Sujuvoittamalla kavennetaan vaikutusmahdollisuuksia omaan elinympäristöön

Hallituksen sujuvoittaminen ja säädösten purku on myös tarkoittanut kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien vähenemistä omaan elinympäristöönsä ja laittaa heidät taistelemaan huonoja kaavoja sekä päätöksiä vastaan ilman järjestöjen tai viranomaisen apua. Viime maaliskuussa hyväksytty maanrakennuslain muutos oli jo katastrofaalinen ja käsittelyssä oleva ympäristönsuojelulaki olisi jatkamassa tätä samaa valitettavaa linjaa.

Aiheellistenkin valitusten karsiminen – ELY ei saa ottaa kantaa eikä valittaa kaavoituksesta

Maaliskuuhun 2017 asti ELY-keskuksilla oli tehtävänä valvoa kuntien kaavoitusta, alueidenkäyttöä ja rakentamista, jotteivät ne sooloilisi aivan omiaan. Lakimuutosten myötä ELY-keskukset valvovat näitä vain siltä osin kuin ratkaisuilla on valtakunnallisia tai merkittäviä maakunnallisia vaikutuksia. Lisäksi ELY-keskusten valitusoikeus rajattiin toimialaa koskeviin asioihin kaavojen ja rakennusjärjestysten, suunnittelutarveratkaisujen ja poikkeamispäätösten osalta.

Korkein hallinto-oikeus totesi lausunnossaan seuraavaa:

"ELY-keskusten valitusoikeuden rajoittaminen heikentäisi mahdollisuuksia varmistaa myös tulevaisuudessa, että lakia sovelletaan kunnissa yhdenmukaisesti. Kuten hallituksen esityksen yleisperustelujen kohdassa 2.3 esitetystä nykytilanteen arvioinnista ilmenee, ELY-keskuksen tekemien valitusten määrä on pysynyt maltillisena koko maankäyttö- ja rakennuslain voimassaoloajan. Valitukset ovat perustuneet pääosin asiantuntevaan harkintaan ja ne ovat menestyneet tuomioistuimissa hyvin. Lisäksi on yleisesti todettava, että viranomaisten valitusoikeus kuuluu hallintoprosessin keskeisiin perusrakenteisiin ja se turvaa erisuuntaisten yhteiskunnallisten intressien toteutumisen."

Paljonko valituksia sitten on ollut? Kaikista valituksista ELY:jen tekemiä on ollut vain 4 %. Näistä on hyväksytty 80 %, siinä missä muista valituksista on hyväksytty vain 18 %. Valitusoikeuden rajaamisella ratkaistaan siis ongelmaa, jota ei oikeastaan ole.

Mitä kertoo demokratiasta ja oikeusvaltiosta se, että halutaan karsia pois valitukset, joista neljä viidestä katsotaan oikeiksi? Ei kovin hyvää.

Erikoista on myös se, että ei ole olemassa tahoa, joka alkuvaiheessa ratkaisee onko hanke maakunnallisesti tai valtakunnallisesti merkittävä. Valituksen osalta hallinto-oikeus ensin käsittelee tämän kysymyksen ja sitten annetaan mahdollisuus valittamiseen. Kuka ratkaisee sen alkuvaiheen valvonnan osalta – tämä on arvoitus.

Tämä jo hyväksytty laki siirtää vastuun maankäytön laillisuusvalvonnasta lähes kokonaan valistuneiden kuntalaisten ja järjestöjen tehtäväksi. Valitusoikeuden rajaaminen voi helposti johtaa siihen, ettei säädöksiä enää noudateta, koska lainvastaisistakaan päätöksistä ei todennäköisesti lainsäädäntötuntemuksen puutteen vuoksi valitettaisi. 

Tämän päätöksen osalta maito on jo maassa. Valitettavan vähälle huomiolle koko lakimuutos jäi Soten ja muiden mediaseksikkäämpien aiheiden varjossa.

Mielenkiintoinen detalji uudessa laissa on, jonka toteutumiseen kunnassa voi vielä vaikuttaa. Uuden lain mukaan kunnissa päätösvalta asemakaavoista voitaisiin siirtää kunnanvaltuustolta kunnanhallitukselle tai lautakunnalle. Tämä koskee nyt myös merkittäviä asemakaavoja.  Tässä vaarana on, että päätösten avoimuus vähenee ja päätösvalta siirtyy hyvin pienelle piirille, erityisesti pienissä kunnissa.

Mielestäni tällaisen ehdotuksen ilmaantuessa kunnanvaltuuston päätettäväksi sitä ei pidä missään nimessä hyväksyä.

Ympäristönsuojelulakiesityksessä "sujuvoittaminen" jatkuu oikeuksia kaventaen

Osana hallituksen kärkihankkeista se on lakieluonnoksessaan  siirtämässä suuren osan ympäristölupaa vaativista toiminnoista ilmoitusmenettelyn piiriin samalla vähentäen kuultavia osapuolia rajaten sen käytännössä naapureihin. Tätäkin kutsutaan komeasti säädösten sujuvoittamiseksi.

Sujuvoitettavien hankeluettelossa on useita toimintoja, jotka voivat vaikuttaa mm. vesien hyvään tilaan (esim. kullankaivuu, jätevedenpuhdistamot, kalanviljely ja eläinsuojat). Useimpien näiden hankkeiden vaikutus ulottuu selkeästi rajanaapureita kauemmas esimerkiksi vesistövaikutusten, melun tai hajuhaittojen osalta.

Ylen mukaan Korkein hallinto-oikeus suorastaan tyrmää luonnoksen lausunnossaan:

Ensinnäkin KHO toteaa lausunnossaan, että luonnos on viimeistelemätön, riittämättömästi perusteltu ja osin virheellinen. Vaikuttaa siis jatkavan hallituksen kestävää linjaa lainvalmistelun tasossa.

Lisäksi KHO:n mukaan uusi ilmoitusmenettely ei ratkaisisi nykyiseen lupasäädäntöön mahdollisesti liittyviä ongelmia, vaan synnyttäisi runsaasti uusia ongelmia, joita lakiesityksessä ei ole mietitty.

Lisäksi kritisoidaan voimakkaasti sitä, että ennen lausuntokierrosta ei olla tehty ehdotettujen muutosten vaikutusarviota vaan lausunnoilla lähetetyssä luonnoksessa kerotaan niitä täydennettävän myöhemmin. On todella hankalaa arvioida päätösten vaikutuksia ilman kunnollisia arvioita ja tämä asettaa lausuntojen antajatkin hankalaan asemaan. Suomen Luonnonsuojeluliitto vaatiikin uutta lausuntokierrosta vaikutusarvion valmistumisen jälkeen. Lisäksi luonnoksessa kerrotaan mm myöhemmin tehtävistä tarkemmista asetuksista, joiden sisällöstä ei ole vielä tietoa.

Lausunnossaan Suomen Luonnonsuojeluliitto toteaa:

"Luonnonsuojeluliitto haluaa erityisesti kiinnittää huomiota ehdotuksen sisältämiin huomattaviin heikennyksiin kuulemismenettelyn osalta. Perustuslain 20.2 §:n ympäristöperusoikeus edellyttää nimenomaisesti osallistumisoikeuksien turvaamista, eikä salli niiden heikentämistä. Tästä huolimatta luonnoksessa ehdotetaan, että ilmoituksesta olisi tarpeen kuulla vain rajanaapurit ja ne, joita asia erityisesti koskisiNäin ollen muut kuin naapurit eivät saisi välttämättä edes tietoa heihin potentiaalisesti kohdistuvan hankkeen vireilletulosta. Tätä kuulemismenettelyn huomattavaa kaventamista ei ole ehdotuksessa perusteltu juuri lainkaan. Yksityiskohtaisissa perusteluissa (115 e §) todetaan, että ”ilmoitusasiassa lupaa suppeammalla kuulemisella tavoiteltaisiin sujuvampaa menettelyä”. Tämä ei voi olla peruste heikentää osallistumisen perusoikeuksia."

"Perustuslain 20.2 §:n mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Tämä ns. perustuslaillinen toimeksianto edellyttää sekä aineellisen ympäristölainsäädännön kehittämistä ympäristöä suojelevaan suuntaan että menettelyllisen sääntelyn muokkaamista yksilön vaikutusmahdollisuuksia edistävään suuntaan. Käsillä oleva luonnos on tavoitteiltaan päinvastainen, eikä sitä voi pitää hyväksyttävänä."

Jo tehdyssä maanrakennuslain muutoksessa siis vähennettiin viranomaisten tukea ja laitettiin kaavojen sekä poikkeuslupien valvonta kuntalaisten itse hoidettavaksi ilman tukea. Tässä sitten lisäksi kavennetaan kansalaisten mahdollisuutta vaikuttaa elinympäristönsä lähelle tulevien ympäristöhäiriöitä aiheuttavien toimintojen lupiin.

Valitusoikeutta koskeva säännös on ulottuvuudeltaan osin kuulemisvelvoitetta laajempi eli esimerkiksi ympäristöjärjestöt voivat valittaa asiasta hallinto-oikeuteen, mutta eivät siis tule kuulluksi ilmoituksen käsittelyn aikana. Onko tämä varmasti kustannustehokas ja järkevä tapa toimia? Kyllähän pelkästään yksittäisen asian käsittely hallinto-oikeudessa on aikaa ja rahaa vievä prosessi.

Kuitenkin uudessa mallissa ilmoituksen vireilletulosta tarvitse käytännössä ilmoittaa muille kuin naapureille, jolloin valitusoikeus menettää merkitystään, koska tietoa koko hankkeesta ja aikaa siihen perehtymiseen ei ole riittävän ajoissa saatavilla. Valituksillehan aina annetaan määräaika – jos tietoa ei ole ajoissa, niin se kuluu umpeen eikä valitusmahdollisuutta enää ole. Ongelmallista on lisäksi se, että ehdotuksen mukaan toiminnan saa aloittaa 90 vuorokauden kuluttua vaikka viranomainen ei olisi antanut asiassa päätöstä.

Yhteisvaikutuksena erittäin merkittävä heikennys demokratiaan ja kansalaisen vaikutusmahdollisuuksiin

Katsottaessa näiden yhteisvaikutusta on se mielestäni varsin ikävä. Todellinen tavoite vaikuttaa olevan kaventaa ihmisten vaikutusmahdollisuuksia. Tämä on erittäin ongelmallista toiminnanharjoittajien ja haitankärsijöiden oikeusturvan, osallistumisen turvaamisen sekä ympäristövaikutusten osalta.

On suorastaan pöyristyttävää, että hallitus lailla sulkee pois ELY:n valitusmahdollisuudet, kun se on siis neljässä tapauksessa viidestä ollut valituksessaan oikeassa. Lisäksi ELY on käyttänyt valitusoikeutta harkitusti eikä mitenkään ylenmääräisesti. Tämä on mielestäni oikeusvaltion periaatteiden vastaista.

Ympäristönsuojelulain muutos taas asettaa painetta lisää ELY:n suorittamalle valvonnalle, mille on tunnetusti hyvin kapeat resurssit. Valvontahan perustuu pääosin ns omavalvontaan, jonka toimimattomuudesta kerroin esimerkin aiemmin blogissani. Nyt siirtämällä suuri määrä toimintoja ilmoitusmenettelyn piiriin ne käsitellään kevyemmin ja lisäksi niihin kohdistuva valvonta on pääosin omavalvontaa. Kuulostaa aika huteralta ympäristövalvonnalta.

Surulliseksi vetää tällainen kehitys valitettavan vähällä vastustuksella ja huomiolla. Kenties tähän herätään, kun yhtäkkiä kodin lähistölle ilmaantuu poikkeusluvilla ja ilmoitusmenettelyillä toimintansa 90 päivän sisällä muutoksenhausta huolimatta aloittava ympäristöhäiriöitä aiheuttava laitos. Kiittäkää silloin ministeri Tiilikaista ja Keskustaa.

 

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu