Uhka Suomen kasvulle – T&K-panostukset laskeneet vuodesta 2009 lähtien

Valtion ja yritysten tuotekehitys- ja tutkimuspanostukset suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat pienentyneet joka vuosi vuoden 2009 jälkeen. 2009 Suomessa T&K-menojen osuus oli 3,75% ja 2016 enää 2,75%. Prosentuaalisesti lasku on 27% eli yli neljännes. Vuodelle 2017 ennustetaan edelleen pientä alenemaa ja osuus olisi 2,72% (Lähde: Tilastokeskus).  Huippuvuoteen 2011 verrattuna yritysten T&K-panostukset ovat laskeneet yli miljardin vuonna 2016.

Lyhytnäköistä tulosten maksimointia tulevaisuuden kustannuksella

Kun katsoo mitä maailmalla tapahtuu ja millä vauhdilla teknologiat etenevät, näen tämän todella huolestuttavana kehityssuuntana. Viime vuodet on nähty ennätysosinkoja ja yritysten kannatavuus on silloinkin ollut varsin hyvällä  tasolla, mutta ne eivät uskalla kasvaa eikä siten panostaa tulevaisuuteen. On kuitenkin sanottu, että yrityksen suurin riski toteutuu mikäli se ei uskalla ottaa riskejä. Vaikuttaa pahasti siltä, että moni suomalainen yritys on tällä tavoin näivettämässä toimintaansa – ellei uusia ja edistyksellisiä tuotteita sekä palveluja synny, joudutaan väistämättä hintakilpailuun, joka tuskin on vahvimpia aluieitamme vaikka matalapalkka-aloja pyritäänkin joillakin tahoilla kovasti edistämään.

Useissa yhteyksissä on todettu Suomen olevan kvartaalitalouden mallioppimaa, jossa on vietyt äärimmilleen kvartaalikannattavuuden tuijottaminen ja osinkojen maksimointi. Samalla unohdetaan pitkän aikavälin arvonnousu ja toimitaan huomattavan lyhytnäköisesti.

Vähenevä tuotekehitys ja investointipelko näivettävät kasvun

Tuotekehitystoiminnan ja innovaatioiden ollaan usein julistettu olevan maamme vahvuus kansainvälisillä markkinoilla – nyt olemme kuitenkin rapauttamassa tätä vahvuuttamme. Vaikka samalla puhutaan markkinoinnin ja myynnin tärkeydestä, niin meidän pitäisi jatkossakin panostaa vahvuuteemme, emme hetkessä pysty hyppäämään vaikkapa Ruotsin tasolle brändeissä ja markkinoinnissa. Voimme parantaa näitä alueita ja samalla luoda vahvuuksillamme uusia teknologisesti edistyneitä palveluita. Nyt tarvitaan rohkeutta luoda uutta ja panostaa uusiin tuotteisiin ja ominaisuuksiin. Samoja tuotteita ja palveluja loputtomiin kaupallisesti paketoimalla voidaan jonkin aikaa tehdä hyvää tulosta, mutta se ei ole kestävä tie – ainakaan kohti pitkän aikavälin kasvua.

Tilastokeskus kertoo seuraavaa:

"Tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä työskenteli vuonna 2016 kaikkiaan 72 400 henkilöä, joista yrityksissä runsas puolet. T&k-henkilöstön määrä väheni edellisvuodesta 3 700 henkilöä eli viisi prosenttia. Yrityksissä vähennys oli lähes 2 500 t&k-henkilöä. Sekä julkisella sektorilla, että korkeakouluissa laskua oli 600 henkilöä."

Tutkimushenkilöstön ja tutkimustyövuosien määrä laski 2016 viidettä vuotta peräkkäin. Käytännössä koko 2010-luvun ovat yritykset vähentäneet panostuksiaan tuotekehitykseen ja valitettavasti tämän trendin tulokset näkyvät jo ja ennustan seurausten pahenevan 2020-luvulla ellei kurssia saada käännettyä. Tuotekehitys on samalla investointi tulevaisuuteen ja panostukset tai niiden puute näkyvät viiveellä.

Onko hallituksen usko biotalouteen ja cleantechiin suhteettoman suuri?

Tilastossa näkyy toistaiseksi yllättävän vähän TEKES:in määrärahojen leikkaukset. Kenties yhtenä selittävänä tekijänä on hallituksen kärkihankkeiden kautta rahoitettu toiminta. Tähän itselläni liittyy huoli siitä, että poliittisen ohjauksen muodossa jaetaan rahaa sopiville tahoille eikä riittävän objektiivisesti eri alueille. On selvää, että pienen maan on tehtävä valintoja, mutta toivottavsti tässä riskit eivät realisoidu.

Hallituksen kärkihankkeiden puoliväliraportissa todetaan seuraavaa:

"Hallitusohjelman mukaan Suomi tavoittelee bio- ja kiertotalouden sekä cleantechin edelläkävijyyttä. Alojen kasvu ei kuitenkaan ole ollut odotettua eivätkä kärkihankerahoituksella tähän asti tuetut uudet kokeilut ole skaalautuneet vielä vientituotteiksi. Markkinoita avaavien innovatiivisten ja kestävien julkisten hankintojen strategista johtamista, riskienhallintaa ja osaamista on parannettava. Kestävät julkiset hankinnat ja hankintojen neuvontapalvelut edesauttaisivat myös hallituksen vähähiilisyystavoitteiden saavuttamista."

On ilman muuta huomioitava, että kahden vuoden aikajänne on vielä varsin lyhyt, mutta suhteessa merkittäviin panostuksiin tämä herättää huolta. On muistettava, että näihin investoidut rahat ovat ainakin osittain poissa muiden teknologia-alueiden kehityksestä.

Tuo jälkimmäinen osuus herättää myös huolta, sillä itse tulkitsen niin, että yhtenä tukimuotona lähdettäisiin aiemman lisäksi julkisten hankintojen kautta tukemaan näitä aloja. Näin itse tulkitsen tuota markkinoiden avaamista julkisilla hankinnoilla. Tällöin lisättäisiin edelleen julkisilla rahoilla biotalouden ja cleantechin tukemista.

Riittääkö kopiointi ja muiden tutkimuksen hyödyntäminen

Best practisestä tai parhaasta käytännöstä on tullut monessa suomalaisyrityksessä lähes uskonto ja luotetaan muualta kopioitaviin itselle sovitettuihin ratkaisuihin. Varsinaista edelläkävijyyttä näillä ei kuitenkaan saavuteta. Alf Rehn on joskus osuvasti todennut "Best Practices = Shit That Used To Work".

Jotakin samaa on toukokuussa Lintilän esittelemässä Suomen tekoälyohjelmassa, jossa tavoitteeksi on asetettu, että Suomi on maailman johtavia tekoälyn hyödyntäjiä tulevaisuudessa. Itse suhtauden epäillen siihen, että emme itse juurikaan panosta suoraan tekoälyn kehittämiseen emmekä istu niissä pöydissä, mutta olisimme sitten parhaita tämän teknologian hyödyntäjiä ja soveltajia. Monet yritykset Suomessa ovat epäonnistuneet tämän kaltaisella strategialla – esimerkiksi teleyhtiöille kävi Suomessa näin niiden merkittävästi vähennettyä omaa tuotekehitystä ja uskoessa muualta tuotuihin monistettuihin ratkaisuihin.

Oman haasteensa tuo se, että markkinaa hallitsevat ne keillä on eniten dataa ja nämä ovat tällä hetkellä alustatalouden yrityksiä, joista Yle kertoi seuraavaa:

"Tammikuussa 2016 julkaistussa alustatatalouden ensimmäisessä katsauksessa listattiin 176 alan yritystä, joiden arvo on vähintään miljardi dollaria eli noin 850 miljoonaa euroa. Suomalaisyrityksiä listalla ei ole yhtään."

En haluaisi olla liian pessimistinen tämän suhteen, mutta helppoa näillä panostuksilla ja keinoilla ei tule olemaan mikäli nykyinen trendi jatkuu. Esimerkiksi OECD on arvostellut Suomea erityisesti T&K-alueen leikkauksista ja vain pieni osa niistä on palautettu. Yhdessä koulutusjärjestelmän leikkausten kanssa näen tässä vakavia uhkia 2020-luvun osaamisen ja kilpailukykymme kohdalla.

Nyt olisi aika ottaa riskejä ja osoittaa rohkeutta panostamalla tuotekehitykseen ja innovaatioihin. Ilman uskoa ja panostuksia tulevaisuuteen olemme jatkuvalla näivettymisen tiellä. Teknologiaosaaminen on ollut vahvuutemme ja sen tulisi olla sitä jatkossakin.

 

Lisää tilastoja ja katsauksia löytyy Tilastokeskuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan osiosta.

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu