Onko Suomen sosiaaliturvahimmeli Euroopan tehottomimpia?

Keskustelu sosiaaliturvasta tuntuu olevan jumittunut kahteen vaihtoehtoon: joko nykymalli tai sitten perustulo. Miksi Suomi on luonut tukimallin, joka tuntuu olevan ainutlaatuisen hankala ja kuormittava suhteessa esim muihin Pohjoismaihin? Miksi vaihtoehtona ei ole nostaa peruspäivärahaa tasolle, jolla voisi olettaa pääosin pärjäävän ilman harkinnanvaraisia toimeentulotukia ja asumistukea?

Toistuvasti esimerkiksi EU:n vertailuihin liittyen ja mm Suomen EU:lta saamaan varoitukseen liittyen todetaan, etteivät tutkijat ymmärrä Suomen kokonaismallia? Olisiko tähän olemassa joku syy? Esimerkiksi se, että malli on niin hemmetin monimutkainen ettei sitä ole kohtuullisella perehtymisellä helppo ymmärtää? Kenen etu on se, että malli on monimutkainen ja työllistää virkamieskoneistoa järkyttävällä määrällä byrokratiaa? Tämä tuo mukanaan suuren koneiston merkittävät kustannukset.

Esimerkiksi Tanskassa yli 30-vuotiaat työttömät saavat 1440 euroa kuussa. Jos alle kolmikymppinen on aktiivinen, niin tuki voi siis nousta tuohon 1440 euroon kuussa ollen minimissäänkin 790 euroa.

Suomessa verojen jälkeen käteen jää noin 520 euroa. Tällä ei tule mitenkään toimeen, joka sitten johtaa noiden tarveharkintaisten byrokratiáa sisältävien tukien käyttöön.

Hiilamon työryhmä pohti juuri selvityksessään eri maiden malleja tämän työttömien "osallistamisen" suhteen ja autuaasti unohtaa selvityksessään esimerkiksi Tankan perustavanlaatuisesti eroavat lähtökohdat kuten turvan tason. Minua ottaa todella pahasti pannuun näiden tutkimusten tarkoitushakuisuus ja rusinoiden poimiminen pullasta "unohtamalla" kokonaisuuteen vaikuttavat tekijät.

Perustulokokeilun mukainen malli ei tuo juuri mitään uutta niin kauan kuin summa pyörii tuolla 520 eurossa. Samalla tavoin ollaan siellä fattan luukulla täyttelemässä lomakkeita eri lisätukiin selvitäkseen.

Suomen mallissa kustannukset hajautuvat vaikeasti ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Nyt tuntuu olevan muotia puhua asumistuen tasosta ja kyllä siinä lieneekin ongelmia. Sitä ei voi kuitenkaan erottaa tukikokonaisuudesta. Esim muissa Pohjoismaissa kuten Tanskassa olevan perusturvan tason vuoksi tarveharkintaisia tukia ei välttämättä tarvita. Meidän pitää jatkuvasti tarkastella kokonaisuutta eikä katsoa yhtä momenttia kerrallaan kuten nyt.

Vaikkapa koululaitosta tullaan Suomeen ihmettelemään hyvien tulosten vuoksi. Tämä meidän sosiaaliturvamalli ei tunnu kiinnostavan ketään eikä ihme.

Pitäisikö nyt pohtia vähän laajemmin muutosta järjestelmään pelkän alamittaisen perustulokokeilun sijaan? Vähentämällä byrokratian kustannuksia korkeampi päiväraha voisi tullla jopa edullisemmaksi kuin nykyinen sotku.

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu