Uhkakuvat ja muunneltu totuus politiikassa – sote ja finanssipolitiikka

Elina Lepomäki nosti ulostulollaan vihdoin kissan pöydälle ihmeteltäväksi kunnolla – jo pari vuotta lukuisat asiantuntijatahot ovat niin tehneet, mutta huomioarvo on jäänyt valitettavan vähäiseksi ja katti on aina häädetty pois. Sen sijaan että keskusteltaisiin aidoista parannuksista, ollaan nyt hallituksen taholta siirrytty varmistamaan pienen enemmistön pysymistä rivissä ja luomaan uhkakuvia.

Erkki Virtasen kolumni: Taloudellista totuuden käyttöä

Työ- ja elinkeinoministeriön entinen kansliapäällikkö kertoo Yle:n kolumnissaan kuinka virkamiehet ovat usein vaikeassa tilanteessa joutuessaan puolustamaan hallituksien esityksiä erilaisisa kuulemisissa. Hän kertoo:

"Voiko virkamiehellä olla vaihtoehtoisia totuuksia? Voi ja pitää, sen tiedän omasta kokemuksestani. Tässä mielessä virkamiehelle yksi kiusallinen paikka ovat valiokuntakuulemiset eduskunnassa. Virkamiehen tehtävähän on esitellä ja puolustaa hallituksen esityksiä, joissa toisinaan on heikkojakin kohtia."

"Joskus joku kansanedustaja alkaa kysellä näistä heikoista kohdista. Siinä on virkamies vähän puun ja kuoren välissä. Yleensä virkamies tietää, että edustaja tietää ja edustaja tietää, että virkamies tietää, että edustaja tietää. Virkamies ei siinä saisi valehdella, mutta ei toisaalta haluaisi puhua tottakaan."

Usein hallituksen ollessa lirissä ilmaantuu pari luottovirkamiestä luomaan uskottavuutta kuten eilen Soten kohdalla kävi. Tästä uutisoi mm Uusi Suomi otsikolla: Kovan tason virkamiehet avaavat sote-säästöjä: ”Tämä on vahva kannustin”. Valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Päivi Nerg ja valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki lähtivät tukemaan hallitusta tehtäviensä mukaisesti tiedotteellaan.

Keskeinä viestinä on, että täytäntöönpano ratkaisee onnistumisen:

"Tärkeitä asioita ovat uudistuksen vaiheistus, ammattimainen tiedolla johtaminen, parhaimpien käytäntöjen omaksuminen, keskitettyjen asioiden kautta hyötyjen hakeminen, digitalisaation tehokas hyödyntäminen, osaamistason nostaminen sekä jatkuva arviointi ja korjausliikkeet."

Nämä ovat oikeastaan jonkinlaisia perustotuuksia ja diibadaabaa, eivätkä ota kantaa siihen ovatko asetetut lähtökohdat ja olettamat oikeita. Jos käy katsomassa liitetyn slide-esityksen, voi varsin nopeasti huomata sen sisältävän tilastotietoa nykytilanteesta ja historiasta, muttei edelleenkään mitään konkreettisia laskelmia siitä, kuinka suunnitelmien ja arvioiden mukaan tilanne aidosti parantuisi.

Käytetty retoriikka ja uhkakuvat

Ylen uutisissa oli viikonloppuna mielenkiintoinen kirjoitus: Miksi sotesta ja työllisyydestä puhutaan kuin uskonnosta? Retoriikan tutkija: päätöksiä runnotaan syyllistämällä ja lietsomalla huonoa omaatuntoa.

Tutkijatohtori Jouni Tilli kuvaa artikkelissa nykypäättäjien poliittista puheenpartta moralisoivaksi kuripuheeksi. Hän toteaaa mm seuraava:

"Retorinen tulokulma on ollut tällä hallituskaudella hyvin papillinen. Taloudellisia ja yhteiskunnallisia asioita on lähestytty moraalin ja moralismin kautta. Avainsanoja ovat vastuuttaminen, velvollisuus ja aktiivisuus."

"Puheenparsi on uskonnollissävyistä. Periaate on sama kuin kristillisen teologian perissynnissä. Kyse on symbolisesta velasta, jota ei voi kuitata. Siitä on toki pitkä matka nykyajan uusliberalistiseen retoriikkaan, mutta se ilmenee siten, että esimerkiksi sosiaaliset oikeudet esitetään eräänlaisen velkana."

Tutkija kuvaa erityisesti Kokoomuksen onnistuneen retoriikassa:

"Muut eivät ole onnistuneet kokoomusta kovin hyvin haastamaan, vaikka monasti kokoomuksen "vapaus" on tarkoittanut aika kapeaa ”vapautta”. Vapautta niille, joilla on rahaa. Kokoomus on erittäin hyvä kamppailussaan käsitteistä. Heidän määritelmänsä ovat usein ottaneet itsestäänselvyyksien paikan."

Lukuisten monien ohella Sinisten kansanedustaja Torvinen täällä käyttää varsin räyhäkästä retoriikkaa blogissaan: Jos sote kaatuu, kriisi olisi syvä.. Hän kertoo blogissaan seuraavaa:

"Tässä maailmanpolitiikan tilanteessa kansankunnan yhtenäisyys on tärkeämpi pääoma kuin koskaan sodanjälkeisen historian käänteissä. Näin vakavan äärellä olemme, jos SOTE kaatuu!"

Sinisten edustaja luo muutoinkin melkoisia uhkakuvia kirjoituksessaan, joista hän tapansa mukaan tarkastaa kommentit ja jättää kriittiset ommentit julkaisematta.

Virkamiehet Nerg ja Hetemäki myös toteavat tiedotteessaan: "Sote-uudistus on välttämätön, jotta sote-palvelut voidaan turvata väestön ikärakenteen nopeasti muuttuessa. " Meillä ei siis ole virkamiesten mukaan vaihtoehtoja vaan nykyehdotus olisi pakko hyväksyä?

Muunneltua totuutta myös hallituksen onnistumisesta finanssipolitiikassa?

Juha Sipilä kertoi taannoin kuinka hallitus on saavuttamassa talouspolitiikan tavoitteensa, mutta jostain syystä talouspolitiikan arviointineuvosto on aivan toista mieltä finanssipolitiikan tavoitteiden osalta. On varsin mielenkiintoista, että alunperin keskeiseksi hallituksen suunnitelmissa määritelty tavoite rakenteellisesta alijäämästä tuntuu unohtuvan taka-alalle. Rakenteellisia uudistuksiahan hallitus tuli puheidensa mukaan tekemään.

Erkki Virtanen kertoo kolumnissaan antaneensa hankalien tilanteiden kanssa tuskitteleville alaisilleen epämääräisen, mutta hyvän ohjeen: "Valehdella ei saa, mutta totuuden kanssa pitää olla taloudellinen."

Taloudellista totuuden käyttöä tuntuu Sipiläkin toteuttavan, sillä talouspolitiikan arviointineuvosto toteaa tuoreen raporttinsa tiivistelmässä:

"Syyskuussa 2015 julkaistussa julkisen talouden suunnitelmassa määritellään tarkemmin julkisen talouden tavoitteet. Suunnitelman mukaan hallitus pyrkii pienentämään rakenteellista alijäämää 0,5 prosenttiin suhteessa BKT:seen, pienentämään valtionhallinnon ja paikallishallinnon vajetta 0,5 prosenttiin suhteessa BKT:seen ja pitämään eläkejärjestelmän ylijäämän prosentissa suhteessa BKT:seen."

Mediatiedotteessaan talouspolitiikan arviointineuvosto toteaa lisäksi tavoitteesta:

"Suhdannekorjattu alijäämä tulee ennusteiden mukaan olemaan lähes puolitoista prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2019. Sitä koskevan tavoitteen (0,5% BKT:sta) saavuttaminen vaatisi julkisyhteisöjen rahoitusaseman kohentamista noin 2,1 miljardilla eurolla. Jotta hallituksen oma tavoite julkisen talouden tasapainosta saavutettaisiin, tulisi julkisen sektorin menoja pienentää tai tuloja kasvattaa tämän lisäksi 0,3 miljardilla eurolla."

Miksi tämä on sitten ongelma? Ongelman merkittäväksi tekee se, että ellemme pysty alijäämää parantamaan nousukaudella tulee pudotus seuraavassa laskussa oleman taas todella kova. Soten kolmen miljardin säästöt ovat edelleen pelkkä heitto ilman laskelmia eikä sen varaan voi toistaiseksi mitenkään laskea. 18 maakunnan mallin säästöt ovat myöskin toivotaan toivotaan -henkisiä vailla kunnon perusteluja.

Elämme mielenkiintoisia aikoja – jännittävää nähdä kuinka tästä mennään eteenpäin.

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu