Mitä puoli vuotta Puheenvuorossa on opettanut?

"Mitä tänään koulussa opit poika pellavapäinen?" Ajattelin kirjoittaa kokemuksistani puolesta vuodesta Puheenvuoron koulussa – kenties se auttaa jotain toista tänne uutena tulevaa. Itselleni tämä on armeijan jälkeen ollut ensimmäinen kerta, kun taas kohtaa mielipiteiden ja ihmisten omaa kuplaa laajempaa kirjoa. Se on ollut ilman muuta opettavaista, välillä palkitsevaa ja myös turhauttavaa – joskus saa jopa virtuaalisesti pataankin ihan huolella. Parhaimmillaan on hienoja keskusteluja, joista oppii ja löytää uusia näkökulmia.

Valitse taistelusi

Alkuun tuli sohittua joka suunnalla kommentoimassa, mutta varsin pian tuli raja vastaan siinä, kuinka hyvin voi noudattaa periaatettaan kaikkiin kommentteihin vastaamisessa – varsinkin mikäli keskustelu alkoi mennä outoon suuntaan, josta ei synny enää mitään hedelmällistä ja rakentavaa. Oli alettava karsia osallistumistaan keskusteluihin vaikka olikin paljon kiinnostavia asioita. Toimin myös usein faktantarkistajana, joka on aikaa kuluttavaa eikä aina kovin palkitsevaa. Ammatinkin kautta olen tottunut arvoimaan asioiden luotettavuutta, mutta korjausten tie olisi loputon. Sitä oli pakko vähentää radikaalisti, joka soti omia periaatteita vastaan, mutta oli välttämätöntä.

Puolen vuoden aikana on alkanut löytyä aiheita, joihin minun ei kannata osallistua. Olen nähnyt jo riittävän usein milliasella kaavalla ne etenevät. Listalle on toistaiseksi päässyt tuulivoima, ilmastonmuutos, islam/maahanmuutto sekä uusimpana kreationismi vs tiede. Nämä eivät enää ole taistelujani, sillä minulla ei ole niihin annettavaa. Toki aiheita sivutaan väkisin esimerkiksi bioenergian ja metsän käytön strategian sekä yritystukien kohdalla, jotka ovat nyt itselle kiinnostavia aiheita.

Kommentoinnin demokratia

Kaksimetrisenä satakiloisena äijänä välttyy reaalimaailmassa monelta henkilökohtaisuudelta ja hyökkäykseltä. Samaten suurimman osan työurastaan esimiehenä toimineena moni kritisoiva puhe tapahtunee selän takana. Täällä virtuaalisessa todellisuudessa kaikki on toisin, mikä on opettanut paljon ja ollut uusi kokemus. Omalla nimellä kirjoittaminen sekä kuva on kuitenkin onneksi rauhoittava tekijä moneen muuhun foorumiin verrattuna, mikä on hieno ominaisuus. Foorumin viralliset säännöt ovat aika tiukat, mutta aika laveasti niitä tunnutaan tulkittavan moderoinnin suhteen. Se on kuitenkin oikeastaan hyvä asia, sillä muutoin keskusteluista tulisi hampaattomia ja tylsempiä.

Edelleenkään en ole politiikassa mukana, mutta täällä on ollut mukava olla poliittisessa keskustelussa osallisena. Meitä on todellakin moneen junaan ja täällä oppii matkustajista paljon, kun kaikilla on yhtäläinen oikeus mielipiteeseen.

Saat vastustajia

Ajatusmaailman ollessa kallellaan vihreiden suuntaan, vaikken kaikissa asioissa olekaan samaa mieltä, herättää merkittävää vastustusta. On löytynyt joukko ihmisiä, jotka vastustavat kaikkia sanomisiani. Joskus on jopa tehnyt mieli kokeilla hauki on kala -tyyppistä lausumaa testinä sille, onko kaikki sanomani automaattisesti väärin. Puheenvuorossa vihreä suuntaus on aliedustettu suhteessa kannatukseen ja usein täällä saakin kuulla olevansa DDR:n Stasin, taistolaisten jne perillinen, joka vie Suomen ja Euroopan tuhoon. Osittain tähän vaikuttaa myös Puheenvuoron ikäjakauma, nuorempi ikäpolvi ei ole tänne juuri eksynyt. Vastakkainasettelun aika ei täällä ole todellakaan ohi. Vihreiden puolustaminen täällä vaatii lehmän hermoja, itse olen välillä provosoitunut ja siitä ei seuraa oikeastaan mitään hyvää. Mutta kuten historian opettajani aikanaan lauleskeli: "Ei se miunkaan vieteri veny taivaisiin." 😉

Keskustelun harhauttajat ja sivupolulle johtaminen

Täällä käytössä ovat myös lukuisat keinot, joilla asiallinen keskustelu harhautuu aivan väärään suuntaan. Omissa blogeissa se on ehkä turhauttavimpia tilanteita. Usein kohtaa tarkoituksellista pahansuopuutta, jossa pyritään kaikkea kirjoittamaasi tulkitsemaan väärin tai kärjistävästi. Jos voit tulla väärinymmärretyksi, niin tulet väärinymmärretyksi. Ei ole oikeastaan mahdollista kirjoittaa blogin mittaista tekstiä, joka ei jättäisi tilaa tahalliselle väärinymmärrykselle. Joskus olen ajatellut tehdä disclaimerin blogin alle, jossa avataan mitä en kirjoittamallani ainakaan tarkoita.

Trollausta täällä esiintyy, mutta onneksi varsin pienessä määrin. Kohdalle osuessaan se on todella turhauttavaa. Whataboutismi on suosittua, johdetaan keskustelu toisaalle kritisoimalla vaikka aiempien hallitusten vastaavia päätöksiä. koulutuskeskustelu on tästä hyvä esimerkki: Koska edellinenkin hallitus teki koulutusleikkauksia, niin oppositio ei saisi kritisoida uusia leikkauksia samaan alueeseen.

Itselläni on vahva halu löytää ratkaisuja ja vaikeuksia tulee keskusteluissa, jossa toisella osapuolella vääntäminen vaikuttaa olevan harrastus ja hupia eikä tarkoituksena olekaan päästä mihinkään lopputulemaan. Olen koittanut oppia lähtemään näistä keskusteluista aiemmin. Se on asia, joka on ollut pakko opetella – luovuta, kun huomaat ettei keskustelu johda mihinkään vaan junnaa paikallaan. Niele ylpeytesi, vaikka kuvittelisit olevasi ehdottomasti oikeassa, niin välillä on parempi vaan kävellä pois.

Jatkaako vai ei?

Vähintään kerran viikossa pragmaattisena ja kärsimättömänä pohdin, että pitäkää tunkkinne. Mutta vielä on tunkattu – kerran pidin tauon, kun huomasin täällä kuluvan energiaa enemmän kuin saan. Jotain koukuttavaa tässä kuitenkin on ja takaisin on palattu, vaikka alkuinnostus on tasaantunut. Toimituksen linja vaikuttaa myös muuttuneen omasta näkökulmasta poikkeavaan suuntaan, mutta on tämä edelleen paras tietämäni foorumi asoiden esilletuomiseen ja keskusteluun. Siitä kiitos!

Minne menet Puheenvuoro?

Historiani ei täällä ole pitkä enkä oikeastaan tunne aikaa ennen Almamedian viime kesänä tapahtunutta Uuden Suomen ostoa. Vaikuttaa siltä, että kauppa ei ole tuonut juuri mitään muutoksia paitsi karusellin näkyvyyden Talouselämän ja Iltalehden sivulla. Olen koittanut kysellä onko itse Puheenvuoroon tulossa muutoksia ja mitä tavoitellaan jatkossa saamatta vastauksia.

Hieman huolestuttavalta vaikuttaa se, että tämän puolen vuoden aikana ei ole mitään parannusta tapahtunut alustan käytettävyyden tai uusien ominaisuuksien suhteen eikä sellaisten tulosta olla mitään viestitty. Usein tällainen pysähtyneisyys ei lupaa hyvää, mutta toivottavasti olen tässä väärässä.

Olisi hienoa mikäli Puheenvuoroon saataisiin houkuteltua lisää väkeä ja kirjoittajia kenties myös nuoremmista ikäpolvista. Tuntuu että kirjoittajat ovat aika pitkälti samoja, toki kunnallisvaalien aikaan taisi poliitikkoja tulla lisää, jotka tosin katoavat seuraaviin vaaleihin asti.

Joka tapauksessa hienoa että tällainen foorumi on olemassa ja kiitos kaikille hienoista keskusteluista!

 

 

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu