Sipilän ja Bernerin yli-inhimillinen virheettömyys

Miksi virheen myöntäminen on politiikassa niin vaikeaa? Se ei vaikuta olevan helppoa juuri yhdellekään ministerille nyt eikä aiemmin, mutta tämä kaksikko tuntuu vieneen tämän uudelle tasolle. Vaikka on olemassa mustaa valkoisella tai tulokset selkeästi osoittavat, niin silti ei oteta vastuuta virheistä.

Paljon on suitsutettu yritysmaailman oppien tuomisella hallitustyöhön. Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että ne opit ovat vanhentuneita ajalta, jolloin johtajien auktoriteetti (samalla pelote) oli aivan toista luokkaa. Sekä Berner että Sipilä  ovat olleet lisäksi yhtäaikaa johtajina ja omistajina, jolloin tilanne on vielä selkeämpi vallan suhteen.

Nykyisen sosiaalisen median maalmassa yritykset ovat jo oppineet, että kämmäyksen jälkeen paras tapa on myöntää virheensä, pyytää tarvittaessa anteeksi sekä kertoa miten asiat hoidetaan paremmin tulevaisuudessa. Useimmiten tämä toimii huomattavasti paremmin kuin niiden kieltäminen, jolloin vatvonta somessa lisääntyy aiheuttaen pitkittyviä ongelmia jopa tuoteboikottien jne muodossa. Milloin poliitikot oppivat tämän? Ennen saattoi usein luottaa siihen, että se sanomalehti on viikon päästä jossain kalan kääreenä eikä jaksa enää kiinnostaa. Ei toimi enää.

Itse olen yli 15 vuotta toiminut asiantuntijatiimien vetäjänä teknologiayrityksessä ja esimiehenä opin varhain kaksi tärkeää asiaa: kyvyn sanoa en tiedä sekä myöntää virheeni avoimesti kun töpeksin. Jos et tee virheitä, et tee juuri muutakaan vanhan sanonnan mukaan. Vaarallisimpia liiketoiminnassa ovat olleet johtajat, jotka eivät osaa sanoa en tiedä vaan tekevät jonkun päätöksen, koska heidän asemansa mukaan pitäisi asia ymmärtää. Siihen vielä bonuksena kielletään myöhemmin jo tehty virhevalinta ja pusketaan härkäpäisesti johonkin suuntaan, jottei arvovalta kärsi. Myöhemmin hommien mennessä kunnolla reisille koitetaan häivyttää jäljet ja löytää vastuu muualta. Kerran sain forwardina vahingossa erään johtajan sähköpostin, jonka mukaan minä olin kuulemma ollut vastuussa hänen minulle määrämästä isosta tekemättömästä budjettisiirrosta, josta en ollut koskaan kuullutkaan..

Nykymaailmassa on mahdoton olla perillä kaikesta ja johtaja ei enää vanhan armeijaperiaatteen mukaisesti voi kyetä tekemään kaikkia asioita yhtä hyvin kuin asiantuntija-alalisensa. Se on tuonut uudenlaisen johtajuuden, jota nämä vanhan liiton yritysjohtajat eivät tunnu millään sisäistävän. Se perustuu yhteistyöhön, avoimuuteen, luottamukseen sekä tasa-arvoisempaan tekemiseen kuin ennen. Luottamus taas on mahdoton saavuttaa mikäli myös johtaja ei myönnä virheitään eikä pysty välillä kertomaan, ettei tiedä mutta ottaa tarvittaessa selvää.

Onko se poliitikolle järkyttävä arvovaltatatappio, jos myöntää virheensä? Minun idealistisissa silmissä ei, ennemminkin se osoittaa suoraselkäisyyttä ja realismia – sekä aitoa kykyä ja halua oppia tehdyistä virheistä. Kenties olen vähemmistössä?

Nyt en osaa sanoa tämän kaksion osalta, mistä näistä on kyse:

  1. Omasta mielestään he eivät ole tehneet mitään virhettä eikä mitään tarvitse muuttaa?
  2. Tuli tehtyä virheitä, mutta niitä ei voi myöntää, jottei arvovalta kärsi?
  3. Joku muu syy?

Ensimmäinen on pelottava vaihtoehto. Kun katselen esimerkiksi selittelyjä näistä perutuista suunnitelmista, niin alkaa kylmätä ja herää epäilys meneekö koko loppu hallituskausi samoissa merkeissä. On muistettava, että noiden valmisteluun on kulutettu valtava määrä resursseja, jotka ovat muusta tekemisestä pois.

Merkittävä ero toimitusjohtajaomistajan ja ministerin työn välillä on, että loppupelissä toimari voi omalla riskillään  määrätä suunnitelmansa toteutettavaksi – oli se kuinka huono vaan. Päätöksen jälkeen duunarit juputtavat lähinnä kahvipaussilla eikä julkisuudessa. Demokratiassa ehdotuksen on saatava kannatusta, jota varten idea on myytävä ja perusteltava ainakin hallituksen sisällä.

Puheenvuorossa muutamat keskustelut uudenlaisesta johtajuudesta ovat usein saaneet paljon vastineita, jonka mukaan johtaja määrää ja pulinat pois. Kun ajatellaan nuorempia sukupolvia, niin tämä ei todellakaan toimi enää varsinkaan asiantuntijatyöhön pohjautuvissa yrityksissä kuten esim teknologiayritykset. Jotta Suomi saadaan nousuun tarvitaan yhteistä panosta ja kaikkien ideoita. Jäykästi ylhäältä alas johdetut organisaatiot erehtymättömine ja kaikkitietävine johtajineen tulevat katoamaan hitaasti mutta varmasti. Moni suomalainen yritys elää vielä vanhassa mallissa ja Suomen hallitus tuntuu olevan samassa porukassa. Niiden johtaminen muistuttaa Nokiaa siltä ajalta kuin hommat alkoivat mennä metsään. Toivottavasti suomalaiset yritykset ja myös hallitus saavat käännettyä kurssin ennenkuin kaseikko raikaa.

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu