Ihmeparantumisia

Suomen alkaessa hiljentymään kesälomakauteen, hallitus ujuttaa vielä sivuovesta sisään lisää leikkausaikeitaan. Tällä kertaa on vuorossa sairaat ja sairauspäiväraha. Ei voi välttyä ajatukselta ajoituksen suunnitelmallisuudesta. Lausuntokierros käydään aikana, jolloin julkisella sektorilla lomaillaan.

Sairauspäivärahaa maksetaan työntekijälle alle vuoden kestävästä työkyvyttömyydestä sen jälkeen, kun työnantajan velvollisuus maksaa sairausajanpalkkaa loppuu. Sairauspäiväraha on siis turva, jonka avulla kansalainen selviää yli tilapäisen työkyvyttömyyden. Hallitus hakee leikkauksellaan noin 60 milj. säästöjä ja työllisyysvaikutuksia(!), mikä on tässä yhteydessä omituinen ajatus. Ihminen kun sairastuu, hän sairastuu.

Sairastaminen on kallista. Se on kallista yhteiskunnalle, mutta se on kallista myös sairastuneelle yksilölle. Paranemista eivät auta lisääntyvä stressi ja murhe toimeentulosta tai huoli siitä, että rahat eivät riitä tarvittaviin hoitoihin tai lääkkeisiin. Mikäli hallitus haluaisi oikeasti puuttua niihin kuluihin, joita sairastamisesta yhteiskunnalle aiheutuu – jälleen kerran, tulisi puuttua juurisyihin. Tilastoja ja tutkimuksia aiheesta on runsaasti saatavilla.

Sairauspäivärahan raju leikkaaminen kuvastaa oikeistolaista ajatusmaailmaa siitä, että huvikseenhan ne työläiset sairastavat ja toimeentulosta leikkaamalla tapahtuu ihmeparanemisia. Tiedoksi. Ihmeparantumisia ei oikeassa elämässä tapahdu. Vai olisiko ajatuksena hiljakseen ohjata kansalaisia vakuuttamaan itse itsensä sairauden varalta… Pitkäaikaisia hyötyjä sairauspäivärahan leikkauksesta on vaikea löytää. Lyhytaikaisesti se leikkaa x määrän euroja, mutta pitkällä tähtäimellä todennäköisesti lisää kuluja pitkittyneinä sairauksia ja lisääntyneenä työkyvyttömyytenä. Mutta hallitus jatkaa valitsemallaan linjallaan eli lyhytnäköisellä oikeistoideologisella leikkauspolitiikallaan. Riikan sakset eivät ole kesäterässä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu