Harjakauppiaan elämä on opetus

Se olisi taloyhtiön pihatalkoot. Yhdessä risut ja lehdet kiertoon sekä hiekat pois. Muutenkin perussiisteyttä. Ehkä makkaraa grilliin ja pitkän talven jälkeen tuntuu kuin kaikki ryömisi koloistaa esiin.
Se on kuulkaa talkoohenki se jolla Suomikin on rakennettu. Selkosilla laitettiin pystyyn työväen- ja raittiuspuolen talot joissa sitten harrastettiin monen moista yhdessä. Kaikki kokivat saavansa ja työ, sekä lopputulos yhdisti myös ne jotka ei toimeen tulleet.
Talkoo ja auttamishenki on taas nousussa. Kymmeniä vuosia toisten auttamisen ja yhteisen tekemisen suosio oli laskussa. Talouskasvu toi voittajan palvonnan ja yhteiskunta alkoi ihannoimaan hyötymistä toisten työllä tai kustannuksella. Keksittiin niin sanottu menestyminen joka ei enää tarkoittanut henkistä tai yhteiskunnallista kehitystä vaan valtasuhdetta tai omistusta. Avun pyytäminen ja yhdessä tekeminen rinnastetaan heikkoudeksi.
Nyt talkoohenki ja auttaminen löytää uusia kanavia. On sovelluksia ja palveluita joista voi hakea avuntarvitsijoita ja auttajia. Avuntarve voi olla pieni tai iso mutta loppujen lopuksi kaiken takana on ihmisluonne. Meidän luonteeseen kuuluu saada mielihyvää kun autamme muita tai teemme teon joka aidosti hyödyttää. Jos ei olisi niin maailma olisi hyvin erilainen paikka. Mutta sekään ei ole täysin pyyteetöntä. Nimittän jossain syvällä me kaikki tiedämme ettemme pärjää ilman toisia ja mitä enemmän on omistusta sitä selkeämmin sen ymmärtää ja sen hulluimpia asioita tekee saadakseen mielenrauhan. Jotkut rakentaa bunkkereita, joku ostaa saaria, joku jahdin ja joku perustaa oman armeijan.
Jos meillä ei tätä tarvetta olisi niin ei olisi sairaanhoitajia, opettajia tai ylipäänsä ketään jonka työ ja toimi perustuu muiden saamaan hyötyyn. Me olisimme jatkuvassa taistelussa kaikkien kanssa.
Tämän päivän pahoinvointi hyvinvointiyhteiskunnissa johtuu osaltaan ja suurelta osin siitä, että me olemme pakanneet itsemme. Toiminne osin luontoamme vastaan ja suuri osa ajasta menee oman omistuksen ylläpitoon ja huoltoon. Tai sitten tunnemme tarvetta ottaa lomaa elämästämme ja matkustamme jonnekin jossa voi ottaa oluen aamiaisella ja tehdä siitä somepäivityksen.
Tampereen kauppahallin edessä seisoi, tai nojasi kyynärsauvoihin, vuosikaudet ikääntynyt mies joka myi harjoja. En muista miehen historiaa mutta nuoren miehen silmissä hän näytti vähän pelottavalta. Rampa, resuinen ja köyhä. Hän nojasi kyynärsauvoihin ja roikkuvassa kassissa oli harjoja myytäväksi Tampereen paraatipaikalla. Muistan miten hän kiinnosti nuorta minua mutta samalla pelotti. En osannut käsitellä asiaa koska samalla kun mies näytti epäonnistuneelta tai epäonniselta hän oli näkyvillä. Hän ei pyytänyt anteeksi tai mennyt piiloon. Tämä mies on jäänyt mieleeni ehkä yhtenä kirkkaimpana muistona lapsuuden kysymyksistä joita en selvittänyt. Enkä enää pysty koska miestä ei ole. Voin selvittää kuka hän oli ja miksi hän oli vuodesta toiseen myymässä harjoja mutta en koskaan voi jutella hänelle tai ostaa harjaa. Vaihtaa nopeat kuulumiset.
Olen tehnyt nuoruudessa kaikkea tyhmää mutta en niitä kadu. Se mitä kadun on etten käyttänyt kaljarahoja harjaan ja vaihtanut nopeita kuulumisia. Sitä minä kadun.
NikoEskelinen
Sosialidemokraatit Hyvinkää

Niko Eskelinen (51) on Hyvinkääläinen inhimillisen digitalisaation asiantuntija. Hän on kahden tyttären perheenisä, joka kuvaa katsovansa maailmaa kaupallisen humaanisti. Eskeliselle luottamus on yksi tärkeimmistä arvoista. Hän arvostaa faktoihin perustuvaa päätöksentekoa ja keskustelua.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu