Aprillia

Aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle!” Kohta nimittäin ei usealla pienituloisella ole suuhunsa muuta laittaa. Valitettavasti kyseessä ei ole aprillipila, vaan totisin tosi. 1.4.2024 astuu voimaan useita hallituksen toimia, joilla pyritään  työllisyysasteen nostamiseen ja kansantalouden pelastamiseen pienituloisten ja työttömien toimeentuloa leikkaamalla. Paljon on ladattu heidän harteilleen, koska oikeiston ideologia lähtee olettamasta, että ihmiset olisivat huvikseen työttömiä ja pienituloisia.

Voimaan tulee aikamoinen lista muutoksia, jotka koskettavat noin puolta miljoonaa suomalaista. Kela on varautunut toimeentulohakemusten kasvuun ja vastaamaan kiukkuisten kansalaisten puheluihin. Se, miten paljon leikkaukset ihmisten toimeentuloon vaikuttavat, on useaan kertaan laskettu. Toimet osuvat ikävästi samoihin kotitalouksiin, yksinhuoltaja perheisiin, lapsiin, yksin asuviin ja opiskelijoihin. Ja jokaisen leikkauksen kohteena olevan 500 000 tuen saajan takana on yksilö ja hänen yksilöllinen tilanteensa. Ensimmäinen tekee osa-aikatyötä, koska opiskelee ja toinen hoitaa sairasta omaistaan. Kolmas sairastelee, mutta joutuu järjestelmän vuoksi olemaan työnhakijana ja neljännen koulutuksessa on puutteita, jotka vaikeuttavat työllistymistä. Viides lähettää työhakemuksia, minkä ehtii, mutta ei työllisty, koska samaa paikkaa haki myös 300 muuta. Ihmisen elämässä elämäntilanteet vaihtelevat, ja juuri siksi meillä on sosiaaliturva, sen avulla turvataan huonolla hetkellä ihmisarvoinen elämä ja katto pään päälle.

Vaikka leikkaaminen on hallitukselle hupia, on se toimena erittäin lyhytnäköinen. Tuloerojen kasvu ei ole kenenkään etu. Olisiko jatkuvan leikkaamisen sijaan esimerkiksi syytä alkaa ratkomaan sitä, miksi suomalaiset yritykset eivät kasva, työllistä ja tuota. Etlan raportin mukaan Suomen yrityksillä on tuottavuuden ongelmia, joita ovat muun muassa raskas sääntely ja halu välttää velkaantumista. Lisäksi pienemmissä mikroyrityksissä on tunnistettu puutteita myynnin ja markkinoinnin osaamisessa. Toisen tutkimuksen mukaan taas työn ja pääoman tehoton kohdentuminen yritysten kesken on merkittävä työn tuottavuuskasvua heikentävä tekijä Suomen yrityssektorilla.

Työvoiman saatavuuden ongelma ei ratkea tukia leikkaamalla. Kohtaanto-ongelmaa ei ratkaista siten, että vaikeutetaan merkittävästi kouluttautumista uuteen ammattiin aikuiskoulutustuen poistolla. Työvoiman liikkuvuus kasvukeskuksiin ei parane sillä, että asuminen kallistuu siellä missä työvoimaa tarvitaan. Tarvittaisiin ennemminkin laaja-alaisesti yhteiskuntaan, yrityksiin ja pääomiin kohdistuvia toimia verotuksen, kilpailun, osaamisen ja innovaatioiden keinoin, yritystukien kriittisestä tarkastelusta puhumattakaan. Mikäli hallitus on aidosti huolissaan hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta, eikä tekemässä vain tulojen uusjakoa, myös muut otetaan mukaan talkoisiin ja keinovalikoimaa ratkoa yhteiskuntamme tuottavuuden ongelmia laajennetaan. Pienituloisten kukkarosta ottamalla ei tuottavuus lisäänny.

Lähteet:

https://www.etla.fi/julkaisut/raportit/yrityskokodynamiikka-ja-kasvun-esteet-suomessa/

https://www.etla.fi/julkaisut/muut-julkaisut/kasvuyrittajyys-yritysten-uudistuminen-ja-tyovoiman-liikkuvuus-tukemaan-tuottavuuskasvua/

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu