Suomen muutos tytäryhtiötaloudeksi – ruotsalaiset ostoksilla

Suomea on myyty koko 2000-luvun ulkomaille ja erityisesti Ruotsiin. Oikeiston taholta on luotu uhkakuvaa ulkomaisten investointien häviämisestä Suomesta. EU:n tutkimus kuitenkin taannoin kertoi, että Suomi on Euroopan houkuttelevin maa investoinneille. Suomesta on vähitellen tullut tytäryhtiötalous, jossa lukuisten yritysten omistajat ovat muualla ja päätökset tehdään emoyhtiöissä Suomen ulkopuolella.

Ovatko kaikki investoinnit hyviä Suomen kannalta?

Näin usein ajatellaan, mutta onko todella näin – minusta ei. Useat yritysostot tavoittelevat ainoastaan markkinaosuuden ostoa. Karuimmillaan se tarkoittaa sitä, että joku jätti ostaa Suomesta tehtaan ja liiketoiminnan, jonka jälkeen ajaa sekä tuotemerkin että tehtaan alas. Näin kävi kahdessa vuodessa Gorenjen ostamalla Upon tehtaalle Lahdessa – kaikki irtisanottiin. Moni muistaa Nokia Bochumin tapauksen ja sen vaikeuden, Suomessa tehtaan sulkeminen onnistuu paljon helpommin.

Jos ajattelee vaikkapa Hartwallin myyntiä Heinekenille ja Sinebrychoffin Carlsbergille, niin näillä tanskalaisyhtiöt ostivat Suomen markkinat itselleen. Onko tämä johtanut siihen, että näille olisi avautunut merkittäviä mahdollisuuksia vientiin tai niiden tuotteita olisi laajemmin saatavissa maailmalla? Ennemminkin ostajien tuotteita on rantautunut Suomeen ja tuotantoa tällä on viilattu kustannussäästöjä tavoitellen. Sama on tapahtunut esimerkiksi makeis- ja jäätelöteollisuudessa. Lisäksi leipomoteollisuudessa Vaasan osto on johtanut samaan – yt-ilmoituksia tasaisin väliajoin.

Käytännössä tällaiset ostot ovat torpanneet suomalaisten yhtiön tien vientiin ja kansainvälisille markkinoille. Voi toki olla ettei niin olisi tapahtunut muutenkaan, mutta nyt ei ainakaan.

Positiivinen puoli on, että pääosin tuotantoa on jäänyt Suomeen ja sitä kautta työtä. Jos ajattelee verotuloja, niin voitothan tytäryhtiöistä valuvat ulkomaille eikä niistä EU:n emo-tytäryhtiödirektiivin vuoksi saada ollenkaan osinkoveroja Suomeen. Yhteisöveroa saadaan jonkin verran, tosin usein emoyhtiön pääomalainoilla ja konsernin sisäisillä veloituksilla voittoa pienennetään siirtäen tuloja emolle ilman veroja. Esim Caruna käyttää näitä pääomalainoja korkealla korolla.

Ruotsalaiset Suomessa ostoksilla

Eniten Suomessa ostoksilla on käynyt rakas naapurimaamme Ruotsi, jonka sijoituskulttuuri on Suomea pitkänjänteisempi katsoen yli kvartaalitalouden.”Ehkä siellä on toisentyyppistä tuntumaa siihen, mistä kannattaa pitää kiinni ja mitä kannattaa hankkia”, sanoo professori Markku Kuisma MOT:lle.

Mikä yhdistää seuraavia yrityksiä: Artek, MTV, Partioaitta, Sato, Rautaruukki, Sonera (kykyinen Telia), WSOY sekä Musti ja Mirri? Kaiikki ovat ruotsalaisomistuksessa.

Hannu Krogerus toteaa: ”Jos puhutaan skandinaavisista fuusioista, niin kyllähän niiden pääpaikat ovat yksi kerrallaan valuneet Ruotsiin. Suomen rooli on hiipunut kaikissa niissä."

Lisäksi hän kertoo: "Me olemme hukanneet hirvittävän määrän potentiaalisia työpaikkoja tästä maasta. Eihän ne kaikki siemenrahoitus- ja innovaatiorahoituksen hedelmät onnistu, mutta meillä on sadoittain yhtiöitä, jotka on myyty ulos viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Kyllähän se on ihan hirveätä."

Vaikutukset työllisyyteen ovat olleet merkittäviä. Esimerkiksi Soneralla oli myyntihetkellä noin 7000 työntekijää ja nykyään jonkin verran yli kolme tuhatta. Yli puolet työpaikoista on siis hävinnyt.

Erityisesti itseäni surettaa Mustin ja Mirrin meno ruotsalaisomistukseen. Sillä vaikuttaisi olevan hyvät kasvumahdollisuudet ulkomaila ja brändi kehittyy. Ruotsalaiset tuntuvat osaavan haistaa kuluttajamarkkinoiden trendit sekä brändien kehittämisen pajon meitä paremmin. Tämä on toki vanha asia, mutta voisi toivoa tilanteen hiljalleen kehittyvän. Miksei tällaisille löydy kotimaista sijoittajaa?

Suomella on erittäin harvoja merkittäviä kuluttajabrändejä Nokian hiivuttua. Pari muuta itseäni surettanutta myyntiä oli Fiskarsin Busterin myynti japanilaiselle Yamahalle sekä Lumenen Britanniaan.

Suomi kvartaalitalouden mallioppilaana

MOT:n ohjelmassa professori Markku Kuisma puhuu Suomesta kvartaalitalouden mallioppilaana ja olen kuullut tämän luonnehdinnan yhä useammassa yhteydessä. Meillä tuijotetaan lyhyen aikavälin tulosta sekä maksimoidaan osinkoja pitkäjänteisen kehittämisen ja yrityksen kasvun sekä arvonnousun sijaan. Talouselämän 500 suurinta yritystä -analyysissä kerrottiin, että yrityksiemme kannattavuus on hyvällä tasolla, mutta ne eivät kasva. Tämä on taloutemme keskeinen ongelma, emme katso kvartaalien yli pitemmälle vaan haetaan pikavoittoja joko osinkojen tai ulkomaisille toimijoille myynnin kautta.

Miten tämä saataisiin muutettua? Mielestäni ei ole kysymys yrityksien toimintaedellytysten ongelmista, jotka useissa tutkimuksissa on todettu Suomessa jopa erinomaisiksi.

Voimmeko politiikan keinoin muuttaa tilannetta? Itselleni tulee ensimmäiseksi mieleen tukeeko nykyinen massiivinen yritystukijärjestelmämme kasvua ja vientiä vai aiheuttaako se jumiutumista kotimarkkinoille mukavalla tasaisella tuotolla.

Suurin muutos lähtee kuitenkin omistajista sekä yrityksistä – elleivät ne ala ajatella pitkäjänteisemmin sekä ryhdy esimerkiksi panostamaan jälleen tuotekehitykseen olemme näivettymisen tiellä. Ei synny uutta myytävää ja vanhentuneiden tuotteiden hintakilpailussa emme tule pärjäämään.

Miten muutos saataisi aikaan? Tämä on keskeinen kysymys Suomen 2020-luvun kilpailukykymme kannalta. Vai olemmeko suosiolla vain kansainväliset markkinat osaavien ruotsalaisten tytäryhtiötalous?

 

PS.Moni näistä oli tuttuja, mutta paljon oli ainakin itselleni yllätyksiä: MOT:n lista kiinnostavimmista yrityskaupoista.

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu