Vain vahvoista ja terveistä välittävä Suomi

Vaalien alla kehoitin äänestäjiä olemaan kiinnostuneita hyvinvointialueiden rahoituksesta, koska osasin ennustaa, että kokoomusjohtoinen hallitus tulisi heti ensi töikseen leikkaamaan sosiaali- ja terveyspalveluista. Ennustukseni on nyt valitettavasti käymässä toteen.

Hyvinvointialueille ennustetaan nyt merkittäviä alijäämiä. Osa näistä alijäämistä tullaan valtion rahoituksella korjaamaan, mutta iso siivu tästä rahoitusvajeesta on jäämässä hyvinvointialueiden ongelmaksi. Rahoituksen piti perustua niihin todellisiin kustannuksiin, joita kunnissa oli aikaisempina vuosina ollut. Kuitenkin kuntien alibudjetointi, koronapandemiasta johtuva hoitovelka, koronapandemian hoitoon saadun rahoituksen väheneminen sekä kasvavat henkilöstökulut, vuokrakustannukset  ja inflaatio ovat painamassa hyvinvointialueiden rahoitusta entistä pahemmin pakkaselle.

Orpon hallitusohjelmassa hyvinvointialueille on asetettu noin 1,3 miljardin säästötavoite vuoteen 2027 mennessä. Keinoina mainitaan asiakasmaksujen nosto, hoitajamitoituksen jäädyttäminen, vammaispalvelulain peruuttaminen ja lastensuojelun jälkihuollon ikärajan laskeminen. Lisäksi hallitusohjelmassa ladataan merkittävät odotukset eri toimintojen tehostamiselle, esimerkkeinä palvelurakenteen kehittäminen ja yhteisöllisen asumisen lisääminen, hoidon jatkuvuuden parantaminen, kotisairaala-mallin vahvistaminen ja etäpalvelukanavien käyttöönotto. Todellisuus on kuitenkin se, että alkuperäinen rahoituspohja on niin tiukka, että kaikkia edellä mainittuja tehostustoimia tarvitaan joka tapauksessa.

Tuntuu myös unohtuneen merkittävä henkilöstövaje ja oikeudenmukainen palkkaus, jota halutaan ruokkia edelleen leikkurilla, yt-neuvotteluilla ja henkilöstömitoutuksen väljentämisellä. On päivänselvää, että leikkaukset näkyvät henkilöstössä, koska Varsinais-Suomessakin henkilöstökustannukset ovat yli puolet kaikista menoistamme.  Ammattilaisten työolosuhteita ei laiteta tällä tavalla kuntoon.

Marinin hallituksen säätämässä hyvinvointialueiden rahoitusmallissa on jo sisäänrakennettu leikkuri, jolla haluttiin hillitään kustannusten nousua. Vuodesta 2026 lähtien 20% arvioidusta palvelutarpeen kasvusta jää vaille rahoitusta. On siis joko silmänlumetta, että tämänlaisia uusia säästötavoitteita Orpon hallitus voisi toteuttaa, tai hallituksen on osoitettava, että mitkä palvelut hyvinvointialue lopettaa.