Hyväuskoisiksi hölmöiksi leimaamisen ylimielisyys

Viimeaikoina on näyttäytynyt entistä vahvempana trendi leimata vastustajat hyväuskoisiksi hölmöiksi. Samalla tullaan nostaneeksi itsensä jalustalle totuuden paremmin ymmärtävänä muita älykkäämpänä valveutuneena kansalaisena. Harvoin on kuitenkaan kyse objektiivisesta ja puolueettomasta näkökannasta, jossa tuotaisiin sekä haittoja että hyötyjä esille totuuden löytämiseksi.

Ehkä enemmän pitäisi huolestua siitä tavasta viestiä, joka pyrkii käyttämään hyväksi tavallisen työssä käyvän ja perheestä huolehtivan kansalaisen kiirettä ja käytännön mahdottomuutta perehtyä poliitikkojen sanomisten taustoihin ja vaikuttimiin. Miten olemme päätyneet siihen, että heidän sanaansa on mahdotonta luottaa? Maailma on täynnä taulukoita ja tilastoja, joita tuottavat osin tieteellisillä perusteilla toimivat tahot, mutta yhtä paljon erilaiset lobbarien tutkimuslaitokset. Viimeksi kohua herätti EK:n tilastot työttömyydestä suhteessa avoimiin työpaikkoihin.  Tieteellisten tahojenkin taulukoita käytetään jatkuvasti harhaanjohtamiseen valitsemalla yksi tilasto erotettuna asiayhteydestä ja muista tilastoista tai unohtaen tilastoon liittyvät epävarmuudet. Itseäni kiinnostaisi kuinka suuri osa tästä on tahatonta ja kuinka suuri tahallista harhaanjohtamista.

Pitkän aikaa luotin suomalaisten valtion tutkimuskeskusten raportteihin kunnes lähemmin tutkin Luonnonvarakeskusta eli LUKEa Suomen valitseman metsänkäytön strategian suhteen. Näyttää vahvasti siltä, että tämä luonnovarojen käyttöä tukeva taho tuottaa hallituksen valintoja tukevaa materiaalia vahvalla agendalla jättäen tutkimatta ja viestimättä ongelmakohdat. Onneksi hallituksen tavoite LUKE:n ja SYKE:n yhdistämisestä kariutui ja on vielä olemassa vastavoima ympäristön tilasta huolehtivan keskuksen taholta. Missä määrin ministeri Tiilikainen on onnistunut arvostelua suitsimaan on minulle arvoitus.

Hyväntahtoisiksi hölmöiksi julistaminen on yksi monista keinoista, joilla vastapuolen mielipiteet pyritään vaimentamaan. Täällä Puheenvuoroissakin näyttäytyy joka päivä monia muita somen keinoja. Whataboutismi on yksi suosituimpia, missä viittaamalla jonkun muun aiempaan tekemiseen käännetään keskustelu sivuraiteelle. Useimmiten ajatuksena tuntuu olevan, että nykyhallituksen toimien arvostelu olisi ikäänkuin kiellettyä, jos aiemmin on tehty vastaavia virheitä. Aiemmin tehdyt väärät teot tai virheet eivät kuitenkaan oikeuta uusia – uusiin on mahdollista vaikuttaa, joten keskustelun pitäisi keskittyä niihin asioina menneisyyden loputtoman kaivelun sijaan.

Toinen suosittu keino on asioiden tyrmääminen niistä kirjoittavan tahon perusteella. Aivan sama mistä on kysymys ja kuinka perusteltu itse asia on, niin sitä samaa vihervassarihöpöä se on. Leimakirves heiluu ja taas on saatu keskustelu sivuraiteelle. Kolmantena hyvänä keinona on puuttuminen yhteen lauseeseen tai yksityiskohtaan – vaikka kuinka taiten kirjoittaisi niin on käytännössä mahdotonta kirjoittaa s.e. sille ei tarjoutuisi mahdollisuutta. Olen joskus miettinyt kirjoittavani blogin yhdellä lauseella: Hauki on kala. Sillä testaisin voidaanko sekin jotenkin kiistää vääntää vinoon.

Olenko itse sitten hyvä ihminen ja onnistun olemaan syyllistymättä näihin? En valitettavasti ole. On aika helppo välillä provosoitua ja taistella samoilla keinoilla. Tarpeeksi monta kertaa, kun lukee vihervassaridissauksen vastaa siihen ruskeaoikeistolla. Yleensä siitä ei seuraa mitään hedelmällistä, joten täytyy yrittää tavoitella henkistä kasvua ja herättää taas henkiin kymmeneen laskemisen sääntö.

Ainahan polittikot ovat puhuneet höpöjä tarkoitushakuisesti, mutta ei liene sattumaa, että nyt puhutaan totuudenjälkeisestä ajasta ja vaihtoehtoisista faktoista. Samalla käydään vahvaa kampanjaa median kyseenalaistamiseksi, jotta mistään tulevaan tietoon ei voisi suoraan luottaa. Tarvitaanko kohta mediaa ja kirjoituksia koskeva luotettavuusindeksi? Mielessäni on käynyt innovaationa webiin hakukoneen lisäosa, joka arvioisi lähteen luotettavuutta – hankala systeemi kehittää, mutta alkaisi pian olla tarpeen. Eihän objektiivista mediaa olekaan, mutta esimerkiksi Ylen mustamaalaus on jo suhteetonta.

Hyvää alkanutta viikkoa bloggarit ja kommentoijat, koitetaan kukin tällä viikolla olla taas hitusen parempia ja kunnioittavampia. Minä ainakin yritän ja toivottavasti siinä onnistun.

 

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu