Kuinka hyvää on käypä hoito?

Kuinka raha määrittelee kuka saa parasta mahdollista hoitoa? Itseäni on useasti askarruttanut kuinka hyvää on ns käypä hoito. Varsinkin julkinen terveydenhuolto nojaa vahvasti näihin suosituksiin – kustannussyistä hoito ei voi olla parasta, mutta onko se edes hyvää hoitoa? Käypä hoidon suositusten lisäksi hoitoa ohjaa vahvasti Palveluvalikoimaneuvosto, joka oli itselleni aiemmin tuntematon instanssi. Katsottuani Ylen Akuutista bioetiikkaa tutkivan Heikki Saxenin haastattelun terveydenhuollon etiikasta tutustuin puolitoista vuotta sitten perustettuun Palveluvalikoimaneuvostoon. Saxen herätteli haastattelussa kysymyksiä kuten lisääntyykö eriarvoisuus terveydenhuollossa.

Palveluvalikoimaneuvostolla on suuri rooli myös Soten kannalta, se antaa kahdenlaisia suosituksia:

"PALKO voi suositella, että tietyn terveysongelman ehkäisy, toteamiseksi tehtävät tutkimukset, hoito tai kuntoutus tietyllä terveydenhuollon menetelmällä kuuluu Suomessa julkisesti  rahoitettuihin palveluihin. 

PALKO voi suositella että tietyn terveysongelman ehkäisy, toteamiseksi tehtävät tutkimukset, hoito tai kuntoutus tietyllä terveydenhuollon menetelmällä ei kuulu Suomessa julkisesti rahoitettuihin palveluihin."

Saxen haluaa herättää keskustelua terveydenhuollon etiikasta ja siitä, millaista hoitoa tarjotaan. Esimerkkinä hän mainitsee syöpähoidot, jotka ovat kehittyneet yksilölliseen suuntaan tarjoten yhä tehokkaampia hoitomuotoja – varjopuolena näille hoitomuodoille on niiden kalleus eli hoito voi maksaa vaikkapa 50 000 euroa vuodessa.

Syöpähoidot on yksi kustannuksiltaan merkittävimpiä alueita, ja selvää on ettei kaikille voida kalleimpia ja tehokkaimpia hoitoja tehdä ainakaan yhteiskunnan varoilla. Toisaalta ettisesti arveluttaa esimerkiksi tuntemani tapaus, jossa kaksi sisarusta sairastui samaan syöpään eri sairaanhoitopiireissä. Toinen lähetettiin tutkittavaksi ja hoitoihin yliopistolliseen keskussairaalaan miltei heti, toisen kanssa viivyteltiin kustannussyistä ja tutkimuksia tehtiin pitkään kunnallisessa hoidossa. Ensin mainittu on elossa ja täysin terve, jälkimmäinen menehtyi samaan syöpään.

Jos palveluvalikoima kertoo millaisia menetelmiä voidaan käyttää, niin käypä hoito -suositukset menevät syvemmälle kertoen sekä potilaalle että lääkärille miten pitäisi hoitaa. Sinällään "käypä hoito" on kuvaava termi, sillä se samalla kertoo ettei kyseessä ole suinkaan paras saatavilla oleva hoito. Hämmästelen kuitenkin, että näistä käydään yllättävän vähän julkista keskustelua.

Muuttaako Sote jotain?

Nykytilassahan PALKOn suositukset määräävät myös millaisista hoidoista saadaan osittaista Kela-korvausta käydessään yksityisessä terveydenhuollossa. Jos hoito ei kuulu palveluvalikoimaan, niin korvauksia ei saada. Soten yhteydessä on ymmärtääkseni puhuttu palvelusetelin mahdollistavan sen, että asiakkaalla on lisäksi mahdollista yksityiseltä palveluntarjoajalta ostaa lisäpalveluita sairautensa hoitoon. Onko näin? Eli voinko palvelusetelin avulla saada kattavampaa hoitoa kuin käypä hoito siten, että palveluseteli kattaa osan ja loput maksan itse?

Tällä olisi paljon hyviä puolia, mutta negatiivisena puolena on kustannusten kasvu, sillä aiemmin Kela-korvausten ulkopuolella ollut hoito on ollut täysin ilman korvausta.

Bioeettisen keskustelun tärkeys

Äärimmillään puhumme elämän ja kuoleman kysymyksistä. Suomessa bioetiikan keskustelua ollaan käyty moniin maihin verrattuna varsin vähän. Saxen kertoo:

"Keskustelua tarvitaan kipeästi lisää. Tällä hetkellä ihmiset eivät tiedä, minkälaisia mahdollisuuksia on olemassa ja miten päätöksiä tehdään. Saxénin mielestä tietoisuutta pitäisi lisätä ja houkutella ihmisiä osallistumaan keskusteluun tarjoamalla heille kanavia, joiden kautta he voivat tuoda äänensä kuuluviin."

Omien julkisen terveydenhuollon kokemuksieni mukaan esim lääkärit eivät kerro tehokkaammista saatavilla olevista hoitomuodoista vaan tieto pitää kaivaa itse – onneksi googlettamalla löytää nykyään paljon. Usein lääkäri kertoo, että näin tätä nyt sitten hoidetaan. Olisi hyvä kuitenkin tietää muistakin mahdollisuuksista mikäli niiden käyttöön olisi itsellä mahdollisuus. Ymmärrän etteivät kunnallisen terveydenhuollon lääkärit halua alleviivata, että ns käyvän hoidon ulkopuolella on parempiakin hoitomuotoja, mutta eettisestä näkökulmasta ja potilaan edun kannalta olisi mielestäni oikein kertoa muistakin mahdollisuuksista.

Ajatuksia?

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu