Älä osta käytettyä autoa Juhana Vartiaiselta

Hallituksen viralliseksi edustajaksi valikoituneen Juhana Vartiaisen käsitys sopimisesta näyttää olevan vähintään kummallinen. Sen mukaan osallistuminen neuvotteluihin ja työryhmiin tarkoittaa, että ollaan päästy sopimukseen. Hän jaksaa toistaa kymppilistaa ja aktiivimallia yhdessä sovittuina, vaikka näin ei todellakaan ole.

Suora sitaatti Hetemäen työryhmän raportista kertoo seuraavaa:

"Työryhmä on käsitellyt toimeksiannossa mainittuja osa-alueita ja kehitellyt mallin työllisyyden lisäämiseksi toimeksiannon mukaisesti.
Työmarkkinoiden keskusjärjestöt eivät ole sitoutuneet malliin (aktiivimalli omavastuupäivin) eivätkä ikääntyneiden kertaluontoiseen eläketukeen.
"

STTK:n Ralf Sund voi lausua omissa nimissä mitä vaan, mutta mukana olleet työmarkkinoiden keskusjärjestöt mukaanlukien STTK ja Akava EIVÄT SITOUTUNEET aktiivimalliin.

Jos ei sitouduta eikä siten olla sovittu, niin ei olla sovittu – harvinaisen selvää. Itse asiassa on todella röyhkeää, että hallituksen edustajat toistuvasti näin väittävät korjauksista huolimatta. Ilmeisesti uskotaan, että toistamalla valhe riittävän usein muuttuu se lopulta totuudeksi – osin näin ehkä käykin heidän saadessa jatkuvasti mediatilaa jankuttamiselleen. On ikäänkuin sana sanaa vastaan vaikka itse työryhmän raportista löytyy asiasta mustaa valkoisella.

Olisin varovainen mikäli ikinä joudutte Vartiaisen kanssa neuvottelupöytään – ulos lähtiessä saatat olla hänen mielestään sopinut jotain vaikket sitä tiedäkään.

Myös toinen Kokoomuspoliitikko Ben Zyskowicz kunnostautuu ihmettelemällä miten ay-liikkeellä voi olla ulkoparlamentaarinen veto-oikeus.

On varsin erikoista, että ensin hallitus haluaa tehdä kolmikannassa kikyn, jonka yhteydessä sovittiin syntymiselle ehtoja kuten ettei työttömyysturvaa enää heikennetä. Kun hallitus sitten pettää lupauksensa ja tekee vastoin sovittua, pitäisi ay-liikkeen Benin ja monen muun hallituspoliitikon mukaan kiltisti niellä parlamentaarinen päätös vastoin sovittua. Ehkei hallituksen sitten olisi alunperinkään pitänyt lähteä tekemään yhteiskuntasopimusta mikäli eivät aio sitä ja sen henkeä noudattaa.

Tutkimusprofessori Frank Martela kuvaa hyvin blogissaan merkittävimpiä ongelmia ja signaaleja, joita sekä aktiivimallissa että sen käsittelyssä on annettu:

"Ensinnäkin oikeudenmukaisuus: Olisi keskeistä tehdä laskelma siitä kuinka monta sellaista työtöntä tulee saamaan sanktion, joka on aidosti yrittänyt löytää itselleen töitä ja koulutusta tarkkailujaksolla. Tällaista laskelmaa hallitus ei ilmeisesti kuitenkaan ole tehnyt. Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta tämä on mallin keskeinen ongelma: Ihminen voi tehdä kaiken oikein – hakea kaikkiin töihin ja koulutuksiin joihin ehtii – mutta jos ei tule valituksi, seuraa rangaistus. Tämä ei oikein millään tunnu oikeudenmukaiselta, vaan enemmänkin siltä että sitä kaikista heikoimmassa asemassa olevaa rangaistaan siitä, että hän ei kelpaa työmarkkinoille. Jos esimerkiksi 8 000 työllistyneen rinnalla on 14 000 epäoikeudenmukaisesti rangaistua, on tämä varsin epäinhimillinen tapa parantaa työllisyyttä."

"Toiseksi yhteiskunnallinen luottamus: Aktiivimallin antama viesti työttömille on varsin selvä: Me emme luota teihin. Emme ole valmiita uskomaan, että pyritte oikeasti työllistymään, vaan aiomme tarkkailla ja rangaista teitä. Pohjoismainen yhteiskuntamalli on perustunut vahvaan keskinäiseen luottamukseen kansalaisten ja yhteiskunnallisten instituutioiden välillä. Aktiivimalli on omiaan rapauttamaan tätä luottamusta, kun työttömyyden kuiluun juuttuneet kokevat, että hänen ahdinkonsa ymmärtämisen sijasta yhteiskunta haluaa vain syyttää ja rankaista. Työllisyyden edistämiseksi tarkoitettu työvoimapalvelu muuttuu helposti kurinpitotilanteeksi."

Olen itse kirjoituksissani tuonut usein esille toiminnan lyhytnäköisyyden ongelmallisuutta ja rohkeuden puutetta. Frank Martela toteaa blogissaan:

"Tämä lyhyen tähtäimen säästöjen hakeminen on leimannut hallituksen päätöksiä kauttaaltaan. Koulutuksesta leikataan, vaikka hyvinkin oikeistolaisetkin asiantuntijat varoittavat sen negatiivisista vaikutuksista tulevaisuudessa. Nyt haetaan heti realisoituvia säästöjä sen sijaan että mietittäisiin mikä pitkällä tähtäimellä olisi yhteiskunnalle järkevää ja kustannustehokasta. Kvartaaliajattelu saattaa sopia liike-elämään, josta Sipilällä on enemmän kokemusta, mutta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa se kaventaa valinta-avaruutta huomattavasti, kun voidaan valita vain yhteiskunnan kustannuksia pienentäviä sanktioita. Monet säästöjäkin tuovat uudistukset vaativat aluksi lisäresursseja, joita kvartaaliajattelu ei mahdollista."

Käytännössä kaikille näille työryhmille on aina annettu rajaus kustannusneutraliteetista eli missään nimessä ei voida laittaa lisäpanostuksia ja rahaa vaikka se toisikin pitemmällä aikavälille ne vaikkapa moninkertaisesti takaisin. Tämä puuttuu jatkuvasti kokonaan hallituksen keinovalikoimasta.

Yritysmaailmassa tämä vastaavasti tarkoittaisi, että investoinnit ovat jatkuvasti jäissä eikä uuteen panosteta vaan viilataan vain olemassaolevan toiminnan kustannuksia kvartaalitulos silmissä kiiluen.

Pitemmällä aikavälillä tämä on näivettyvän yrityksen tie ja samalla tiellä alamäessä kulkee Sipilän hallitus Suomen 2020-luvun kilpailukyvyn suhteen.

 

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu