Terve järki ja oikeudenmukaisuus

Ollakseen viisas käytännössä ei tarvitse olla loistavan älykäs, ja myöskään loistava älykkyys ei automaattisesti tuo mukanaan käytännön viisautta. Ilman tuota viisautta saadaan lähinnä vahinkoa aikaan. Käytännön viisaus on kenties outo termi, – maalaisjärjestä perinteisesti puhutaan Suomessa, mutta tuo käsite alkaa olla jo hitusen vieras tai vanhentunut. Kenties terve järki on paras termi. Talous ja politiikka monesti unohtavat tuon terveen järjen, mieluummin tukeudutaan sääntöihin ja kannustimiin kuin ihmisten haluun ja viisauteen tehdä asioita oikein.

Katselin TEDTalkeista Barry Schwartzin esityksen Our loss of wisdom, joka teki minuun vaikutuksen. Talouden ja psykologian suhdetta tutkiva psykologi on pukenut sanoiksi monia minua mietityttäneitä asioita. Tämä blogi on pääosin referaatti esityksestä, joka herätti minussa ajatuksia – kenties jollekin muullekin.

Käytännön viisaus on Aristoteleen mukaan yhdistelmä moraalista tahtoja ja taitoa. Viisas ihminen tietää kuinka ja milloin tehdä poikkeus sääntöihin. Usein elämässä tilanteet ovat monimutkaisia ja ennalta määrittelemättömiä sekä muuttuvat jatkuvasti. Viisas ihminen on kuin jazz-muusikko, joka käyttää nuotteja kuitenkin improvisoiden tilanteen ja henkilöiden mukaan. Viisas ihminen tietää kuinka käyttää moraalisia taitoja oikean tavoitteen saavuttamiseksi – palvellakseen muita heitä manipuloimatta. Viisaaksi ei synnytä vaan opitaan, viisaus syntyy kokemuksesta. Tullakseen viisaaksi pitää olla mahdollisuus improvisoida, kokeilla uutta, joskus epäonnistua sekä oppia virheistään. Mieluiten on hyvä olla myös kokenut mentori ja opettaja tukena matkalla.

Sääntöjen määräävästä asemasta Schwartz kertoo esimerkin isästä ja pojasta katsomassa peliä Yhdysvalloissa:

Poika haluaa limsan ja isä käy hakemassa sellaisen läheisestä myyntikojusta. Siellä ei ollut jäljellä muuta kuin ns "Hard Lemonade" -juomaa, jonka sen alkoholipitoisuutta ymmärtämätön isä ostaa. Poika alkaa juoda sitä ja järjestysmies huomaa tämän, sen sijaan että hän huomauttaisi asiasta isälle kutsuu hän poliisin, joka tuo mukanaan vielä ambulanssin. Pojalla ei ollut lopulta mitään hätää, kun hänet tarkistettiin. Kaikista selityksistä huolimatta poika sitten sosiaaliviranomaisten toimesta otettiin huostaan kolmeksi päiväksi sijaisperheeseen. Sen jälkeen asiaa käsiteltiin ja poika pääsi kotiin sillä ehdolla, että isä menee sieltä pois motelliin. Lopulta kahden viikon päästä asia saatiin jotenkin ratkaistua ja loppu hyvin. Merkillistä oli se, että kaikki viranomaiset eivät olisi itse halunneet tehdä noita päätöksiä, mutta sääntöjä oli noudatettava vastoin terveen järjen käyttöä.

Samankaltaiset tilanteet ovat tuskin mahdottomia Suomessakaan. Miten voisimme tuoda terveen järjen käytön päätöksentekoon?

Terveen järjen sijaan pyritään luomaan siis lisää sääntöjä ja kehittämään kannustimia. Sääntöjen tuomista kummallisuuksista olemme saaneet viimeaikoina lukea paljonkin. Schwartz kritisoi myös voimakkaasti kannustimia, erityisesti kvartaalitalouden joskus pitkällä aikavälillä tuhoisat insentiivit saavat kritiikkiä. Hänen mukaansa usein voisimme enemmän nojautua ihmisten haluun tehdä oikein.

Esitys keskittyi myös käsitteeseen virtue, jonka suomennnos on hyveellisyys – vanha termi, jossa tuntuu olevan perinteistä johtuen uskonnollinen vivahde. Oikeudenmukaisuus tuntuu olevan sopivampi termi, vaikka siinä pieni ero onkin. Nykyään puhutaan paljon arvoista näihin asioihin liittyen, mutta yritysten ja myös politiikan arvotuuban vuoksi koko arvokäsite tuntuu kokeneen inflaation. Kerrotut arvot eivät juurikaan ohjaa itse tekemistä vaan ovat lähinnä korulauseita – hyviäkin poikkeuksia onneksi toki on.

Schwartz kertoo esimerkin Sveitsistä 15 vuoden takaa. Siellä piti päättää mihin haitalliset ydinjätteet sijoitettaisiin. Kansalaisilta kysyttiin olisivatko he valmiita siihen, että jätteitä sijoitettaisiin heidän kuntansa maaperään. 50% vastasi olevansa valmis, jonnekinhan ne on laitettava. Lisäksi tehtiin toinen kysely, jossa luvattiin siitä palkkioksi 6 viikon palkka joka vuosi. Tällöin enää 25% oli valmiita tähän. Ihmiset olivat siis valmiimpia "tekemään oikein" kuin ottamaan jätteet maksua vastaan alueelleen. Jatkuvasti toistuvassa tilanteessa yritysjohtajat unohtavat yrityksen pitkän ajan kehityksen insentiivien vuoksi, jolloin todetaan tarvittavan vain parempia kannustimia. Ehkä ne eivät vain toimi halutusti?

Barack Obama jossain puheessaan totesi:"We must ask not just 'Is it profitable?' but 'Is it right?" Meidän pitää pohtia pelkkien tuottojen ajattelun sijaan onko toiminta oikein. Yhdysvalloissa Maiden Millsin tehdas paloi 15 vuotta sitten ja 3000 ihmistä oli vaarassa jäädä ilman töitä. Yrityksen johto päätti kuitenkin pitää heidät kaikki palkkalistoillaan, koska vaikutus kaupunkiin olisi ollut tuhoisa. He totesivat, että kenties Wall streetillä heidän arvonsa putosi, mutta nyt heillä menee hyvin. Tällaisia tekoja tulisi juhlia enemmän kuin suuria voittoja.

St1 on mielestäni hieno esimerkki Suomessa vastuullisesta toiminnasta. Heidän pyrkimyksensä kohti uusia energiaratkaisuja on todella hienoa. Tärkeää on huomata, että heillä ei ole siihen pakkoa vaan aito halu muuttaa yritystä ja maailmaa – koska se on oikein. Suomessa toivoisi tällaisen ajattelun yleistyvän.

Luottakaa ihmisiin ja heidän haluunsa tehdä oikein. Palkitkaa oikein tekemisestä pelkkien voittojen arvostamisen sijaan! Opettakaa ja kannustakaa moraalisten taitojen kehittämistä, ja pohtikaa onko toiminta oikeudenmukaista. Älkääkä kadottako tervettä järkeä!

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu