvin voimakas Climate Change Counter Movement -liike (CCCM), joka puhtaimmillaan kieltää koko ilmastonmuutoksen ja miedoimmillaan ihmisen toiminnan vaikutuksen ilmaston lämpenemiseen.

Ilmastonmuutoksen olemassaolon kieltäminen on lisääntynyt myös meillä Suomessa. Kyse on varsin erikoisesta ilmiöstä, joka on monella tapaa sukua aikaisemmalle tupakan vaarallisuutta koskeneelle keskustelulle. Meille tämä ilmiö on kuitenkin tullut suhteellisen myöhäisessä vaiheessa. Myös kotimaisen keskustelun ymmärtäminen on helpompaa, jos katsoo hieman tarkemmin USA:ssa käytävää keskustelua.

Yhdysvaltojen CCCM on päällisin puolin hajanainen joukko organisaatioita, jotka pyrkivät estämään ilmastonmuutoksen liittyvän lainsäädännön luomisen. Kaikki muukin ympäristönsuojeluun liittyvän lainsäädännön vastustaminen kelpaa. CCCM syntyi hyvin nopeasti sen jälkeen, kun IPCC (Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli) oli perustettu. CCCM:n toimintatavat sisältävät lobbaamisen, kirjojen ja artikkeleiden julkaisemisen, poliitikkojen rahallisen tukemisen, nettisivustojen ylläpidon, radio-ohjelmien tuottamisen sekä muita poliittisen mielipidevaikuttaminen keinoja.

Alkuvaiheessa CCCM:n organisaatiot olivat hyvin lähellä konservatiivista liikettä ja erityisesti liikkeen ajatushautomoja. Myöhemmin CCCM on muotoutunut selkeämmin erilliseksi toiminnaksi, joskin osa CCCM-liikkeeseen kuuluvista organisaatioista kiinnittää huomiota muihinkin asioihin kuin ilmastonmuutokseen. Joka tapauksessa selkeästi CCCM-toimintaan panostavien organisaatioiden rahoitus on vuonna 2010 ollut noin 1,3 miljardia USD (Brulle, 2014). Rahoitus vaikuttaisi olevan mukavassa kasvussa. Ilmastonmuutoksen kieltäminen on siis miljardibisnes.

Mistä CCCM:n rahoitus sitten tulee? Alkuvaiheessa ExxonMobil Foundation ja Koch Affiliated Foundation rahoittivat CCCM-toimijoita suoraan. Asian tultua julkisuuteen molemmat tahot ovat selvästi vähentäneet suoraa rahoitustaan. Nykyisin CCCM-organisaatioiden rahoituksesta suurin osa tulee niin sanotuilta ”donor directed”-säätiöltä, joihin lahjoittava taho voi määrätä rahan kohdentamisesta ilman alkuperäisen lahjoittajan nimen tuloa julkisuuteen.

Pelkistetyimmillään CCCM-liikkeeseen kuuluvien organisaatioiden viestin voi tiivistää seuraaviin teeseihin: Tieteellistä yksimielisyyttä ilmastonmuutoksesta ei ole. Kasvava hiilidioksipitoisuus on hyvästä ja ilmaston lämpeneminen on sekin hyvästä. Ilmastonmuutoksen torjuminen on liian kallista.

Nuo teesit on mahdollisesti selvimmin tuonut esiin Heartland Institute. Nyt vastaavaa retoriikkaa nähdään myös meillä Suomessa.

Mielenkiintoista on se, että monet CCCM:n avaintoimijat, kuten juuri Heartland Institute, ovat samoja tahoja, jotka aikoinaan väittivät tupakan olevan terveellistä ja rikki- ja typpipäästöjen yhteyden happamiin sateisiin olevan mielikuvituksen tuotetta (Oreskes & Conway, 2010). Myös retoriikka on lähes yksi yhteen tupakkakamppailujen retoriikan kanssa. Muutama esimerkki lienee tarpeen:

TUPAKKA: In fact, most US studies conducted on ETS and lung cancer have found no statistically significant indications of carcinogenicity. (Alexis de Tocqueville, 1994, p.7)

ILMASTO: The IPCC presents no evidence to support a substantial warming such as calculated from theoretical climate models (Singer, 2000, p.V).

TUPAKKA: The EPA is attempting to prove that serious medical risks are created by even casual exposure to second hand smoke. In its effort to do so, the EPA has manipulated selected portions of the existing literature until it produced the desired result (Alexis de Tocqueville, 1994, p.17)

ILMASTO: Only a thorough scientific investigation will be able to document that there was no strong warming after 1979, that the instrumented warming record is based on data manipulation, involving the selection of certain weather stations, [and the de-selection of others that showed no warming], plus applying insufficient corrections for local heating (Singer, 2000, p. V&2).

TUPAKKA: In short, the EPA study relied on methodologies different from those which have historically used in such analyses. Scientific standards were seriously violated in order to produce a report to justify a political agenda, namely to ban smoking (Singer and Jeffreys, nd, p.1).

ILMASTO: The scientific evidence for a presumed “human influence” is spurious and based mostly on the selective use of data and choice of particular time periods… A further misrepresentation occurred in July 1996 when politicians, intent on establishing a Kyoto-like regime of mandatory emission controls, took the deceptively worded phrase about “discernible human influence” and linked it to a catastrophic future warming— something the IPCC report itself specifically denies… (Singer, 2000, p. V & 2).

On hämmentävää huomata, että tupakkateollisuuden etuja puolustaneet toimijat olivat aikoinaan “lääketieteen asiantuntijoita”. Nyt samat henkilöt ja organisaatiot ovat yhdessä yössä muuttuneet ”ilmastotieteen asiantuntijoiksi”. Jokainen voi miettiä, ovatko ilmastoasioista kirjoittavat henkilöt, jotka aikaisemmin väittivät tupakan polttamista turvalliseksi, uskottavia.

Monipuolisia kavereita joka tapauksessa, lääketieteen asiantuntijasta lähes yhdessä yössä ilmastotieteen asiantuntijaksi.

Lähteet: Alexis de Tocqueville Institution (1994). Science, Economics, and Environmental Policy: A Critical Examination. A research report conducted by the Alexis de Tocqueville Institution, Aug. 11, 1994. Brulle, R. J. (2014). Institutionalizing delay: foundation funding and the creation of US climate change counter-movement organizations. Climatic Change, 122(4), 681-694. Oreskes, N., & Conway, E. M. (2010). Defeating the merchants of doubt. Nature, 465(7299), 686. Singer, F.S. & Jeffreys, K. (nd). The EPA and the Science of Environmental Tobacco Smoking. RPCI Tobacco Institute and Council for Tobacco Research Records. Singer, F. S. “Climate Policy — From Rio to Kyoto: A Political Issue for 2000 — and Beyond,” Hoover Essay in Public Policy No. 102, 2000