Pahan ihmisen seurassa
Ihmisen ei pitäisi puhua pahaa vanhemmistaan. Olen elämässäni tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat menettäneet vanhempansa pieninä lapsina ja myös sellaisia, jotka eivät ole vanhempiaan edes tavanneet. Ja sellaisia, joiden vanhemmat ovat niin karmeita, ettei oikein rinnalla pysy.
Isästäni julkaistaan elämäkerta. Kuten elämäkerrasta käy ilmi, isäni oli suurmies. Varsinkin suomalaisen metalliteollisuuden kansainvälistäjänä hänen ansioitaan on paha kiistää.
Arvostan isääni ja olen hänelle kiitollinen yhdestä asiasta. Olin siskojeni ja veljieni tapaan taloudellisesti riippumaton heti täysi-ikäiseksi tultuani. Tätä päätöstään isä todennäköisesti katui. Hän ei pitänyt ihmisistä, joita ei voinut hyppyyttää pillinsä mukaan.
Ihmisenä isäni oli kusipää, ihmishirviö, pahinta laatua oleva sika, joka olisi pitänyt steriloida hyvissä ajoin. On yhteiskunnallisesti vaarallista, kun hulluimmat levittävät sairaita geenejään.
Kun isäni elämäkertaa aloiteltiin vuonna 2007, minulta pyydettiin haastattelua kirjaan. Kieltäydyin ehdottomasti. Minulla kun ei ole yhtään hyvää sanaa sanottavana isästäni, joka oli pelkkä pystyyn nostettu paska. Luulin, että tekeillä on joku ”normaali” yritysjohtajaelämäkerta, jossa edesmennyttä öykkäriä kehutaan. Myöhemmin suostuin, kun kuulin, että kirjassa on tilaa myös totuudelle. Sitten mentiin ja sitten mentiin koko volyymilla.
Sankareista tulee legendoja, vaikka sankaritarinoilla ei ole pohjaa. Toisin kuin luullaan, isäni ei ollut hyvä purjehtija, mutta hän oli hyvä johtaja, joka sai kasaan hyvän miehistön. Hän ei ollut päättäväinen yritysjohtaja vaan päinvastoin, ihminen, joka ei kyennyt tekemään päätöksiä. Hän ei ollut nokkela maanviljelyksen edelläkävijä vaan päinvastoin, täysin kädetön viljelijä. Pekka Herlin ampui kohtuullisesti, mutta ei osannut metsästää.
Pekka Herlin lötisi jotakin perheyritysten merkityksestä, mutta hänellä ei ollut minkäänlaisia perhearvoja. Koska hän oli yleensä humalassa, hän halveksui sukulaisiaan humalassa. Harvoina selvinä hetkinään hän halveksui sukulaisia, minut mukaan lukien, ihan selvään päähän. Sukulaisiaankin enemmän isäni inhosi naapureita.
”Kovista jätkistä” on aina hauska heittää lisää legendaa. Entinen esimieheni, ihmisenä, sosionomina ja toimittajana pahasti epäonnistunut Lauri Helve oli kovin innoissaan isäni alkoholismista ja ketjupolttamisesta. Helveen typeryydet sattuivat aikuisikää lähestyvään. Nykyään asiat ovat toki paremmin. En usko, että yksikään ihminen, varsinkaan kaksi lastani, katsoisi hyvällä alkoholin ja tupakankäyttöäni. Helve kuitenkin pääsi viinan ja tupakan ylistyksessään kovin lähelle homoeroottista ihastumista.
Otavan kustantama ”Koneen ruhtinas – Pekka Herlinin elämä” kannattaa lukea. Siinä on aika hyvää materiaalia suomalaisesta talouselämästä, olemattomasta yrityskulttuurista ja pahasta ihmisestä, jonka joskus läsnä ollessa kasvoin ”aikuiseksi”. Ja ennen kaikkea: kirja on hyvin kirjoitettu. New Yorkin juutalainen John Simon saapui Suomeen Kone Oy:n palvelukseen jo 1980-luvulla ja näin ollen osaa katsoa aihetta, yhtiötä ja suomalaista yhteiskuntaa sekä sisä- että ulkopuolisena.
Tämän luettuani en osaa muuta sanoa kuin että aika pahan pistät. Tästä voi ottaa kukin mallia rehellisyydestä ja kissan pöydälle nostamisesta.
Ilmoita asiaton viesti
..voisi kuvitella, että Herlinin kaltainen perhe-elämä on sitä mihin kaikki haluavat. Lapsille menestystä, mahdollisuudet kaikkeen, itse saada mainetta ja mammonaa….niin se vaan on, että maailmassa ei kaikkea voi saada.
hyvä kannanotto, yhteiskunnan huipuilta. Ei raha todellakaan ole elämässä kaikkea.Monissa perheissä isä on työssä koko elämänsä ajan ja jää lapsillekkin kaukaiseksi, ollaan naimisissa työn ja uran kanssa.Kun haluaa hoitaa lapsia ja olla kasvatuksessa mukana..on lässy isä ja ”olisi voinut saada aikaiseksi jotakin, edes..”Tietysti parasta on lasten kasvatuksessa, että rakastaa lapsiansa, vaikka olisi etäinen, oli sitten syy mikä tahansa,se korjaa monet pahatkin asiat…miettikääpä juoppoja, väkivaltaisia, rikollisia yms. isiä..kaikki on suhteellista…
Ilmoita asiaton viesti
Omankin isä(puole)ni kun tuosta tunnistin, niin mieleen tuli että mikä rooli äidillä oli tässä perheessä?
Itse olen yhäkin katkera omalle äidilleni, joka soi minulle lapsuushelvetin aggressiivisen juopon nyrkkeilypallona ja lapsiorjana. Yleensä ensin murjottiin äiti ja sen jälkeen äitiään puolustamaan tullut tytär.
Siinä sitten talvisin vippastiin hangessa karkuun paljain jaloin ja yöpaidassa, kun isäntä päätti että liiteristä ei ollut kannettu tarpeeksi puita ja toi päätöksensä julki haulikko käsissään.
Miksi äiti ei lähtenyt? Jos itse jotenkin masokistisesti jaksaa nauttia (fyysisestä tai henkisestä) pieksemisestä, tai uskoo vielä pystyvänsä muuttamaan hullua, sinänsä oma päätös ja so what. Mutta lapsi ei voi yksin lähteä.
Vihaan äitiäni varmaan loppuelämäni. Ainakin hänen loppuelämänsä. Heikko ihminen joka olisi voinut pilata ihmisenalun valinnoillaan.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustelin kerran näistä väkivaltaisista suhteista, ensikodin johtana ja psykologin kanssa. Hän oli sitä mieltä että tälläisissä suhteissa usein molemmat osapuolet ovat sairaita ja vaativat hoitoa.
Muut usein ihmettelevät että miksi se vaimo ei lähde ja jätä hullua miestään, mutta usein vaimo on täysin ilman isetuntoa ja luulee että tämä on hänen omaa syytään. Jos ero sitten tulee, seuraava miesystävä on usein samaa maata.
Ilmoita asiaton viesti
Yleensä nämä äidit ja naiset eivät lähde pois suhteesta koska tämä tyranni jonka kanssa he ovat, on saanut nujerrettua sen viimeisenkin itsetunnon murusen joka näillä naisilla on ollut. Samoin heitä uhkaillaan väkivallalla tai sillä, että lapsille käy huonosti. Oma sukulaistätini lähti viimein 20 vuoden jälkeen, mutta vasta kun miehellä oli jo uusi ”uhri” löydettynä. Tyrannit haluavat hoivaa ja hellyyttä sille osalleen itsestä joka ehkä on jäänyt tätä vaille lapsuudessa ja muussa elämässä. Ja itse ollaan kylmiä ja kovia ja kaikki lempeys tulisi tulla ulkopuolelta, itse ei tarvitse vaivautua, monet tyrannit kun sairastavat jonkinlaista narsismiakin. Herättäisinkin ne naiset ja miehet joilla on parisuhteessa alistettu (henkisesti tai fyysisesti) olo, lähtemään ajoissa!!!! ÄLKÄÄ TEHKÖ NIITÄ LAPSIA NIIDEN HULLUJEN KANSSA!!! Se nainen tai mies EI MUUTU lapspen tulon jälkeen, paitsi ehkä mustasukkaisuudessaan vielä vähän pahemmaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Olen kohtalotoverisi,sillä erotuksella ,että mulla oli faijapuoli.Tämä kusipää terrorisoi meidän perhettä 15-vuotta.Onneksi kusipää kuoli keuhkosyöpään 44-vuotiaana.En pysty,enkä edes halua antaa äidilleni anteeksi.Mun ei tarvitse!
Ilmoita asiaton viesti
Julkkisten tai hyvin tunnettujen alkoholismista ja muutenkin perhetyranniasta kertominen on tärkeää. Se on keino viestittää muille enemmän tai vähemmän tärkeän aseman omaaville, joilla usein on samoja ominaisuuksia. Pekka Herlinejä ja Archie Bunkereita tässä maassa riittää vieläkin, vaikka joku ehti jo väittää heitä menneisyyden ilmiöksi.
Niklas Herlin korostaa isänsä tyrannimaisuutta myös tämän oltua selvinpäin. Se ei ole sattumaa. Alkoholisti on alkoholisti, vaikka veressä ei promilleja olisikaan. Alkoholin jäljet pysyvät ja vaikuttavat pitkään, juomisen loputtuakin.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Niklas!
Ymmärrän sinua erittäin hyvin, sillä olin naimisissa narsistisen luonnehäiriöisen ihmisen kanssa.
Ne, jotka eivät tunnista kyseistä häiriötä eivät voi alkuunkaan ymmärtää mistä on kyse.
Siksi suositankin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.
(googlatkaa)
http://narsistienuhrientuki.info/
On hyvä kotimainen sivusto aloittaa.
Kun tutustutte aiheeseen ymmärrätte millaisista ihmisistä on kyse. Huomaatte ympäristönne aivan uudella tavalla ja tunnistatte kyseisiä luonnehäiriöisiä helpommin.
Tieto lisää tuskaa, mutta on hienoa, että joillakin on rohkeutta puhua totta.
Ilmoita asiaton viesti
On se kumma, että näistä kotityranneista nousee valtava haloo kun rikas ja kuuluisa kertoo kokeneenensa piinaavia hetkiä lapsuudessaan. Minulle tämmöinen tarina on erittäinkin tuttu ja läheinen. Olen nimittäin kokenut itse samanlaisen lapsuuden ja voisiko sanoa jopa vielä pahemman. Sillä erotuksella vain, että en saanut kahtasataamiljoonaa läksisäislahjana ts. perintönä vaan ainoastaan sata metriä etumatkaa! Näistä minun ja sisarteni kärsimyksistä ei ole tähän päivään mennessä ollut kukaan muu kiinnostunut kuin jo edesmennyt äitimme joka eli samanlaisessa myllytyksessä yli neljäkymmentä vuotta! Ei ole sosiaalitantat ei psykologit auttaneet ja ajatuksia lukenut. Nauti rahoista ja ole valittamatta tai mene kallonkutistajalle, minulla ei ole ollut siihen varaa!
Ilmoita asiaton viesti
Kun ex-aviomieheni ja lasteni isä lopulta poistui maailmasta tehden elämänsä harvoihin kunniakkaisiin toimiin lukeutuvan itsemurhan, lauloin itsekseni – tahallaan väärin lainaten – klassikkobiisiä:
”Your papa was a rolling stone… And when he died, all he left us was alone.”
(Tosin oikeat sanat ”…all he left us was a loan” olisivat osuneet melko lähelle totuutta nekin.)
Ilmoita asiaton viesti
KIITOS !!
ALKKARIN LAPSI ON HUKASSA VANHEMPIEN SUHTEEN, OLI RAHAA TAI EI! MEILLÄ ON JOKU KUMMALLINEN NÄKÖKULMA, ETTÄ KUN ON VARAKAS TAI POLIITINEN JOHTAJA (A.K.) ON HYVÄKSYTTTÄVÄÄ OLLA IDIOOTTI OMAISIAAN KOHTAAN.
KIITOS KUN TOITTE TÄMÄN NÄKÖKULMAN ESIIN!!!
LAPSELLA ON OIKEUS OLETTAA, ETTÄ VANHEMMAT OVAT HYVIÄ IHMISIÄ JA KOHTELEVAT HEITÄ OIKEIN JA TASAPUOLISESTI, KANNUSTAVASTI ETC…
ALKKARIN LAPSENA TUNNISTAN KERTOMUKSESI, ETTÄ PITI JONKUN KUUNNELLA MONOLOGIA, JOSTA EI OIKEESTI SAANUT MITÄÄN SELKOA.
(JOTAIN SKITSOO -MONOLOGI JOLLA EI OLLUT LOPPUA EIKÄ ALKUA).
KIITOS KOKO PERHEELLE REHELLISESTÄ ELONKUVASTA!!!!
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on ohi topiikin, sorry.
N. 20-vuotta sitten koin järkyttävän muutoksen elämäsäni. Tapasin sattumalta Nillas Herlinin elämäni ahdingossa eräänä päivänä, mutten koskaan sen jälkeen.
Olen halunnut kaikki nämä vuodet kiittä häntä empatiasta jonka häneltä sain.
Hänellä täytyy olla sydän puhdasta kultaa.
Olen edelleen hyvin kiitollinen ja toivoisin joskus pystyväni kiittämään häntä henikökohtaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Jos perhe olis saanu asua vaikka Munkassa, tilanne olis ollu heti parempi.
Veikkaan että tääkin perhetragedia olis lieventyny huomattavasti jos lapset olis saanu elää Stadissa??
Vai mitä Nikke??
Ilmoita asiaton viesti
En ole lukenut vielä kirjaa, mutta tunnistan paljon lehtikirjoituksista ja omasta lapsuudesta samankaltaisuuksia. Alkoholismi, narsistisuus jne.
Väkisin tulee mieleen miten paljon tunteita psykopaatikon perheessä on. Rakkaus on lähellä vihaa, katkeruus lähellä ikisidettä. Samaa tunneskaalaa ei voi edes kuvata muille kuin niille jotka ovat itse saman kokeneet. Kun ollaan jumissa perheen sairaudessa,niin siinä mennään kovin syvälle tunnetasollakin. Mennään jollekin sfäärille mitä muut eivät voi ehkä käsittää elleivät ole itse samaa kokeneet…
Todella hienoa että kirja julkaistaan, nostan kovasti hattua ja arvostan koko perhettä tästä. Tämä kirjahan saattaa muuttaa asioita ja tulevaisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Sen verran originelli esittely, että lupaan lukea kirjan ainakin ennen Tervon Koljattia, jota en ylipäätään aio lukea.
Tuntuisi erikoiselta lukea yhden ”etelän” suurliikemiehen perheen kokemuksista. Se kun sattuu liippaamaan mahdollisimman kaukaa omia pienviljelijäperheen kokemuksiani syvältä Savon seuduilta.
Obaman elämänkerran panin kirjastossa tilaukseen, koska Heikintorin Hemigway’s-baarin täti sitä silmät kiiltäen kehui.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi ihmeessä et aio lukea Koljattia? Se oli mahtava lukukokemus. Harmi vain, että hurjimmat vaalirahasotkut eivät olleet kirjoitusvaiheessa Jari Tervon tiedossa. Kuvaus Putinista rinnastuu Herlinienkin elämään.
Muuten voin vielä todeta, että ollakseen perhetyranni ihmisen ei tarvitse olla alkoholisti eikä isä, narsistiäiti jota isä palvoo, osaa tehdä elämästä lapsilleen helvetin yhtälailla.
Ilmoita asiaton viesti
Suurmiehet harvoin ovat mukavia perhekeskeisiä pehmoisiä. Ei sellaisista koskaan tule suurmiestä.
Ilmoita asiaton viesti
Eniten tuollaisten kusipääisien, joille kaikki muut ovat tärkeämpiä kuin oma perhe, jalkoihin jäävät omat lapset. Kun itse olen aikuisena nyt katsellut isääni ja kuunnellut muiden vastaavien kusipäiden kritiikitöntä kehumista niin minua lähinnä oksettaa. Ainoa, minkä isäni on tehnyt oikein on se, että on siittänyt minut. Sen jälkeen hänet olisi pitänyt ajaa haulikon kanssa talosta ulos ja pitää siellä hangessa. Ettei olisi päässyt minulle kasvatuksen nimissä vittuilemaan ensimmäisiä 30 vuotta. Sen jälkeen olen ajatellut itse ja pärjännyt elämässä.
Olen paljon – pehmeäpäinen luuseri kun olen – lukenut psykologiaa ja saanut sieltä ymmärryksen, ettei näitä juttuja kannata ottaa enää vanhojen vanhempien kanssa puheeksi. Onkohan näin? Jos vieläkin vituttaa, että omasta elämästä on tähän saakka puolet mennyt juopon ja muiden kiitoksella elävän hirviön arvista selviämiseen, niin mitä jos antaisikin takaisin ja kunnolla. Puolustuskyvytönhän minäkin olin lapsena kaikkea sitä sontaa vastaan mitä ylhäältä annettiin. Kosto elää?
Ilmoita asiaton viesti
”Vanhemmat ovat vahvaa tekoa, eivätkä mene helposti rikki.” Tällaisen väittämän lapsi-vanhempi-suhteesta olen joskus kuullut, ja myöhemmin alkanut uskoa asian olevan juuri noin. Niinpä kissa kannattaa nostaa pöydälle vaikka 30 vuoden jälkeen. Eri asia, oppiiko vastapuoli mitään, mutta tärkeämpää lieneekin purkaa oma trauma ja katkaista raskaan perinnön siirtyminen omille jälkeläisille.
Ilmoita asiaton viesti
Vastapuoli ei välttämättä opi mitään eikä omaa traumaakaan saa välttämättä purettua. Vanhempi sanoo, että muistat ihan väärin ja kieltää tapahtuneen. Tai vanhempi sanoo ”vai niin” ja jatkaa puhumista omista asioistaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tai vanhempi saattaa suuttua ja nostaa ääni väristen metelin, miten KEHTAAT loukata häntä, kaiken sen jälkeen, mitä hän on eteesi tehnyt.
Hyvässä tapauksessa saat traumasi purettua, käsiteltyä kipeää asiaasi, kuulla vanhempasi näkökulman ja saada helpotuksen. Huonossa tapauksessa istut edelleen samassa suossa painot jaloissa ja kenties jopa pikkuisen syvemmällä kuin ennen yritystäsi.
Joka tapauksessa voi olla onnellinen siitä, että on ainakin yrittänyt. Ehkä siinä on oppinut vanhemmasta jotain uutta, ymmärtämään edes vähän siitä, miksi hän on toiminut niin kuin toimi. Ehkä oppii antamaan ajan myötä anteeksi, vaikka toinen ei anteeksiantoa pyydä. Ja ehkä näin itse osaa olla toisenlainen omille lapsilleen.
Ilmoita asiaton viesti
on kaksi vaihtoehtoa: joko jättää asia käsittelemättä ja unohtaa se kokonaan tai sitten antaa tulla tuutin täydellä ja sellaisella voimalla, että varmasti saa omansa, henkisesti tai muuten. Ei kannata edes kysyä, että miksi sinä noin tai näin vaan ei jätä mitään mahdollisuutta puolustautua. Jos ne asiat tarpeeksi ottavat kaaliin.
Sen jälkeen voi olla, ettei ole paljon välejä jäljellä, mutta eipähän tarvitse teeskennellä. Ja perinnölle se ja sama. Ei kenenkään elämä toisen perinnöistä ole kiinni. Jos ei ole Herlin;-))
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Niklas ja muut sisarukset rehellisyydestä. Kipuilen yli 40-vuotiaana samojen asioiden kanssa. Viime kesänä tulppa irtosi ja sanoin isälleni asioita,joista aiemmin on vain vähän ”vihjailtu”.Kävi juuri niin: isäni suuttui ja käänsi asiat nurinpäin.Kuinka kehtaan sättiä häntä vanhaa ihmistä.Ja kaiken kukkuraksi sanoi sen mikä kertoo kaiken; en ollut päivääkään pois töistä!juuriniin,hyvä ihminen hoiti työnsä erinomaisin palkkioin.Viha jyllää sisälläni koska en saa häntä vastaanottamaan sitä edes suoralla puheella.lisäksi minua vaivaa äitini mitääntekemättömyys. tähän päivään asti olen pitänyt äitiäni epäitsekkyyden perikuvana mutta nyt ymmärrän,että hän on ollut juuri päinvastoin erittäin itsekäs.ei ole ollut rohkea ja tehnyt vaikeita ratkaisuja lastensa eduksi vaan on valinnut helpomman reitin.hän aina sanoi,ettei viitsi riidellä.miksi kuitenkin tunnen suurta pettymystä koska hän viettää minusta laadutonta elämän ehtoota kaiket illat pöhnässä olevan isäni kanssa? hän on täysin läheisriippuvainen eikä oikeastaan tunnista koska isäni on kännissä. järkyttävää!äiti odottaa ensi vuoden kultahääpäivää,se se on jokin saavutus! miksi en vain anna olla.
Ilmoita asiaton viesti
Näin voi käydä. On sitten eri asia, jos saa edes suun vuoroa. Narsisti puhuu vain itsestään ja pitää muita kuuntelijoinaan.
Minua on ihmetelty, miksi olen sietänyt huonoa käytöstä. Kasvoin kodissa, jossa ei muuta ollutkaan. Jos kuulee vain aliarviointia ja nollaamista. Kesti vuosia, kun tajusin muunkinlaisesta elämästä.
Ilmoita asiaton viesti
Kemppa sanoi: ”Ainoa, minkä isäni on tehnyt oikein on se, että on siittänyt minut. Sen jälkeen hänet olisi pitänyt ajaa haulikon kanssa talosta ulos ja pitää siellä hangessa.”
Aika itserakas näkemys. Niklas Herlin oli suoraselkäisempi sanoessaan, että hänen isänsä olisi pitänyt steriloida, ettei levittäisi sairaita geenejään, esim. panemalla alulle poikansa Niklaksen. Hienoa itsekritiikkiä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos tämä sairas suku jatkaa leviämistään eksponentiaalisesti, miten meidän käy?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä kauheuksia riittää – kannattaisi vain jokaisen penkoa omia sukunsa salaisuuksia.. eipä taitaisi kovin terveitä löytyä juuri mistään… olen yli 60 v. ja todella tiedän, että näin on…
että hommia riittää…
Ilmoita asiaton viesti
Jos Niklas Herlinin isä olisi steriloitu ajoissa emme olisi saaneet nauttia monista mielenkiintoisista keskusteluista ja niiden kommenteista. Tuskin Uusi-Suomikaan olisi nykymuodossaan hengissä. Vanhat patruunat elivät aikansa tapojen mukaan. Tiedän, ettei Niklas ole siirtänyt tätä ökyilyn perintöä lapsilleen. Kekkosen perässä oli joskus hiihdettävä, uusi sukupolvi valitsee omat latunsa ominaisuuksiensa ja lahjojensa mukaan.
Valitettavasti vanhempiansa ei voi valita. Jonkinlaiset lähtökuopat elämään he kuitenkin tarjoavat.
Ilmoita asiaton viesti
jälkiaborttikaan ole kielletty, Niklas.
Ilmoita asiaton viesti
Olen itse samaan ajan lapsi. Vanhempani olivat vaatetehtailijoita. Vanhemmistani ei kumpikaan ollut paikalla lapsuudessani. Mutta isä oli vei kyllä ”pystyyn nostettuna paskana” kaikki pisteet kotiin. Tänäkin päivänä isäni elämäntehtävä tuntuu olevan minun elämäni hankalaksi tekeminen. Niklas kertoo saanneensa taloudellisen riippumattomuuden tullessaan täysi-ikäiseksi. Minun isäni ei tehnyt sitä ’virhettä’. Hän nauttii edelleen siitä että saa hallita ihmisiä keinolla millä hyvänsä.
On vienyt vuosia ja vuosia murtautua ulos siitä sairaasta kuviosta minkä vanhempani ympärilleni rakensivat. Ja on niin hienoa, että joku sanoo häpeämättä totuuden omista vanhemmistaan: paska mikä paska.
KIITOS.
Ilmoita asiaton viesti
—
Ilmoita asiaton viesti
Vastaan tässä kommenttiisi vain sen verran, että olen ajatellut aivan samaa asiaa – eli vielä ennen paskiaisisäni kuolemaa antaa ymmärtää mikä fiilis jäi koko perheestä (äitini oli kusi sukassa kun käskettiin pitää turpa kiinni). Olen itse myös vasta aikuisiällä (48v) päässyt eroon menneisyyden mädännäisyyden taakasta, vaikka välissä oli vuosia jotka olisin voinut jättää väliin. Odotan vain isäni kuolemaa. Hautajaisissa haluan voileipäkakkua!!!
Terv; Roman
Ilmoita asiaton viesti
piirre on, että vaikka sekä isä että poika juovat niin tiedän monia tuttavapiirissäni, joista yksikään poika ei ole juonut isänsä kanssa. Eikä tekisi edes mieli. Kuten ei minullakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Olen lukenut samaa, kyvytön perhe-elämän viettäjä ja suur-mies elokuvien saralla. Niclaksen teksti oli mielestäni aika normmaalia kun jotakin painavaa sanottavaa on, joidenkin mielestä olisi ehkä pitänyt hiota hienotunteisemmaksi. Alkaa Nicklas muistuttamaan Pasi rautiaista joka sanoo niin kuin tuntee oikeaksi sanoa ja se on hieno asia.
Ilmoita asiaton viesti
Jouduin alkoholisti isän takia kärsimään lapsena.Kaikki rahat meni viinaan.Liikuin kirpputori vaatteissa,joskus jopa kaatopaikka rytkyissä.60-70 luvulla kirpputori vaatteet oli aivan eri tasoa kuin nykyään.Jouduin koulussa kiusatuksi vaatteiteni takia.Ruoka oli hyvin yksi puolista,hyvä kun sai jotain suuhunsa.Äiti vaikeni ja antoi kaiken tapahtua välinpitämättömänä.Sain selkään melkein päivittäin.Odotin vain,että kasvaisin niin isoksi että pääsisin lähtemään kotoa.Haudoin kostoa kummallekkin vanhemmalle.Opin elämään omillani.Tapasin joskus vanhenpiani toivoen,että he olisivat muuttuneet.En jaksanut enää pitää pahaa oloa sisällä.Sanoin suoraan heille kerran miltä minusta oli tuntunut elää lapsena ja kuinka törkeästi he olivat toimineet kasvattajina minua kohtaan.Syntyi armoton riita isäni ja minun välillä.Isäni uhkaili tapansa mukaan ja yritti tulla päälleni,mutta en ollut enää se lapsi kuin silloin.Nostin isäni rinnuksesta,hänen sätkiessä ilmassa ja laitoin hänet takaisin istumaan.en lyönyt häntä enkä tehnyt muuta Äitini itki,mutta isäni huuti minua häipymään.Lähdin pois ja olin huojentunut siitä,että olin saanut purkaa pahan oloni.Sen jälkeen olen elänyt täysin omaa elämääni.Minulla on vaimo ja lapsiaEn ole viinaan kajonut koskaan.en aijo tehdä samoja virheitä kuin isäni.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä että pääsit vihantunteestasi.Itse kipuilen asiassa nyt 5-kymppiä käyvänä tyttärenä. Viha kohdistuu isääni, joka ei ota sitä suorallapuheellakaan vastaan, mutta toisaalta myös äitiini, joka odottaa kultahääpäivää tämän pystyynnostetun sian vieressä! Kesällä tulppa irtosi ja sanat lensivät suustani; harmi ettei minulla ole voimia nostaa sitä paskaläjää seinälle. Puolustautui sanomalla että on vanha mies(72!) ja ettei ole päivääkään ollut töistä pois!Juuriniin,loistava työntekijä mutta paskaläjä perheenisänä! Äitini edusti minulle näihinpäiviin asti epäitsekkyyden perikuvaa, kunnes vihdoinkin olen ymmärtänyt,ettei hän ”viitsinyt riidellä” kuten itse sanoo. Eli mieluummin antoi kaiken jatkua ja me lapset saimme kärsiä. Tänään äiti ei miellä, koska isäni on kännissä… Läheisriippuvainen ja ulkokultainen. Harmittelen etten voi olla niin paljon äitini kanssa tekemisissä kuin haluaisin mutta hänhän on tehnyt valintoja ja omasta mielestäni valinnut itsekkäästi helpommat. Onnea Sinulle omaan perheeseesi, minäkin yritän olla erilainen kuin oma äitini ja puhun lapsilleni asioista niiden oikeilla nimillä. Tarvittaessa riitelenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Takaisin antamisen ajatuksesi on mielenkiintoinen, mutta olisitko sitten isääsi parempi?
– Pera
Ilmoita asiaton viesti
Tama artikkeli vain vahvistaa sita etta myos johtajistossa on yllatavan usein sosiapatiaan taipuvia henkiloita joiden tunnusmerkkeja ovat:
– ikuinen tarve uskoa omaan erinomaisuuteen ja erehtymattomyyteen
– tuon uskon synnyttama tosiasiallinen pelko tehda rohkeita ratkaisuja itse, vaan halu piiloutua alaisten taakse siten etta vastuu paatoksista on alaisilla ja kunnia johtajalla. Eli ns. johtaminen takaapain, yleensa tyo- / virkapoydan takaa.
– tarve kontrollida ja jyrata / kaskyttaa muut ja muunlaiset mielipiteet. Kanssaihmisten ja heidan ajattelunsa itsenaisyys seka riippumattomuus on myrkkya. Eli mina tiedan ja maaraan / maarittelen.
– tosiasiallinen sitoutumattomuus arvoihin ja lahimmaisiin. Eli kaikki arvot perhetta myoden on vain kasikassara eli kulissi, koska tallainen henkilo rakastaa ja kunnioittaa vain itseaan ja omaa kuviteltua menestystaan.
– naapuri- ja toiseusviha, eli jos joku ei ole ajatuksiltaan, arvoiltaan ja kaytokseltaan kuten tuo ns. ideaallinen tapaus itse tai mielummin hieman sita vahemman, niin tuo joku on joko uhka tai sitten heikko ja typerys. Kaikki itsessa olevat tunteet kuten kontrolloinnin ja vallan halu seka kateus peilataan toisiin ihmisiin.
Heikon ( itsetunnon ) paras puolustus on tunnetusti hyokkays. Ja toisista esitetyt syytokset perustuvat omien negatiivisten puolien perustetta vailla oleviin ja siten tosiasiassa perustelemattomiin heijastamisiin toisiin ihmisiin.
-Tarkeinta tallaiselle henkilolle on oma erinomaisuuden julki- ja samalla harhakuva seka mahdollisuus estaa yli kaiken pelkaamansa toisten ^erinomaisuus^.
Kiitos Niklakselle etta uskaltaa tuoda julkisuuteen sen kuinka ^pitkalle^ mahdollisesti tallainen laheisten valittamisesta ja toisten kunnioittamisen ^taakasta^ vapaa henkilo voi yhteiskunnassa edeta.
ps ^ merkilla korvattu lainausmerkit.
Ilmoita asiaton viesti
Puolet elämästäni suurten pörssiyhtiöiden palveluksessa haaskanneena joudun ikäväkseni toteamaan että kuvaamasi kaltaisia tyyppejä parveilee pääkonttoreiden kokoushuoneissa niin että päät yhteen kolisee. Johtoryhmät ovat yleensä sen sortin haialtaita että ihmettelen niiden ihmisten psyykkistä rakennetta jotka näissä hommissa kestävät vuodesta toiseen.
Tämä ei tarkoita etteikö yritysjohdosta löytyisi terveellä itsetunnolla varustettuja älykkäitä ja rehellisiäkin ihmisiä. Älykkyyteen ja rehellisyyteen kuuluu kuitenkin aina olennaisena osana itsekriittisyys. Ja kukkulaan kuninkaaksi pääsee ainoastaan sellaienen joka ei epäile silmänräpäystäkään omia motiivejaan, kyvykkyyttään tai osaamistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Väärin. Muhammad Ali, viiden lapsen isä, oli lastensa mielestä pehmoisä. Ehkä ei perhekeskeinen kuitenkaan. Kovuus on joskus kantikasta. Tuskin edes Timo T. olisi Alille pärjännyt. Olisi saanut valita kiertääkö karkuun vasenta vai oikeaa kehän reunaa. Ja itkuhan siinä olisi kumminkin tullut.
Ilmoita asiaton viesti
Ja tähän jatkoksi kysymys: miksi suurmiehen pitää olla kuvatun kaltainen? Systeemi on pahasti rakennevikainen, jos vain k***päät pärjäävät ja ns. hyvät ihmiset jäävät varjoon.
Ilmoita asiaton viesti
Suurmies on harvoin suuri ihminen. En ole kirjaa vielä lukenut, mutta haluan tietää, millainen mies nosti täkäläisen firman kansainväliseksi suuryritykseksi. Kaikesta päätellen kirja on suorasukainen ja aggressiivinen niin kuin sen päähenkilökin ilmeisesti on ollut.
Ilmoita asiaton viesti
Koko suurmies-käsite tässä yhteydessä johtaa pahasti harhaan. Mikä ylipäätään on suurmies? Alkoholisti hyvin harvoin on sellainen. Ennemminkin reppana, jonka ego ei riitä edes itselle. Alkoholismin taustalla olevat syyt voivat toki olla ymmärrettäviäkinä, eivät koskaan kuitenkaan hyväksyttäviä.
Mielestäni suurmies on MIES nimenomaan oman perheensä keskuudessa. Miehen suuruus punnitaan arjessa ja kotona. Vaimonpieksijät tipahtavat siinä testissä ensimmäisinä.
Väität, että ”mukavat perhekeskeiset pehmoisät harvoin ovat suurmiehiä”. En ymmärrä, miten perhe-elämän hyvin hanskaaminen voisi olla ristiriidassa muun menestymisen kanssa, ja minkälaisiin faktoihin ylipäätään väitteesi perustat.
Jos perustat ne omiin kokemuksiisi, niin älä vaivaudu edes vastaamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo on harvinaista. Normaalisti joku perskärpänen pannaan kirjoittamaan ”suurmiehestä/naisesta” ylistyslaulu jonka antamaa kuvaa ei tunnista kukaan.
Minullakin oli tällainen arvoteos hyllyssäni mutta parin päivän päästä se lensi roskikseen (vaikka oli neliväripainoa ja liitupaperia ja myös kuvia minulle joskus läheisistä ihmisistä).
Enpä olisi tuota muuten kertonut ellei kuvaus omasta isästäsi olisi merkillisesti muistuttanut hallussani olleen kuvateoksen päähenkilöä.
On avartava kokemus tuntea joku sika. Mutta kohtalo on turhan rankka jos se sika on oma isä.
Ilmoita asiaton viesti
mutta tämän luettuani itken
Ilmoita asiaton viesti
Eikä siitä varmaan mitään iloa ole, että et taida olla ainoa? Toivoisin todella, että muittenkin suurmiesten lapset kertoisivat minkälainen suurmies siellä kotona asui.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tähän vastaisi.
Lohdutuksena kumminkin se, että isien ja poikien suhde on yleensäkin (tai ainakin meillä oli sellainen lievä vivahde)sellainen, että isät vertaavat itseään poikiinsa. Ja siinä vertailussa eivät pojat ole isäänsä verrattuna oikein mitään.
Isäni jopa kerran sanoi 75-vuotisjuhlissaan ja ”tunnelmissaan” (humaloissaan), että hän on ollut paljon komeampikin nuorena miehenä kuin poikansa. Vain lapsenlapset saivat armon, heissä oli ilmeisesti isoisän ulkonäkögeenitkin.
Sitä on vain elettävä näillä korteilla mitä on kenellekin annettu.
Ehkä ”suurmiehet” ovat aina niitä vaikeimpia miehiä, vaikka minulla ei olekaan ollut kunnia heitä tuntea.
Itsepäinen, änkyrä isä oli minun kohtaloni. Minut hän tosin ajoi vain kerran ulos, kun olin eri mieltä politiikasta. Mutta olin lellikki, ja hän soitti heti perääni. Kyllä minä aina punaisen ruusun vien kumminkin haudalle.
Ilmoita asiaton viesti
Sinussa on sitä munaa ihan eritavalla kuin esimerkiksi minussa, en uskalla kertoa edes nimeäni.
En silti ihan ymmärrä mitä kovimpia sanankäänteitä, mutta se johtunee vaan siitä että en ole ennen nähnyt tälläistä, tälläisistä lähtökohdista.
Ei valtamediaa arvostelevat kätyrit anna sinulle tunnustusta Uudesta Suomesta, mutta kansa antaa ja se on internetin etu että mennään suoraan eetteriin.
Rispekti ja propsit sinulle Niklas Herlin. Aika nöyräksi vetää.
Ilmoita asiaton viesti
yleisemmin sanoa
Ilmoita asiaton viesti
Tämänkaltainen teksti on ollut mielessäni jo vuosia. Isäni ylle heitetty sankarin vaippa on ärsyttänyt minua jo teini-ikäisestä. Julkaisu tuli ajankohtaiseksi nyt, kun isästäni ja Kone Oy:stä kertova kirja on juuri ilmestymässä.
Terv.
Niko H.
Ilmoita asiaton viesti
muut vastasivatkin että tästä tuli stimulantti auktoriteettisuhteiden purkamiselle – suomessahan on ollut aika sairas auktoriteettiperinne eikä sitä tietenkään paranne lässypehmoisäilykään – joku välimuoto niille pitäisi löytyä
minusta autoriteetti perhesuhteissa on parhaimmillaan se joka antaa lämpöä ja mahdollisuutta olla itsensä lähelläkin mutta myös sisäistä lujuutta antava – ei se ole niinkään tärkeä että on luja vaan se että kykenisi sitä lapsilleen antamaan – että se lujuus löytää paikkansa lapsen sisällä
toinen hyvä stimulanttiaspekti tietenkin on että ihmiset uskaltaa sanoa asiat tunteella – myös ne jotka on vituttanut lapsesta saakka
minua huvitti suuresti eräs von Trierin elokuva olikohan se Sukukokous jossa perheen kukkoileva pää pantiin pojan toimesta vastakkain muistaakseni siihen kaikkien läsnäollen että oli sekautunut tyttäreensä joka tuli hulluksi tai tappoi itsensä – minusta se että asiat oli noin rankkoja ei ollut hauskaa vaan se miten se jännite rakennettiin leffassa tyyliin nyt sika pannaan seinää vasten mm siten että kaikilta sukukokouksessa olevilta varastettiin huoneista auton avaimet etteivät päässeet tulevaa karkuun – makee leffa periaatetasolla
mutta ei sun isä tainnu geeneistä tommonen olla – sosiaalinen perimä varmaan – jotta sinne vaan sukupuuta setvimään että kuka minkäkinlainen ketäkin kohtaan oli – no – tietty joku tietty tiukkuus tms luonteenrakenne varmaan jotenkin periytyy ainakin perusedellytyksiltään
Ilmoita asiaton viesti
>minua huvitti suuresti eräs von Trierin elokuva olikohan se
>Sukukokous jossa perheen kukkoileva pää pantiin pojan
>toimesta vastakkain muistaakseni siihen kaikkien läsnäollen
>että oli sekautunut tyttäreensä joka tuli hulluksi tai
>tappoi itsensä – minusta se että asiat oli noin rankkoja ei
>ollut hauskaa vaan se miten se jännite rakennettiin leffassa
>tyyliin nyt sika pannaan seinää vasten mm siten että
>kaikilta sukukokouksessa olevilta varastettiin huoneista
>auton avaimet etteivät päässeet tulevaa karkuun – makee
>leffa periaatetasolla
Elokuva taitaa olla Thomas Winterbergin ’Festen’:
http://www.imdb.com/title/tt0154420/
Loistava leffa, kannatta katsoa.
Ilmoita asiaton viesti
en ole mikään nimien muistaja vaan päinvastoin
löysin 10 min pätkän youtubesta ja se ON raju leffa – tosi tunnevahva
Ilmoita asiaton viesti
von Trier = Vinterberg
Sukukokous = Juhlat / Festen
Loistava elokuva jota ei soisi von Trierin nimellä häväistävän 😀 Kavereita ja maanmiehiä miehet toki keskenään ovat.
Niklas Herlinille iso peukku ylös tästä blogistaan. Jos hänen kirjoituksensa nyt yleensäkin ovat asiapitoisia niin uskon että tämä nostaa ”kissaa” pöydälle useammassakin keittiössä. Ainakin toivon niin.
Ilmoita asiaton viesti
Jussi Vaaralalle:
Sellaisen myllynkivimankelin läpikäyneenä voin sanoa, että on ihan yks makkara onko se helvetillinen käytös geeneissä vai kasvatuksessa. Se ei poista sitä tuskaa mitä nää pikkuhitlerit on aiheuttaneet.
Mielummin kuin keskityn ymmärtämään, (vaikka sitäkin olen jo vuosikymmeniä tehnyt,) keskityn toipumaan niistä vaurioista joita psyykeni sai, koska ei kestänyt kaikkea sitä vähättelyä, nöyryytystä, ilkeilyä ja manipulointia.
Ilmoita asiaton viesti
ja on tietenkin on hyvä että Niklas nostaa kissan pöydälle vaikka sen nostotapoja ja yhteyksiä olen tuolla ihmetellytkin.
Ilman muuta on oikein ja hyvä että keskittyy itsensä hoivaamiseen tuollaisessa asiassa ja että suo itsellensä kaikki tunteet vihaa myöten mitä siihen liittyy. Ja että toisella sijalla on se ymmärtäminen että miksi.
Mutta jos siihen ymmärtämiseen haetaan syitä niin ne saattaa tietty olla osin geneettisiä mutta ehkä enemmälti kuitenkin sosiaalisia ko henkilön taustoissa tai sitten jotakin muuta ajankohtaista sietämättömäksi kokemaansa stressiä jonka sitten purkaa sadistisesti johonkin muuhun. Sanotaan nyt tuossa Herlinin isänkin tapauksessa se että puhuu ja puhuu tuntikausia on kyllä merkki siitä ainakin mun mielestä ettei oikeastaan sanotuksi saa mitä pitäisi – ja sitten se stressi jää kytemään taas seuraavaa samanlaista juttua varten. No eihän sellainen tietenkään ole lasten asia kuunnella sellaista ja se on tietenkin perusvääryys sinänsä. Samalla tavalla voi mikä tahansa asia tulla epäoikeudenmukaisella ja älyttömällä tavalla esiin kenen tahansa kohdalla.
Mutta jos ja kun sitä ei tietenkään lapsena voi ymmärtää etenkään kun se on niin väärin niin myöhemmin aikuisena sitä voi yrittää ymmärtää katsomalla sen ohi että mitähän se ihminen despotiallaan yrittikään sanoa mutta ei sanotuksi saanut. Heikkohan despootti on mutta miksi. Mikä heikkous siellä sitten on. Sinne ohitse muun pitäisi yrittää katsoa. Ja sitten sitä kautta ymmärtää – mutta ei tietenkään ihan heti anteeksi antaa – se kun voi viedä kauan – mutta silti siihen anteeksi antamiseenkin auttaa jos osaa nähdä asioita jossakin semmoisessa joka voi järjettömän asian jotenkin ihmisen mitassa selittää. Ja samallahan saa ihme kyllä laajennettua elämännäkemystään joka taas auttaa ottamaan vastaan muita asioita tyynemmin.
Tätä tässä yritän tuskaasi kumma kyllä tarjota että sen kusipään elämään jotenkin eläytyen voi päästä kiinni selitykseen että miksi,
Tuommoiset despotiat on ainakin kolmesta syystä älyttömiä kun 1. ne eivät oikeastaan kommunikoi mitään kuten tuntikausien puhetulva tai joku lyönti tai alistaminen tms 2. niille ei ole selitystä ja 3. kauheimpana se että kohteena on se lapsi joka ei ansaitsisi sellaista ollenkaan eikä ole mitenkään oikeutettu olemaan sen kohteena.
Voit pitää minua ihan kahjona mutta ajattelen että eläytymällä tekijän taustaan ja syihin voi ymmärtää niitä tarvitsematta tekoa hyväksyä ja anteeksi antaa mutta että se ymmärryksen saaminen jossain yleisemmässä inhimillisessä viitekehyksessä voi auttaa anteeksiantamaankin.
Kas kun tuon tekijän taustaan eläytymisen kautta voi päästä eläytymään yleisinhimillisempään selitykseen ja sita kautta voi tavallaan eläytyä myös omaan avuttomaan kohteena olevaan lapsen rooliinsa uudella tavalla – siis ikäänkuin nähdä yhtäaikaa asia sekä tuon lapsen roolista kuin sen ulkopuoleltakin. Sillä lailla ei ole enää sen uhrina olemisen vanki totaalisesti vaan pääsee siitä askelen verran ulos – ja se jo pikkasen helpottaa – ja vahvistaa myös. Noita tekojahan ei saa tekemättömäksi mutta lähestymistapoja niihin voi kehittää.
Toivottavasti nämä mieleentulevat ajatukset jotenkin auttoi sua eteenpäin.
Ilmoita asiaton viesti
miten isäsi alaiset kokivat hänet. Entä toimittajat, asiakkaat, yhteistyökumppanit…
Itse tapasin hänet joskus sivumennen ja ihmettelin… en ihmettele enää. Enkä myöskään sitä, miksi kukaan Koneen henkilökunnasta ei rohjennut kommentoida vaikka ulkopuolinen ääneen ihmetteli.
Valitettavasti yrittäjien ja yritysmaailman parissa on paljon samankaltaisia tapauksia. Ihmisiä, joita liikuttaa vain oman minän pönkittäminen rahalla. Jos se ei riitä antamaan sisältöä tyhjyyteen, tulevat helposti mukaan alkoholi, tupakka, huumeet ja vieraat naiset / miehet.
Ilmoita asiaton viesti
En usko, että kukaan toimitusjohtajan lähialainen pitää toimitusjohtajasta, joka vaatii tuloksia kuin valmentaja.
Uskon myös, että Koneen johtoryhmä ei avaudu julkisuudelle ja kirjoita (epäkiitollisenan työnANTAJASTAAN) todellisia muistelmia.
Isä valitsee myös äidin ja välillisesti yhteiset lapset. Siksi isäinvalta on yhteiskunnassa feministisestä renkutuksesta huolimatta edelleen melko suurta.
Maailma olisi toisenlainen, jos kaikki 18-vuotiaat olisivat taloudellisesti riippumattomia valtion opintotukikeskuksesta, KELA:sta, isästään ja äidistään ja voisivat keskustella toimeentulonsa sijasta veronalennuksista ja pörssikursseista.
Lahden kaupungissa joku, joka oli taloudellisesti riippuvainen työvoimaneuvojasta, otti jopa vasaran avuksi neuvotteluissa.
Osa työterveyslääkäreistä, sosiaalitarkkaajista ja työvoimaneuvojista on vapaa-aikanaan maan alla niin kuin pankinjohtajat 1990-luvulla.
Ilmoita asiaton viesti
On kuin hyvä isä, tavataan sanoa, vaativa, mutta oikeudenmukainen ja inhimillinen. Valitettavasti moni unohtaa siitä sen inhimillisen ja oikeudenmukaisen. Myös kotona. Sama pätee opettajiin. Liian moni etenkin vanhan polven opettajista unohti virkapuvun päälleen myös kotona.
En todellakaan usko, että kukaan Herlinin lähipiiristä lähtee lojaalisuuttaan rikkomaan, mutta silti olisin kiinnostunut tietämään, miten hänet koettiin esimiehenä ja johtajana.
Toisaalta. Totuudella on aina kaksi puolta ja tässä asiassa me kuulemme valitettavasti vain jälkeen jääneiden – kuten pikku Nikun – version. Hänen kannaltaan katsottuna se on varmasti täysin totuuden mukainen. Suun avaaminen jo Pekan eläessä olisi voinut olla kaikille osapuolille siunaukseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Koska vielä eläväst Mauno Koivistosta kerrotaan pääministerinä ja presidenttinä lähes koko totuus? Olisi aika kirjoittaa, kun asianomainen voi vielä opponoida!
Ilmoita asiaton viesti
Antakaa anteeksi mutta ”pyhäin jäänne” Mauno Koivisto pitäisi vihdoinkin nostaa jalustalta ja saada vastuuseen Venäläisille maahanmuutajille avaamastaan ovesta.
Koiviston ansiosta tänne on pesiytynyt sellainen aikapommi mistä tulemme kaikki kärsimään ikuisesti. Venäläiset tulevat tänne loisimaan ja elämään omilla tavoillaan. Ja tietenkään kukaan ei uskalla kritisoida ettei ”äiti venäjä” vaan suutu.
Nosta Niklas – UusiSuomi tämä kissa pöydälle!!!
Ilmoita asiaton viesti
Joka ei ole sellaisessa maailmassa elänyt ei voi edes kuvitella mitä se karmeimmillaan voi olla. Ei voi uskoa! Kun se kaikki olisikin noin helppoa!
Ilmoita asiaton viesti
”Suun avaaminen jo Pekan eläessä olisi voinut olla kaikille osapuolille siunaukseksi.”
Täytyy ottaa huomioon se, että liian aikaisin puhuminen johtaa joissain maissa hengenmenetykseen, vankeuteen (Seppo Lehto), sakkoihin (Jussi Halla-aho) tai vähimmillään koko supistetunkin perintöosan menettämiseen.
Yleensä kukaan rutinoitut vallankäyttäjä ei jätä rankaisematta kapinayritystä jollain tavalla.
Ongelma on siinä, että monikaan ei ymmärrä totalitaristisen järjestelmän luonnetta, koska Suomessa saa olla niin vapaasti nykyään.
Joko pidät suusi kiinni ja saat satoja miljoonia eli monta lottovoittoa tai sitten auot päätäsi ja elät perustulolla.
En usko, että jos tulossa on monta lottovoitollista perintöjä, kannattaa riehua sananvapaudella ja menettää myöhempi taloudellinen riippumattomuutensa, jolloin joutuu jälleen kuuntelemaan niitä, joita ei muutoin tarvitsisi.
Ilmoita asiaton viesti
Surullista luettavaa. Mielestäni on tärkeää lasten, nuorten, aikuisten ja vanhusten hyvinvointia. Kuten vahvistaa miesten hyvinvointia elämän vaikeissa asioissa. Olette ihania ihmisiä. Naisten ja lasten hyvinvointi on useimmiten keskusteluissa. Miten miehet vahvistaisitte miesten hyvinvointia? ovatko erilaiset jäljempänä olevat palvelut mielestänne hyödyllisiä?
http://www.secure-tukinet.net on tukea mm. aikuisille ”Apua arkielämän kriisitilanteissa Hyvä ystävä! Tukinet on netissä toimiva kriisikeskus. Tukinetissä voit saada henkilökohtaista tukea kriisikeskusten työntekijöiltä tai vapaaehtoisilta, osallistua erilaisiin keskusteluryhmiin, tai voit etsiä tietoja Tukinetin palveluhausta tai aineistokannasta.”
Ihmisten hyvinvoinnista ja palveluista…
EU:ssa kuluu vuodessa arvioiden mukaan 2/3 Suomen BKT:stä mielenterveyskuluihin, joten useimmiten kyse on ihan arkisista asioista, kuten uupumus, masennus, ahdistus yms. joihin voi saada apua.
Kuten on tärkeää ja voidaan kirjoittaa vaikeista asioista on mielestäni julkisuudessa myös tärkeää olla myönteisiä kulttuurisen identiteetin rakennuspalikoita lapsille, nuorille, aikuisille ja vanhuksille. Sekä kirjoittaa hyvin tehdystä työstä ja myönteisestä rakastavasta vanhemmuudesta ja isovanhemmuudesta. Myös johtotehtävissä olevien ja varakkaiden ihmisten osalta. Ihan kuten työväen ja vähempituloisten ihmisten osalta. Kaikki ihmiset ovat enemmistöjä ja vähemmistöjä erilaisissa asioissa. Ihminen ihmisenä.
http://www.lapsiasia.fi ja http://www.mll.fi tukea aikuisille vanhemmuuteen ja lapsille myös perheille joissa on vähemmän ongelmia ja vanhuksille http://www.vanhustyonkeskusliitto.fi sekä http://www.helsinkimissio.fi.
MLL sivuilla on myös http://www.varjomaailma.fi ”Varjomaailma on paikka kaikille niille, joiden vanhemmat käyttävät liikaa alkoholia tai muita päihteitä. Täällä voit kertoa oman tarinasi tai lukea, mitä muut ovat kirjoittaneet.Sivuilta löydät myös tietoa siitä, mistä voi hakea apua, jos kotona on vaikeaa.”
Ystävien ja perheenjäsenten lisäksi neuvoa erilaisissa vaikeissa asioissa voi kysyä esimerkiksi terveyskeskuksesta ja lääkäristä. Terveysalanihmiset mieltävät vaikeat asiat normaaliksi työksi. Mielenterveys on kaikkien ihmisten terveyttä ja hyvinvointia http://www.thl.fi.
Kunnissa on apua kaikille ihmisille, kuten http://www.psyli.fi. Terveysalalla on myös erilaisia ihmisiä töissä, joten esimerkiksi psykologien osalta voi jutella useamman ihmisten kanssa, jotta vuorovaikutus olisi mielekästä.
Minun mielestäni avun hakeminen on tärkeää sekä vaikeiden asioiden käsitteleminen ja mieltää, että sekä vaikeita asioita, että vähemmän vaikeita asioita kokeneet ihmiset voivat olla vaikka kuinka ihania ihmisiä.
Aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan ja voi vaikuttaa omaan käytökseensä sekä voi hakea apua ja kykenee empatiaan myös erilaisista taustoista olevien ihmisten osalta… alkoholismi on sairaus, johon voi hakea apua… kuten masennus, ahdistus yms. ovat asioita, joista voi toipua. Masennus esimerkiksi vaikuttaa omanarvon tunteeseen ja apua on paljon.
On tärkeää antaa lapsille, nuorille, aikuisille ja vanhuksille selvä viesti, että ei henkinen eikä fyysinen väkivalta ole hyväksyttävää. Kiusaaminen, kuten esimerkiksi työpaikkakiusaaminen on Suomessa laitonta ja esimerkiksi fyysinen ja psykologinen kiduttaminen kielletty kaikissa maissa. Seuraukset ovat vaikeita ihmisille.
Miksi negatiivinen kirjoittaminen on arvostettua ja ihmisten kehuminen sekä positiivisten asioiden kirjoittaminen on melkein tabu? ja mielipiteenne miten ihmisiä voidaan auttaa myös vaikeissa asioissa sekä edistää ihmisten hyvinvointia?
Ihmisten omanarvontunnetta ei pidä vähätellä. Ehkä kirjoituksesta on apua ihmisille. Onneksi on myös paljon miehiä ja naisia sekä johtotehtävissä, yrittäjinä ja työväkenä julkisella ja yksityisellä sektorilla, jotka ovat ihania empaattisia ihmisiä, jotka tekevät työnsä hyvin ja ovat lisäksi rakastavia vanhempia ja isovanhempia.
Sekä paljon varakkaita ihania ihmisiä ja johtotehtävissä olevia ihania ihmisiä, jotka ovat rakastavia ihmisiä ja hienoja vanhempia, joista useat ihmiset näkevät vain varakkuuden ja työtehtävät. Ihan kuten vähävaraisemmissa ja eri tehtävissä olevissa ihmisissä. Vähättelemättä tehtyä työtä. Onneksi kukaan ihminen ei kuitenkaan ole täydellinen
Vaikuttaisi, että julkisessa keskustelussa vaikeista ja negatiivisista asioista kirjoittaminen on jotenkin mielletty hyväksyttäväksi ja julkisuudessa myönteisyys sekä ihmisten kehuminen aiheesta olisi tabu.
Onneksi on siis myös paljon miehiä ja naisia sekä johtotehtävissä, yrittäjinä ja työväkenä julkisella ja yksityisellä sektorilla, jotka ovat ihania empaattisia ihmisiä, jotka tekevät työnsä hyvin ja ovat lisäksi rakastavia vanhempia ja isovanhempia.
…julkisuuden perusteella vaikuttaisi, että ihmisten pitäisi melkein pyytää anteeksi herravihaajilta, jos vanhemmat ovat rakastavia ihmisiä, jotka tekevät työnsä hyvin saati jos ovat varakkaita.
Lasten, naisten ja vanhusten hyvinvoinnista keskustellaan paljon. Mielipiteenne siis palveluista ja miten ihmisten, erityisesti miesten hyvinvointia voitaisiin edistää? Myös vaikeissa asioissa?
…sekä auttaa ihmisiä vaikeissa asioissa sekä vähentää esimerkiksi julkisuudessa esiintyvää herravihaa, joka kohdistuu usein myös ihaniin ihan syyttömiin ihmisiin ja vaikuttaa myös lasten ja naisten hyvinvointiin?
Suomalaisista yritysjohtajista 99% työskentelee pienissä- ja keskisuurissa yrityksissä http://www.suomi.fi. Mielellään lukisi joskus ihan esimerkiksi lööpeistä heidän tekemästään työstä ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi ja rakastavista vanhemmista sekä myönteisistä asioista.
Mitenköhän juuri lukemaan oppinut lapsi mieltää lööpit http://www.lapsiasia.fi?
Ilmoita asiaton viesti
Ihan taatusti löytyy vaikka kuinka paljon tällaisia ihan samanlaisia isiä isommassa ja pienemmässä mittakaavassa, jotka vähät välittävät perheestään, vihaavat lapsiaan, vaimo on korkeintaan talouden hoitaja ja lapset ok, jos pärjäävät koulussa. Ja tätä katkeruutta meillä, jotka olemme joutuneet syyttämme isiemme ylikävelemiksi riittää.
Mielenkiintoista huomata, että kun aloin Niklaksen tarinaa lukea niin se tuntui ihan omalta. Sanasta sanaan. Minun faijani on vain pätenyt pienemmässä mittakaavassa ja eri alalla mutta menettelytavat olivat täysin samat. Oma perhe ei merkinnyt mitään. Mutta jos äitini olisi hänet jättänyt olisi isäni mennyt katuojaan. Täysin varmasti. Meillä on uskomattoman paljon myös näitä tällaisia hirviöitä tukevia ja heidän elämäntyylinsä mahdollistavia uhrautuvia naisia.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä oli hyvä pointti, sillä itse olen taipuvainen uskomaan samaan, eli että tuollainen ulkoinen ns. ”menestystarina”” joka rakennetaan perheen, lähinnä lasten kustannuksella, ei olisi mahdollinen ilman naisen/naisten myötävaikutusta. Pahuutta voi olla sekin ettei toimi kun pitäisi toimia, ettei suostu näkemään silloin kuin pitäisi nähdä ( esim. sitä jos puoliso pitää yllä itseään siirtämällä omat pahat tunteensa lastensa niskaan, esim, juuri nöyryyttämällä näitä ).
Näkyvää on helpompi syyttää kuin sellaista jonka aggressiivisuus ja viha ilmenee passiivisesti.
Pitäisi samantein repiä myös uhrautujien myytti ja osoittaa mitä vahinkoa he saavat aikaan salliessaan ja pönkittäessään tuollaista käytöstä. Voisi kenties maapallo ja ihmissuku pelastua jos ja kun näiden mahtimiesten vaimot yrittäisivät suitsia omaa kunnianhimoaan ja älyäisivät lopettaa( lasten ) riistäjien hyysäämisen.
Ilmoita asiaton viesti
Viha on ymmärrettävää, kun omasta läheisestä leivotaan likinäköisesti sankaria tai pyhimystä. On sääli, että on ehkä enemmän tarvetta kirjoittaa pehmennettyjä puheita ”suurista ihmisistä”, kuin tunnustaa niitä kulmia ja särmiä ja pimeitä puolia, joita suurista ja pienistä ihmisistä löytyy ja joista etenkin läheiset tai työyhteisön jäsenet ovat saaneet kärsiä. Mutta elämäntarinoihin tulee oikeita värejä vasta sitten, kun molempien puolien valot ja varjot alkavat olla ainakin kohtuullisessa määrin tunnustettuja.
On kuitenkin jotenkin vaikea uskoa yhtä totuutta siitä, että ihminen olisi läpeensä paska, vaikka lausunto tulisikin syystä ja läheisen kokemuksista. Oman katkeruutensakin voisi käsitellä aikuisena ja päästä sovintoon sen pimeyden kanssa, joka on elämää hallinnut silloin, kun ei ole voinut siitä eroon päästä. Toivoisi jälkikasvullekin sovintoon pääsemistä itsensä ja heitä hallinneen pimeyden kanssa. Julkinen ripitys ei siihen aina ole paras tapa, vaikkakin sinänsä ymmärrettävä.
Ilmoita asiaton viesti
läpeensä paskoja vain omaan napaansa tuijottavia miehiä on vaikka kuinka paljon. Vai väitätkö sinä, että me monet tuhannet joita varmasti on valehtelemme, kun meillä ei ole isiemme kanssa aikuisena yhtään mitään puhuttavaa. Ainoa toive on, että kuolisi pois niin saisi perinnön. Edes jotain hyvitystä. Ironisesti sanottuna.
Ilmoita asiaton viesti
jotkut isät juovat nekin vähät rahat, joten vahingonkorvaus jää saamatta. Myös monet äidit vaihtavat isiä, mutta eivät useinkaan entistä parempaan, vaan entistä huonompaan.
Leonid Brežnev oli Galina Brežnevan mukaan hyvä isä. Hän ei yhdessä haastattelussa tosin maininnut sitä, että isä ei pitänyt taiteilijavävyehdokkaasta, vaan manipuloi tämän pois perheestään. Sisäasiainministeriön virkamies oli parempi vävy.
Ilmoita asiaton viesti
”On kuitenkin jotenkin vaikea uskoa yhtä totuutta siitä, että ihminen olisi läpeensä paska, vaikka lausunto tulisikin syystä ja läheisen kokemuksista. Oman katkeruutensakin voisi käsitellä aikuisena ja päästä sovintoon sen pimeyden kanssa, joka on elämää hallinnut silloin, kun ei ole voinut siitä eroon päästä. Toivoisi jälkikasvullekin sovintoon pääsemistä itsensä ja heitä hallinneen pimeyden kanssa. Julkinen ripitys ei siihen aina ole paras tapa, vaikkakin sinänsä ymmärrettävä.”
Kaikella kunnioituksella kirjoituksesi on täydellistä paskaa. En tarkoita tätä henkilökohtaisena loukkauksena, toivottavasti ymmärrät sen.
Niklas kertoo avoimeisesti oman näkökulmansa hänelle erittäin läheisestä henkilöstä, joka on myös julkinen arvostettu figuuri. On täydellisen yhdentekevää se, onko Niklas unohtanut joitakin yksittäisiä hetkiä, jolloin kenties hänen isänsä olisi kohdellut häntä jokseenkin oikeudenmukaisesti ellei peräti rakastavasti. Jos Niklas kokee isänsä toiminnan suhteessä häneen itseensä ja muihin pääsääntöisesti luokattomaksi, niin siinä on totuutta aivan riittämiin.
Suorastaan oksettavaa ja mitään ymmärtämätöntä on lässytyksesi katkeruuden käsittelemisestä tai sovintoon pyrkimisestä tuon pimeyden voiman kanssa.
Niklas ja moni muu on varmasti päässyt menneisyydestään eroon itse ja kukin omalla tavallaan. Se ei kuitenkaan edellytä heiltä yhtymistä mahdollisesti valheellisen ja vääristellyn julkisen kuvan ylläpitoon.
Kun huonosti kohdeltu lapsi aikuistuu hän nimenomaan pyrkii tekemään sovinnon itsensä kanssa – jatkamaan omaa elämäänsä parhaiden kykyjensä mukaan, koetusta huolimatta.
Täysin kohtuutonta olisi edellyttää, että lapsen aikuistuttuaan pitäisi toimia jotenkin aloitteellisena omien vanhempiensa suhteen. Ensinnäkin sovinto itsensä kanssa edellyttää sitä, että siirtyy eteenpäin ja jatkaa omaa elämäänsä. Toiseksi, kaikesta kelvottomasta kohtelusta huolimatta (ainakin johonkin rajaan asti) lapsi kuitenkin saattaa edelleen rakastaa vanhempiaan, eikä halua asettaa heitä kohtaamaan totuutta edes lempeällä äänen sävyllä puhuttuna. Nämä molemmat syyt voivat olla välttämättömiä lapsen itsensä selviytymisen kannalta.
Oma isäni ei ollut mikään julkinen suurmies. Silti luulen ymmärtäväni aika hyvin mitä hän sanoo.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos Niklas kokee isänsä toiminnan suhteessä häneen itseensä ja muihin pääsääntöisesti luokattomaksi, niin siinä on totuutta aivan riittämiin.”
Kukaan muu ei nimittäin käytä sanontaan ”luokaton”!
Ilmoita asiaton viesti
Aina nimimerkin taakse kätkeytyvä nettipelle Tapio O. Neva tapansa mukaan erehtyy.
”Luokaton” ei ole yksin minun käyttööni varattu sana. Tässä ketjussa ei ole ainoatakaan kommenttiani, jossa ei päällä nimeäni olisi.
Tapio O. Neva kyllä on täysin luokaton. Se taas ei liene uutinen kenellekään.
Ilmoita asiaton viesti
Sitä käyttävät vain luokkayhteiskunnan jäänteistä nauttineet ja kärsineet.
Ilmoita asiaton viesti
Kontribuutiosi tähänkin keskusteluun on ollut korvaamaton. En tiedä, miten olisin tullut toimeen ilman sitä. Kiitos, että puhut asiasta asioina, kiitos siitä lämmöstä ja empatiasta, joka säteilee viisaista sanoistasi. Erityisesti haluan kiittää harvinaislaatuisesta lahjastasi, eli kyvystä poimia muiden puheenvuoroista juuri sen, minkää he sinua heikommilla lahjoilla yrittävät ilmaista.
Kiitos siitä, että sinä et ole yksi niistä näsäviisaista, tunnevammaisista, ilmeisen vaikean lapsuuden (tai sitten liian helpon) kokeneistä räkänokista, joille kukin keskustelu on vain tilaisuus tuoda omaa narsististä minäänsä tykö.
Lopuksi pahoittelen syvästi, että olen loukannut sinun maailmankuvaasi ja persoonaasi varastamalla toiselle epähenkilölle varatun niinkin epäkelpoisen sanan kuin luokaton. Ymmärrän hyvin, että sellainen ei sinun täydellisyyten ja maailmaan mahdu.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärrän kyllä hyvin, miksi ihmiset vihaavat itseään ja maalaisliittoa julistautumalla lallukaksi, keskustaliberaaliksi.
Kyse on siitä, miten maalaiskylän ajattelu voitaisiin siirtää postmoderniin aikaan siten, etteivät estogeenejään tirisevät testosteroniset feministidemarinaistoimittajat kykenisi naurunalaistamaan vanhamaalaisliittolaisia kirjoittajia, joilla on kuitenkin Marxin ja Santeri Alkion edistyksellinen, lähes nuorsuomalainen mieli.
Kukaan ei pidä siitä, että terminologia pannaan uusiksi. Kyse on vain siitä, että Orimattilan kokoisesta kaupungista, joka kieltäytyy taantumuksesta ja Lahden saamattomasta vallasta, pitäisi löytyä vanhan kansan keskustalaisia, jotka kirjoittelisivat myös Nintendo- ja Play Station -sukupolven kielellä.
Sana ”luokaton” tarkoittaa vajavaisuutta, vammaisuutta, laaduttomuutta ja kelvottomuutta. Se on tasavaltaan sopimaton käsite. Tämä sama asia voidaan pukea ISO 9001 -laatujärjestelmään teolliseksi käsitteeksi ja puhua laaduttomuudesta.
Kelvollisuus ja loputon kelvottomuus ovat diskriminoivia käsitteitä, joille ei moniarvoisessa syrjintää vastustavassa Euroopan unionissa ole oikein tilaa.
Kaikki varmaan muistavat, että Esko Ahon hallitus järjesti 16.10.1994 maanpetosta avustavan vaalitilaisuuden, jossa 5/6 enemmistö kumottiin suojelupoliisin entisen päällikön, Seppo Tiitisen tulkinnoin.
Kyseinen laittomaan esivaltaan siirtyminen laillistui vasta 2000, kun uusi perustuslaki astui voimaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jälleen kerran naulan kantaan!
Täydellisen pohjaton ihailuni mykistävää yleisnerouttasi kohtaan kumpuaa lähes yhtä syvältä kuin omasi.
Ilmoita asiaton viesti
En tunne Herlinin perhettä, enkä sukua eli en siinä mielessä en ota kantaa siihen, miten asiat ovat kenenkin suhteen. Sen vain tiedän, miltä puhuttu ja kirjoitettu omassa korvassa kuulostaa. Eli se on minun tulkintani.
Olen itse tavannut kymmeniä, ehkä satoja ihmisiä elämän varrella, joita riivaa katkeruus ja viha menetetystä lapsuudesta, nuoruudesta, isistä ja äideistä. Ja näen sen eron, mikä syntyy siitä, jos viha on voitu käsitellä ja on syntynyt jonkinlainen sovinto itsensä tai parhaassa tapauksessa jopa sen toisen osapuolenkin kanssa.
Siitä kokemuksesta käsin uskon terapiaan, vihan käsittelyyn,
sovintoon ja anteeksiantoon. Se voi olla pitkä prosessi, mutta se kannattaa. Vaikka itsensä, läheistensä ja oman jälkikasvunsa kannalta. Sillä tavalla ei jää loppuelämäksi oman vihansa sokaisemaksi.
Toki Herlinin purkaus oli terapeuttinen laukaus jopa meille kaikille, jotka tähän kirjoitamme. Se aivan selvästi osui herkkään kohtaan, josta käsin itse kukin purkaa omia kipujaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jotenkin tuli tästäkin sellainen kuva, että ihminen ei pysynyt firmansa kasvun tahdissa. Eli firman kasvu kävi rankaksi siitä vastuussa olevalle ja sen seurauksena mielen ongelmat kärjistyivät käytöksessä ja ahdistusta lievitettiin mm. alkoholilla.
Onkohan kyseinen henkilö ollut jo nuorena paha ihminen, vai vain sinä aikana kuin lapset muistavat.
Ilmoita asiaton viesti
Olin kakarana ja orastavassa murkkuiässä aika arka. Pelkäsin Pekka Herliniä kuollakseni.
Mutta opin häneltä paljon asioita, joita arvostan yhä. En tiedä noudattiko hän itse omia neuvojaan. Isäni luultavasti tietäisi.
”Miehen sana on pätevämpi kuin mikään kirjallinen sopimus. Sen on aina pidettävä, kaikissa tilanteissa.”
Tuon häneltä opin. Olisin luultavasti oppinut omalta faijaltanikin, mutta kuka nyt faijaansa uskoo.
Ilmoita asiaton viesti
Kautta historian on vanhempien ja lasten välillä konfikteja, niin äiti-tytär kuin isä-poika suhteissa (myös vastakkainkin).
Geeniperimän antaja toivoo näkevänsä itsensä jälkikasvussa – siis siirrettyjä omia ihanteita, näinhän ei kapinoiva nuori taas halua, kun omaa ykseyttään on löytämässä –
Merkittävää on se, kuinka avoimesti tänään näistäkin asioista puhutaan – se hyvä. Esimerkkejä satelee, ja ”neuvoja ja ohjeita” ropisee, mutta menikö jossain kuitenkaan mikään vikaan, vai onko eripura kehitystä eriarvoistavasti kiihdyttävä elementti, mitä koko biosfääri taistelussaan tarvitsee?
…
Uusintana aiempi osin aiheeseen sopiva kirjoitus—
Lapsi kehittyy voimakkaimmin juuri kolmeen ikävuoteen mennessä
Päiväkodista sosiaalisuutta ja kotoa yksilöllisyyttä
(YLE TV 1 ajankohtaisohjelmassaan vastakohdisti päivä- ja kotihoidon ~ Nina Mikkonen hyökkäsi voimakkaasti isän ja äidin välittömän aktiivihoidon puolesta lastensa hyväksi ja menestykseksi – viittauksella luontaiseen rakkauden antoon)
[ … aamuisin jatkuva arkihyörinä pyörii päiväkodeissa kun kiireiset äidit ja isät kuskaavat lapsiaan hoitoon, kun on kiire aamupalavereihin ja omiin vaikutusmaailmoihin. Takana on toistaiseksi se aika, kun isät pakkasivat eväslaukun ja äiti jäi kotiin monilukuisen lapsikatraan kanssa … ]
Läntisen maailman markkinatalous vaati äidit töihin. Alkoi työllinen tasa-arvon tavoittelu. Samalla rakentui sosiaalinen järjestelmä, jossa lapset pienestä pitäen oli totutettava muihin samanikäisiin – syntyi sosiaalisuuden, tasapäistymisen, kilpailuhengen ja järjestäytyneen vuorovaikutusfilosofian aikakausi.
Tänä päivänä suosituksi tullut vertailu eläinkuntaan ei tuo täyttä puolustetta kumpaankaan tapaan hoitaa jälkikasvu itselleen ja toisille yhteiskunta- ja reviirikelpoisiksi 1/. Lähtökohtana tämän vaiheen yhteiskuntaevoluutiossa on yhteishenki, tavat hyväksyä muut kuin sosiaalisuus nähdä erilaisuutta ympärillänsä. Olemme valinneet rakenteet, joissa jatkuva kontaktointi kanssaihmisiin on tosiasia. Nyt haetaan yhteenkuuluvuusryhmiä.
Eläinkunta suosii molempia ratkaisuja. Oleellista eläinkunnasta olisi huomioida se, että jälkikasvun hoito kestää aina siihen saakka kunnes perimä katsoo riittävän kyvykkyyden tulleen täytetyksi – tapahtuu ”karkoitus” itselliseen elämään (nisäkkäät). Eläinkunta tarjoaa niin kotihoitoa kuin yhteiskunnallista totalitäärirakennetta jälkikasvuhoitamiseen.
Biosfäärin 2/ menestyvimmät yhteiskuntarakenteet ovat totalitäärisiä populaatiota voimakkaalla reviiripuolustuksella (mm. muurahaiset 3/). Jälkikasvuhoidanta on ”jatkuvaa päiväkotitoimintaa” – näin syntyy täysin harmonisoituneen yhteiskuntarakenteen perustekijät – yksi kaikkien puolesta, jossa hierarkia juontuu ”ylhäältä” täydessä suoritetason diktatuurissa. Tosin nimi-ilmaisut tunteita nostattavissa ilmiöissä, kuten totalitäärinen, diktatuurinen ja hierarkiaohjattu ovat vain meidän ihmisten keksimiä. Luonto ei itsessään tunne noiden ilmiöiden filosofiasisältöä. Luonto tuntee vain selviytymisen syy-seuraussuhteet 4/.
Nisäkkäiden maailmassa kotikasvatus on voimaa, orvoksi tullutta poikasta ei juuri hyväksytä vierihoitoon, vaan luonto korjaa sadon toisten ravinnoksi. Vierihoito saattaa onnistui naaraan hoivavietin takia, ei sosiaalisen tai inhimillisen tahdon vuoksi. Eläinkunta on sen sijaan valmentautunut vuosimiljoonaisessa kehityksessään jälkikasvun ”täyden valmiuden kasvattamiseen”, joka pääsääntöisesti on täyden antaumuksen hoitoa ja kasvatusta. Ihmisinä sanoisimme sitä runsaan laatuajan käytöksi kaikkine hellyydenantorituaaleineen.
Evoluution 5/ suurin kannuste ja pakote on geeniperimän jatkumoon vienti. Lapsi on suurin hedelmä, mitä ihminen voi saada. Huolehdinta lapsesta on velvoite, jonka mahdollisuuden pitäisi tuottaa vastuun jatkumon etenemisestä. Markkinatalousyhteiskunta kasvatti pinnalle kasvutarpeen näyttö- ja esitystalouden ilmiönä, joka söi minimiin lasten kanssa vietetyn yhteisajan.
Monimutkaistunut yhteiskunta on talouden, sosiaalisuuden ja enenevässä määrin filosofinen kudelma ja ”hermoverkko”, joka edellyttää tahtoa kokea, nähdä ja hyväksyä erilaisuus, vastinkamppailu ja kilpailumentaliteetti. Ilman kilpailua evoluutio pysähtyy. Sinänsä evoluutiolla ei ole ”hyvää tai pahaa” – vaan suunta, jossa sopivuus ja sopeuma ratkaisevat elinvoiman.
Oli lapsen huolehdinnassa mallina yhteiskuntaohjattu- tai kotihoitomalli, on tärkeintä vastuu havaita huomisellekkin kasvualusta, josta voi sukua kukin valinnoillansa jatkaa. Yksisilmäinen kulutus- ja kasvutalouden ähky syö elinmahdollisuuksia jälkikasvuiltamme. Eläinkunta on lähes aina järjestänyt täyden omin voimin annetun kyvyn selviytyä – loppu onkin jätetty lajinvalinnalle, sattumalle ja jatkuvan varuillaan olon armoille. Tästä eläinkunnan vahvuusilmiöstä olemme luoneet käsitteen inhimillisyys.
Ihmiskunnan ”inhimillisyys” kasvatti ulkoisten selviytymistapojen ja -keinojen kasvun mittoihin, jossa maailman ihmispopulaation kasvu ylitti sen ihmiskunnalle ”varaaman” luontaisen reviirin ja osuuden. Me söimme muiden mahdollisuuksia ja samalla nostaen nykyiselle markkinataloudelle ongelman ikääntymisenä, yksinäisyytenä ja osallistumattomuutena.
Kiihdytimme toimillamme helpottaa elämäämme evoluutiolle haasteen, jossa luontainen lajinvalinta sotki pitkäjänteisen kehityskaaren tuntemattomaksi kehityspoluksi. Se oli viesti biosfäärin ”valvontakoneistolle” puuttua kehityskulkuun, joka saattaa kasvaa nyt meille tuntemattomana inkvisitiona palauttaa luontainen biosfäärinen tasapaino.
Elämä on taistelua – peruskeinot ja mahdollisuudet selviytyä siitä ovat annetut vanhemmilta. Viime kädessä lasten hoidossa oma isä ja äiti ovat menestyksen eväät – niin hyvässä kuin pahassa. Kilpailu luo aina ”ruumiita” – luonnon evoluutio ei ole ”heikoille ja periksiantajille” suonut pidemmässä ajanjatkumossa tilaa.
Oman äidin ja isän itsekkyys omaansa/ omiansa kohtaan on vaikuttavin keino kasvatuksen onnistumisesta ”loputtoman kierron jatkamiseksi” – jokainen syntynyt ihminen on suuren kamppailun voittaja, jonka taakse on jäänyt miljoonia hävinneitä mahdollisuuksia. Jokaiselle tunnistettu elämä on jo ihme ja syy tehdä oma osuutensa – oli se sitten lähtökohdiltaan kollektivistinen 6/ tai individualistinen 7/.
1/ Reviiri eli elinpiiri suosii samankaltaisia ja -sisältöisiä
— http://xeox-2.blogspot.com/search?q=Reviirien+ja+r… —
2/ Biosfääri
— http://fi.wikipedia.org/wiki/Biosf%C3%A4%C3%A4ri —
3/ Muurahaispopulaatiot
— http://fi.wikipedia.org/wiki/Muurahaiset —
4/ Syy-seuraus eli kausaliteetti
— http://fi.wikipedia.org/wiki/Kausaliteetti —
5/ Evoluutio
— http://www.facebook.com/home.php?#/note.php?note_i… —
— http://fi.wikipedia.org/wiki/Evoluutio —
6/ Kollektivistinen toteutusmaailma
— http://fi.wikipedia.org/wiki/Kollektivismi —
7/ Individualistinen toteutusmaailma
— http://fi.wikipedia.org/wiki/Individualismi —
Aiempi aiheeseen liittyvä mielipidekirjoitus [ ~ maanantai, kesäkuu 18, 2007 ]
— http://ilkkaluoma.blogspot.com/search?q=p%C3%A4iv%… —
…
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
…
Mielipidekirjoitukseen liittyvät kuvakansiot ~
kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä. Copyright by Ilkka Luoma.
Kuvakansio 1
Päivähoito – Helsinki/ Pohjois-Herttoniemi
— http://www.panoramio.com/user/500685/tags/Päivähoito%20vastuu%20ja%20kasvatus —
Sent:
CC
liisa.hyssala@stm.fi ; paula.risikko@stm.fi ; timo.soini@eduskunta.fi ; paivi.rasanen@eduskunta.fi ; heidi.hautala@eduskunta.fi ; presidentti@tpk.fi ; sauli.niinisto@eduskunta.fi ; jutta.urpilainen@eduskunta.fi
Sent: Sunday, January 25, 2009 10:32 PM
Ilmoita asiaton viesti
Voit jättä Hautalan ja Soinin pois jakelulistaltasi. Ei sillä että muutkaan näitä lukevat…
Ilmoita asiaton viesti
Heille voi lähettää sinne.
Ilmoita asiaton viesti
Ei vika ole geeneissä.
Ilmoita asiaton viesti
suomalainen ja miksei muunkinmaalainen perheyrittäjä isä tai äiti usein ”sairastuu” yrittämiseen. siitä on omassakin lähipiirissä surullisia esimerkkejä. en silti usko että se on geeneissä siirtyvä ominaisuus, koska en itsessäni – ainakaan omasta mielestäni – tunnista 40- kymppisenä kyseisiä kusipäisyysoireita, tosin olen tietoisesti yrittänyt välttää perheyrittäjyyttä tässä maassa, peläten että sittenkin tuo käytösmalli sieluni syvyyksistä esiin pulpahtaisi. suurimpana syynä luulisin tuohon käytökseen olevan perivanhoillinen patruunakulttuurin perintö suomessa, jonka varjossa kasvanut vanhempiemme sukupolvi on imenyt siitä itseensä saman despoottisen auktoriteettijohtamisen mallin, joka modernissa maailmassa luo vain valtavan syvän sukupolvienkuilun perheen sisälle. yritysmaailmassahan pärjää aina huutamalla ja painostamalla ja olemalla vahvin johtaja, mutta kun samaa menetelmää soveltaa perheen sisällä, puhutaankin jo jostain muusta kuin suurmiehestä.
Ilmoita asiaton viesti