Tutkivan ja kriittisen journalismin lama – esimerkkinä aktiivimalli

Minua korpeaa ankarasti tutkivan journalismin vähentyminen uutisvirran hektisyyden ja klikkien perässä juoksemisen yhä lisääntyessä. Työttömien aktiivimalli on hyvä esimerkki siitä, kuinka jo syksyllä olisi ollut tietoja mallista sekä sen seurauksista käytettävissä yhtä paljon kuin nyt lain hyväksynnän jälkeen, mutta asiasta tuli aidosti kiinnostava vasta, kun kansalaisaloitteen myötä asiasta tuli medialle kiinnostava. Analyyttisyys ja kriittisyys sekä asioiden oikea tutkiminen on silti edelleen kovin vähissä ja eniten mediatilaa saavat jotkut varsin merkityksettömät niskalaukaus-kommentit.

Aktiivimallin vaikutusten tutkinta auttamattomasti myöhässä

Kirjoitin syyskuussa aktiivimallista blogin Tunti viikossa työtä tekee työttömästä työllisen – työllisyysaste toteutuu. Kerroin siinä kuinka aktiivimallin merkittävimpänä vaikuttimena on todennäköisesti se, että virallisessa työllisyysasteen laskennassa tunti työtä viikossa tekee työttömästä kuin taikaiskusta työllisen vaikkei merkitys kansantaloudelle olekaan kovin merkittävä. Hallituksen päätavoitteen ollessa työllisyysasteen nosto on tämä mielestäni merkittävin vaikutin kaikkien muiden puheiden taustalla. Ei vaadi kovin kummoista pohdintaa ja analyysiä, kun tähän johtopäätökseen voi päätyä.

Eilen hypoteekkiyhdistyksen tiedotteessa kerrottiin samasta asiasta ja vihdoin Ylekin heräsi asiaan. Lain käsittelyn kannalta vaan auttamattomasti myöhässä – medialta taisi syksy taas kulua alkoholain käänteiden uutisointiin kansaa aina kiinnostavana aiheena. Tärkeää olisi ollut, että media olisi tutkinut ja tuonut näitä esiin ennen lain hyväksyntää – kenties emme olisi tässä tilanteessa.

Harvinaisen kritiikittömästi on sitten tuotu uutisointiin varsin absurdeja puolustusartikkeleita. Hetemäki kertoo valtamedioissa puolustuksen kärkenään kuinka muut työryhmän suunnittelemat mallit olisivat olleet pahempia. Hieno puolustus, heitetään karrikoiden vastapalloksi seuraava kysymys: jos minä vetäisin jotain pataan, niin toimisiko lieventävänä asianhaarana se, että muut suunnitelmani olivat vielä pahempia?

Lukuisat poliitikot ovat tukeneet aktiivimallia presidentti Niinistö merkittävimpänä toteamuksella, että malli on toimiva mikäli taataan, että työttömillä on mahdollisuus päästä ehdot täyttävien TE-toimistojen tarjoamien toimenpiteiden piiriin. Haloo – näinhän ei missään nimessä ole, joten kyseessä nykytilan kiertävä vastaus. Nykyisellä tarjonnalla tähän ei päästä eikä merkittäviä lisäpanostuksia olla tehty. Lisäksi laki tuli jo voimaan 1.1.2018 eli näin pitäisi olla jo nyt. Varsin kritiikittömästi näitäkin lausuntoja toistetaan ja annetaan vaan mennä.

Ben Zyskowicz puolusteli aktiivimallia sanoen: "Tässä oli vastakkain se, että tehdään laki, joka varmasti olisi ollut oikeudenmukaisempi ja millimetrioikeudenmukaisuutta toteuttava eli kukaan, joka tekee kaiken voitavansa, ei joutuisi leikkauksen kohteeksi, tai sitten tehdään laki, jonka ajateltiin käytännössä toimivan."

Tämä käytännössä tarkoittaa, että oikeudenmukaisuus hylättiin sillä perusteella, että voidaan automatisoidusti tietojärjestelmien avulla toteuttaa mahdollisiimman helposti valvottava sääntö vaikka se ei toimi oikeudenmukaisesti. Tavallaan ymmärrettävä, mutta toisaalta huolestuttava peruste mikäli tietojärjestelmien ominaisuudet ja mahdollisuudet ohiajavat vaatimukset lain oikeudenmukaisuudesta.

Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen taas kertoo Uuden Suomen artikkelissa kuinka työtön saa pian postia Kelalta – ohjekirje aktiivimallin piiriin kuuluville tuensaajille aktiivimallin tuomista muutoksista ja ilmoitusmenettelystä on tarkoitus lähettää helmikuussa. Melkoinen ongelma on kuitenkin se, että työttömän pitäisi osata tehdä oikeanlaiset ilmoitukset jo nyt raportoidessaan työmarkkinatuen maksatusta varten. Jottei tarpeetonta byrokratiaa synny lisää, niin pitäähän ilmoitusten ja laskennan perustua nykyisiin ilmoituksiin – ilmoituksiin, jossa pienetkin poikkemat usein johtavat siirtoon automaattikäsittelystä virkailijoille aiheuttaen samalla maksatusten viivästyksen. Lisäksi hän kertoo kuinka ruuhkien välttämiseksi tarvittavien rekrytointejen takaraja on 1.4.2018. Outo ajatus, että riittää kun samaan aikaan rumban alkaessa uudet työntekijät tulevat riviin. Yleensä perehdytys kestää ja vaatii myös nykyisten työntekijöiden aikaa. Hitusen tuoksahtaa uudelta maksatuksien viivästymiseen johtavalta kaaokselta. Kirjoitin tästä blogissani Kela jo nyt pahasti myöhässä aktiivimallin osalta.

Medialle tuntuu myös menevän läpi kaikki vähänkin tilastoihin haiskahtavat. Johtuuko se niiden ymmärtämättömyydestä vai kiireestä – en tiedä. Blogissani Tilastot keppihevosina työttömien kepittäjillä osoitin kuinka jo aiemmin työttömyysturvaan tehdyn ansioturvan lyhentämisen perusteluna käytetty graafi ei oikeastaan osoittanut juuri mitään merkittävää muutosta ansioturvan päättymisen kohdalla tapahtuvasta työllistymisen muutoksesta vaikka näin mediassa esitettiin. Siellä muutos oli dramaattisen merkitsevä ja osoitti toimen tarpeellisuuden – tilastoja ymmärtävälle kriittisellä ja analyyttisellä tarkastelulla selviää ettei näin ole.

Tulevan työnhaun raportoimisen rangaistukseksi suunnitellun 60 päivän karenssin kovuus on myös liina vähän esille tuotu asia. Sehän käytännössä tarkoittaa tulonmenetyksenä samaa kuin 60 päiväsakkoa tai oikeastaan enemmän mikäli otetaan huomioon sakon laskennasta tehdyt vähennykset. Rangaistuksien pitäisi oikeusvaltiossa olla suhteessa tekoon, mutta vastaava päiväsakkomäärä vaatii muutoin melkoisia rötöksiä. Karenssi saattaa kuulostaa harmittomalta, mutta ei sitä todellakaan ole työmarkkinatuella eläville.

Skarpatkaa media ja toimittajat – sekä lukijat

Mediahan oikeastaan tuottaa sellaisia uutisia kuin me luemme ja ansaitsemme. Lukijakunnankin keskittymiskyky on entistä lyhyempi, joten taistelen varmaan tuulimyllyjä vastaan tässä asiassa. Jos me lukijat emme arvosta ja käytä aikaamme pitempiin ja perusteellisempiin kirjoituksiin, niin ei niitä myöskään tuoteta.

Huolestuttava ilmiö uutisvirran tuottamisessa on myös se, että suuri osa uutisista on suoria lainauksia toisista lehdistä ja mahdollinen tehty virhe tai kritiikittömyys kertautuu. Varmaa on lisäksi, että korjaukset ja oikaisut eivät enää tavoita ketään – jos niitä nyt yleensä tehdään. Hyvä esimerkki on EK:n välipäivinä julkaisema selvitys, kuinka yhteisöveron muutoksella oli merkittävä positiivinen vaikutus yritysjärjestelyihin. Tämä julkaistiin kaikissa valtamedioissa kritiikittä. Muutama päivä myöhemmin Veropolitiikka-blogia kirjoittava Lauri Finer tutki tausta-aineiston ja päätyi siihen, että EK:n johtopäätöksillä ei ole mitään todellisuuspohjaa. Tätä ei kukaan uutisoi ja EK:n luoma mielikuva jää voimaan. Toimittajien tulisi suhtautua kriittisesti näihin etujärjestöjen "selvityksiin" ja muutoinkin kertoa taustoja uutisointien yhteydessä.

Otsikoinnin merkitys myös korostuu. ETLA:n toimitusjohtajan puolustaessa aktiivimallia osa otsikoi kuinka ekonomisti puolustaa mallia – ja osa kuinka ETLA:n ja EVA:n toimitusjohtaja puolustaa aktiivimallia. Sama Vihriälä, mutta viestissä eri klangi – ekonomistilla luodaan tieteellistä puolueetonta kuvaa ja jälkimmäinen taas kertoo selvästä sidonnaisuudesta elinkeinoelämän johtoon sekä sen etujen ajamiseen. Kumpi mahtaa olla vahvempi vaikutin lausuntoon?

Tämä voi olla turha toivo, mutta koittakaa arvon toimittajat ja media nostaa journalismin tasoa ja perehtyneisyyttä asioihin sekä tuokaa taustoja esille.

 

 

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu