Euroopan monimutkaisimpien tukijärjestelmien Suomi

Suomi vaikuttaa aikaa myöten kehittäneen Euroopan monimutkaisimman tukijärjestelmäkonaisuuden, jonka pyörittäminen vaatii järkyttävän virkamieskoneiston tarveharkintoineen ja eri tukilajeineen. Yritystukien on VATTin tutkimuksessa havaittu olevan vaikeasti hahmotettavia, maataloustukia on yli 200 erilaista ja sosiaaliturva tarveharkintoineen on erittäin monimutkainen. OECDn vertailuja tekevät tutkijat eivät näitä ymmärrä ja EU:n tehdessä vertailua esimerkiksi sosiaaliturvasta käytetään usein puolustuksena sitä, että he eivät ymmärrä tukikokonaisuuttamme. Voisiko se tarkoittaa, että se on liian monimutkainen ja hankala – vai kuvittelemmeko sen olevan kaikkia muita maita parempi?

En ole haluamassa tukien poistoa, joten vaikkapa suomalaisen yritystoiminnan tappamisväitteet tai maatalouden tuhoaminen ei ole peruste sille, etteikö näitä kaikkia asioita voi tarkastella kriittisesti. Haen radikaalia yksinkertaistamista, joka tekee tukimalleista helpommin ymmärrettäviä, vaikuttavat halutulla tavalla sekä niiden onnistumista voidaan tehokkaasti seurata.

Sosiaaliturvahimmeli virkamieskoneiston työllistäjänä

Keskustelu sosiaaliturvasta tuntuu olevan jumittunut kahteen vaihtoehtoon: joko nykymalli tai sitten perustulo. Miksi Suomi on luonut tukimallin, joka tuntuu olevan ainutlaatuisen hankala ja kuormittava suhteessa esim muihin Pohjoismaihin? Miksi vaihtoehtona ei ole nostaa peruspäivärahaa tasolle, jolla voisi olettaa pääosin pärjäävän ilman harkinnanvaraisia toimeentulotukia ja asumistukea?

Toistuvasti esimerkiksi EU:n vertailuihin liittyen ja mm Suomen EU:lta saamaan varoitukseen liittyen todetaan, etteivät tutkijat ymmärrä Suomen kokonaismallia? Olisiko tähän olemassa joku syy? Esimerkiksi se, että malli on niin hemmetin monimutkainen, ettei sitä ole kohtuullisella perehtymisellä helppo ymmärtää? Kenen etu on se, että malli on monimutkainen ja työllistää virkamieskoneistoa järkyttävällä määrällä byrokratiaa? Tämä tuo mukanaan suuren koneiston merkittävät kustannukset.

Esimerkiksi Tanskassa yli 30-vuotiaat työttömät saavat 1440 euroa kuussa. Jos alle kolmikymppinen on aktiivinen, niin tuki voi siis nousta tuohon 1440 euroon kuussa ollen minimissäänkin 790 euroa.

Perustulokokeilun mukainen malli ei tuo juuri mitään uutta niin kauan kuin summa pyörii tuolla 520 eurossa. Samalla tavoin ollaan siellä fattan luukulla täyttelemässä lomakkeita eri lisätukiin selvitäkseen.

Suomen mallissa kustannukset hajautuvat vaikeasti ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Nyt tuntuu olevan muotia puhua asumistuen tasosta ja kyllä siinä onkin ongelmia. Sitä ei voi kuitenkaan erottaa tukikokonaisuudesta. Esim muissa Pohjoismaissa kuten Tanskassa olevan perusturvan tason vuoksi tarveharkintaisia tukia ei välttämättä tarvita. Meidän pitää jatkuvasti tarkastella kokonaisuutta eikä katsoa yhtä momenttia kerrallaan kuten nyt. Montako virkamiestä tekee tarveharkintaa järjestelmän vuoksi ja paljonko se aiheuttaa kustannuksia?

Maataloustukimuotoja yli 200 erilaista

Tämän asian esille nostaminenkin on kuin heittäisi lantaa tuulettimeen, laitan suojapuvun päälle ja teen sen silti. Pärjääkö Suomessa viljelijä, jolla on tehokkain tuotanto vai se, joka osaa parhaiten hyödyntää tuet? Toivottavasti se tehokkain ja työteliäin maanviljelijä eikä tukiviidakon expertti.

Maataloustukien määrässä Suomi on Euroopan kakkonen Ranskan jälkeen – ei per tila tai per hehtaari vaan siis absoluuttisessa määrässä. Maataloustukia löytyy noin 200 erilaista eikä niistä ota enää kukaan selvää paitsi kenties neuvokkain viljelijä MMM:n tukipalvelujen avulla. Jostain kumman syystä kattavaa listaa ei ole saatavilla mistään edes ministeriön sivuilta, tätä on kritisoitu avoimuuden kannalta, mutta tilanne ei ole muuttunut – tämän pitää muuttua.

Tässä muutamia esimerkkejä: Eläinten hyvinvointikorvaus, Kasvihuonetuotannon tuki,Kriisituet, Lammas- ja vuohipalkkiot, Lypsylehmäpalkkio,Maidon pohjoinen tuotantotuki, Metsämarjojen ja -sienten varastointituki, Nautapalkkio, Peltokasvipalkkio, Pohjoinen kotieläintuki, Puutarhatuotteiden varastointituki, ​Sokerijuurikkaan kuljetustuki, Sokerijuurikkaan kansallinen tuki, Tilapäinen tuki hedelmien ja vihannesten tuottajille 2015–2017, Viherryttämistuki, Yleinen hehtaarituki, peltokasvien erityinen aluetuki (ns. kuivauskorvaus), teurastuspalkkio ja sen lisätuet, laajaperäistämispalkkio…

Itse en missään nimessä kannata maataloustukien poistoa vaan edelleenkin niiden tarkastelua ja pohdintaa järjestelmän yksinkertaistamiseksi sekä sitten kohdentamiseksi mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla. En näe että tällainen tukiviidakko palvelee edes maanviljelijöiden etua.

Kukaan ei tiedä yritystukikonaisuuden vaikutuksia suhteissa tavoitteisiin

Ei liene yllätys, että yritystukijärjestelmästäkin on kasvanut monimutkainen kokonaisuus, jonka käytännön tehokkuutta ei pystytä seuraamaan. Yritystukiin, joihin edellä mainitut maataloustuetkin lasketaan kuluu 15% Suomen valtion budjetista, joten pienistä summista ei puhuta. Tarvitsemme tukia, mutta niitä on yksikertaistettava ja seurattava.

Tekesin rahoitus on todettu VATTin  tutkimuksessa positiivisesti vaikuttavaksi – tästä hallitus sitten leikkasi. Erilaiset alue-, rakenne ja investointituet ovat suuri tuntematon. Näitä tukia jaellaan ties millä perusteella esimerkiksi ELY-keskusten ja maakuntaliittojen kautta.  Jo VATTin selvitys 2015 totesi, että nämä ovat ongelmallisimpia tukia, joiden vaikuttavuus on täysin epäselvä ja niiden jakoperusteet vaihtelevat alueellisesti. Näillä voi olla Suomen markkinoilla todella pahasti kilpailua vääristävä vaikutus. Ei ole kyse siitä, että nämä edistäisivät lähimainkaan kaikki vientiä vaan jotkut johtavat alueellisilla perusteilla eriarvoiseen asemaan Suomen sisämarkkinoilla. Esimerkiksi samankaltaisia tuotteita tekevät konepajat saattavat olla erilaisessa asemassa tuen suhteen pelkästään siksi, että toimivat eri maakunnassa.

En todellakaan tarkoita, että kaikki tuet pitäisi poistaa, mutta koko järjestelmä on arvioitava uudelleen vaikuttavuuden kautta. Nykymallilla Suomi ei nouse ja vaikutukset jäävät vähäisiksi. Kenties yritystenkin osalta tarvitaan sitä kannustamista ja osallistamista vastikkeettoman rahanjaon sijaan?

Radikaaleja muutoksia puuhastelun sijaan

Hallituksen puoliväliriihen tulokset yritystuista olivat surullinen osoitus siitä, että näille asioille ei olla aidosti tekemässä oikein mitään. Orpon perusteena käyttämä "kaikilla yritystuilla on puolustajansa" oli osoitus kyvyttömyydestä tehdä tarpeellisia päätöksiä. Kuinka nykytilaan ollaan päädytty on lukuisine hallitusten toiminnan seurausta eikä yksikään puolue ole syytön. Nyt on kuitenkin aika tehdä niitä byrokratiatalkoita luvatusti ja se ei tarkoita mitään pientä näpertelyä. Yksinkertaistettaessa asioita virkamieskoneistossa olevien työntekijöiden määrä vähenisi, joten sieltä ei välttämättä ehdotuksia tule – poliitikkojen on vietävä asioita eteenpäin.

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu