Suomen talouden suurin riski on vanhat rakenteet eli poliittisen päätännän jatkuvat epäonnistumiset ja puoluepoliittiset tavoitteet

Luottoluokittaja Fitch Ratings piti Suomen talouden arvion edelleen luokassa AA+ joka siis merkitsee hyvää ja kestävää taloutta. Tämä saavutettiin pandemian aiheuttaman talouskriisin keskellä, joten saavutus on hyvä. Fitch perusti luokituksen muun muassa siihen, että Suomen sosiaaliturva on kannatellut ihmisiä, työmarkkinat joustavat tilanteen mukana, suhteellisen kevyet rajoitustoimet ja talouden pieni riippuvuus matkailusta. Fitch arvioi Suomen talouden kasvun olevan alle 3% tulevana kahtena vuotena mutta keskipitkän aikavälin kasvun olevan heikkoa. Eli siis tiivistettynä. Suomella menee oikein hyvin mutta riskitekijät lisääntyvät koko ajan.

Fitch kuvailee raportissaan sen mikä on yleisestikin tiedossa. Suomi pärjää mutta kituuttaa matalan talouskasvun, lainan ja leikkausten yhdistelmällä. Suomen politiikassa on pitkään pystytty keskittymään lähinnä puoluepolitiikan luomiin tavoitteisiin, jotka on aiheuttanut tilanteen jossa rakenteellisia uudistuksia ei ole aloitettu tai ne ovat jatkuvasti lykkääntyneet joka on taas aiheuttanyt epävarmuutta markkinoille. Epävarmuudet heijastuvat aina tuottavuuden laskuna ja investointien vähäisenä määränä. Suomi on menettänyt sitä vahvuutta josta se on tunnettu. Reilu ja rehellinen maa jossa asiat saadaan sovittua.

Ei ole mitään syytä heitellä tuhkaa päälle tai manata Suomen olevan Kreikan tiellä. Sitä emme ole mutta nyt on syytä vaatia maan poliittiseen johtamiseen ryhtiä. Suomen eduskunta ja hallitus on viime vuosikymmeninä miltei täydellisesti epäonnistunut hävittämään suunnan ja kyvyn uudistua sopimalla.

Jos haluat tuntea tulevaisuuden niin katso historiaan. Suomen talouskasvu jota on ihmeeksikin kutsuttu voidaan liittää läheisesti maassamme tehtyihin rakenteellisiin uudistuksiin. Samaan aikaan on koko ajan syytä pitää mielessä, että se länsimainen hyvinvointi, jossa tänä päivänä elämme, on hyvin nuori ja epävakaa. Sitä tunnutaan pidettävän jollakin tapaa kerran tehtynä ja sellaisena joka aina pysyy mutta niin se ei ole. Eläkelaki tuli Suomessa voimaan vuonna 1964, työttömyysturva 1959 ja kansanterveyslaki 1972. Oppivelvollisuus alkoi tavallaan vuonna 1866 kansakouluasetuksella josta se laajeni 1921 oppivelvollisuuslaiksi ja peruskoulu-uudistukseksi 1970-luvulla. Eli kun katsot noita vuosia niin lyhyt on historia jossa Suomen hyvinvointi on kirjoitettu ja nyt osa pitää sitä itsestäänselvyytenä jopa siihen asti, että politiikka perustuu jakamiselle, eikä luomiselle.

Selkeää on se, että kansalaisiin tehdyt panostukset ovat yhdessä toimeliaisuuden ohella rakentaneet menestyksemme ja hyvinvointimme. Monet muut kansakunnat ovat kateellisena ihmetelleet miten on mahdollista, että 5 miljoonan kansasta tulee niin paljon innovaatioihin perustuvia tuotteita, menestyneitä urheilijoita, luovia ja tulkitsevia taiteijoita, kehittynyttä ja näkemyksellistä arkkitehtuuria ja miten suomalaiset ovat onnistuneet olemaan puolueettomia ja kaikkien kavereita joka näkyy menestymisessä rauhanneuvottelijana.

Suomen poliittinen johto päätti panostaa kansalaisiin, heidän turvaan ja hyvinvointiin. Se aikaansai sen, että kansalaiset olivat terveitä, koulutettuja ja he pystyivät jatkuvan selviämisen sijaan keskittymään luomaan ja innovoimaan. Siitä on Suomen lyhyt menestystarina tehty. Toki taloudessa on tehty oikeita valintoja yritysten osalta ja moni muu asia historiassa selittää tätä mutta peruskivenä on toiminut tehty politiikka joka on sisältänyt myös vastuita mutta ennen kaikkea luottamusta.

Tällä hetkellä talouskeskustelu jakautuu kahteen osaan. Leikkaukset vastaan investointi. Tietyt puolueet katsovat talouden ja kansakuntamme synnyn menestyvät siitä, että tuotantoa tehostetaan ja sen kustannuksia leikataan jolloin voittoa syntyy enemmän. Se ajattelu on hyvin tuotantolähtöistä ja sitä voidaan tehdä jos on jo menestyvä tuotanto mutta se on ajatteluna hyvin lyhytjänteistä ja takaa hyvinvointia vain pienelle määrälle kansalaisia eli puhutaan omistavasta luokasta. Taloudenhoitoon on pesiytynyt parasiitteja jotka imevät voitot ja pysäyttävät kehityksen voiton maksimoimiseksi. Kuten jo historiasta voidaan nähdä niin uusiutumisen tulee olla jatkuvaa, se ei pysähdy koskaan. 2000-luku muutti ajattelun niin, että kun ennen puhuttiin me niin alettiin puhumaan minä. Taloudellista onnistumista alettiin pitämään onnistumisena vaikka se olisi kokonaisuutena tuhonnut enemmän kuin luonut.

Kansalaisille kanavoitava turva ja parannukset ovat investointeja. Se takaa sen, että jatkossakin suomen kansalaisilla on mahdollisuus kehittää itseään ja innovoida. Omalla työllään nostaa omaa elintasoa ja koko maan elintasoa. Jos ajatellaan Suomen valtion olemassaolon tarkoitusta ja merkitystä niin sen tärkein asia on Suomen kansa. Suomen kansan turvallisuus ja hyvinvointi. EUn tultua ja maailman kehityttyä yhä yhtenäisemmäksi olemme politiikassa jatkuvasti käsitelleet miten meidän tulisi suhtautua vastuuseen muusta maailmasta. Asia on yhä kesken ja sitä ei Suomessa ratkaista vaan vaikuttavat toimet ovat maanosa tasoisia asioita ja sen takia Suomen osallistuminen yhteisöihin ja oma esimerkki ovat tärkeitä. Suomea katsotaan useassa asiassa “tolkun maana” joka on empaattinen mutta realisti.

Takaisin rakenteellisiin uudistuksiin. Kaikki on nyt niistä kiinni. Me olemme lähes täydellisesti epäonnistuneet rakenteellisten uudistusten tekemisessä. Sanon sen nyt suoraan, se on poliitikkojen vika. Suomen lyhyt hyvinvointi aiheutti sen, että puolueet muodostuivat etujärjestöiksi joiden tärkein tehtävä oli pitää huolta, että omat ryhmät saivat eniten. Kyse ei ole meidän poliittisesta järjestelmästä tai demokratiasta vaan ihmisistä. Toisaalta ymmärrän oikein hyvin miksi näin on tapahtunut inhimillisellä tasolla. Suomi on pieni maa ja Suomen poliittinen kenttä ei uusiudu. Meillä on poliittisia päättäjiä joiden koko elämäntyö on ollut ainoastaan politiikka. Silloin on täysin selvää, että päätäntä hidastuu ja politiikka muodostuu itsetarkoitukseksi, eikä mahdollistavaksi. Tämä ei ole vika vaan inhimillinen ja täysin itsestään selvä lopputulos. On syytä pitää mielessä, että virkakoneisto on se joka luo uudistusten lakitekniset asiat ja kaikki laskelmat. Poliitikot tekevät päätännän ja luovat suuntaa. Esimerkiksi moni kunta toimisi paljon paremmin tänä päivänä jos valtuusto poistettaisiin kokonaan ja virkakoneisto toimisi omien päätösten pohjalta mutta lakien mukaan. Politiikka ei ole rikki vaan ihmiset ovat unohtaneet päämäärän ja kyvyn uudistua.

Mikä on sitten oikea eteneminen ja mitä pitää tehdä? Loppujen lopuksi puhutaan kaiken monimutkaisuuden keskellä hyvin yksinkertaisista asioista.

  1. Lopetetaan syyllisten etsiminen ja haetaan suunta takaisin.

Demokratia pohjautuu eri näkemyksiin ja niiden kuuluukin olla monellakin tapaa erilaisia. Ongelma muodostuu jos politiikkaa aletaan tekemään kokonaisuudesta piittaamatta ja eriarvoistavaksi. Politiikkaa mietitään yhä enemmän voittajiksi ja häviäjiksi, sekä puoluekannatukseksi kuin vastuunottamisena ja rakentamisena. Sen voi muuttaa vain kansalaiset äänestämällä uusia henkilöitä. Puolueiden tulee yhä enemmän keskittyä tuomaan oma kanta ja suitsemaan yksilöitä joiden päämäärä on oma näkyminen enemmän kuin puolueen ideologia ja agenda. Yksilö on tärkeä mutta puolueen voima löytyy yhtenäisyydestä ja sopimisesta. Järjestelmää tulisi uusia niin, että peräkkäisiä kausia eduskunnassa voi olla kaksi ja kunnissa kolme. Ministerinä voisi olla mahdollista toimia kaksi kautta. Luottamustoimessa olevien osallistuminen eri organisaatioiden hallituksiin tulee sallia mutta niistä ei saa ottaa vastaan kuin kulut kattavat palkkiot. Tämä tulee kriminalisoida. Järjestelmän tulee huomioida se, että valta luo rakenteellista ja suoraa korruptiota lähes automaattisesti.

  1. Tehdään rakenteelliset uudistukset

Vasta tämän hallituksen aikana on onnistuttu tekemään yksi rakenteellinen uudistus opetukseen ja vaikka se on hyvä ja tarpeellinen niin sen vaikutukset ovat näkyvissä vasta kymmenien vuosien päästä täysimääräisenä.

Meidän tulee tehdä sote-uudistus ja sotu-uudistus. Sote-uudistus laajentaa terveydenhoidon alueita ja kustannuksia voidaan saada alennettua sen jälkeen kun suurien ikäluokkien terveydenhoidon tarve vähenee ja väestöpohja on nuorempaa. Samaan aikaan tulee keskittyä yhä enemmän ennaltaehkäisyyn ja ihmisten tietoisuuteen omien valintojen vaikutuksesta terveyteen.

Meidän tulee tehdä sotu-uudistus joka on tällä hetkellä laastaria laastarin päälle. Tehoton, kallis ja monimutkainen. Meidän tulee keskustella esimerkiksi kansalaispalkasta joka mahdollistaa itsensä kehittämisen ja tuottavuuden mutta joka myös velvoittaa. Tässä tulee huomioida se, että työn määrä tulee koko ajan vähenemään ja jos emme uudista ja innovoi niin meidän kestävyysvaje kasvaa jatkuvasti ja työn tuottama lisäarvo katoaa.

Verotuksen uusiminen tulee tehdä vaiheittain ja se tulee tehdä alkaen veronkierron ja harmaan talouden poistamisesta joka nyt syö liikkumavaran esimerkiksi ansioverotuksen alentamisesta. Tässä tulee tehdä työtä jotta veronkierron ymmärretään olevan pois meiltä jokaiselta.

  1. Uudistukset yli hallituskautisiksi

Hallitus kohtainen ajattelu on menneen talven lumia. Pitää asettaa tavoite yli hallituskautiseksi ja siihen tulee hakea keinot ja konsensus sitoutua. Sote-uudistus on hyvä esimerkki siitä miten sitä joka hallituskausi yritetään uudistaa eri lähtökohdista ja häviäjä eli kansalainen katsoo sivusta. Meidän tarvitsemat uudistuksen on niin valtavia ja pitkäkestoisia, että niihin tulee sitoutua. Tämä liittyy läheisesti puolueen ideologian kirkastamiseen ja selkeyteen äänestäjän näkökannasta. Puolueiden tulee kertoa mitä ja miten haluavat tehdä. Jos tavoite on totaalinen tulonsiirto ja se, että yritykset hoitavat esimerkiksi Suomen terveyspalveluita se tulee kertoa, eikä tuoda fraaseja. Jos halutaan, että Suomi on valkoinen ja rajat on kiinni niin se ei ole Suomi takaisin vaan Suomi totalitaristiseksi.

+1
NikoEskelinen
Sosialidemokraatit Hyvinkää
Ehdolla kuntavaaleissa

Niko Eskelinen (49) on Hyvinkääläinen inhimillisen digitalisaation asiantuntija. Hän on kahden tyttären perheenisä, joka kuvaa katsovansa maailmaa kaupallisen humaanisti. Eskeliselle luottamus on yksi tärkeimmistä arvoista. Hän arvostaa faktoihin perustuvaa päätöksentekoa ja keskustelua.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu