Laillisuusvalvonnan jatkuva rapauttaminen voi lisätä rakenteellista korruptiota

Monet Sipilän hallituksen toimet ja suunnitelmat edistävät rakenteellisen korruption mahdollisuutta, sillä ns sujuvoittamisen yhteydessä valvonta jätetään usein huonosti järjestetyksi ja ympäristönsuojelulainsäädännön yhteydessä oltaisiin jopa poistamassa kokonaan. Vaikkapa Kela on viritetty huippuunsa valvomaan tukiensaajien mahdollisia väärinkäytöksiä, mutta yritysten ja poliitikkojen toiminnan laillisuusvalvonta onkin aivan toista.

Ehdotuksessa uudeksi ympäristönsuojelulaiksi nyt lopetettavien ELY:jen tekemä viranomaisvalvonta ei siirry maakuntamallissa kellekään vaan poistuu kokonaan

Tässäkin hallitus on törmäämässä perustuslakiin mm perustuslakiasiantuntija professori Tuomas Ojasen sekä Suomen Luonnonsuojeluliiton mukaan. SLL toteaa:

"Ympäristön kannalta pahinta on, että muutos heikentäisi yleisen ympäristöedun valvontaa

  1. poistamalla viranomaisen valitusoikeuden Luovan omista päätöksistä,
  2. poistamalla valtiolta kaavoituksen laillisuusvalvonnan ja
  3. siirtämällä valtion tehtäviä käytännössä kansalaisten ja ympäristöjärjestöjen vastuulle.

"Valtion ydintehtäviin kuuluvaa ja perustuslaissa turvattua yleisen edun valvontaa ja laillisuusvalvontaa ei voi tällä tavoin oikeusvaltiossa jättää osin kansalaisjärjestöille. Taloudelliset seikat, hallinnolliset muutokset tai yleisen edun määritelmälliset vaikeudet eivät ole syy heikentää valtiolle kuuluvaa perustuslaillista tehtävää."

Erikoisinta lakiprosessissa on ollut, että luonnoksessa oli mukana erillisen valvontayksikön perustaminen Luovaan ja sitä kannatettiin mm Korkeimman hallinto-oikeuden taholta. Varsinaisessa esityksessä tämä on kuitenkin poistettu, miksi ihmeessä?

Edistämisen ja valvonnan sekoittaminen yhteiseen virastoon – esitys Ruokaviraston perustamiseksi

Toinen massiivinen virastohanke, joka on saanut erittäin vähän huomiota Soten taustalla, on Maaseutuviraston ja Elintarviketurvallisuusviraston yhdistäminen Ruokavirastoksi. Tästä hankkeesta ollaan varsin huolestuneita, kun ollaa yhdistämässä maaseudun edistäminen ja toisaalta mm eläintuotannon valvonta samaan virastoon. Lähtökohtaisesti riippumattomuuden turvaamiseksi ollaan tällaiset asiat pidetty erillään.

Esimerkiksi Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta toteaa lausunnossaan:

"Huomiona Ruokaviraston muodostamisesta mainittakoon, että virastojen yhdistämisessä tulee taata elintarviketurvallisuusnäkökulman säilyminen riittävällä tavalla erillään maaseutupolitiikasta. On myös korostettava, että elintarviketurvallisuus ei rajoitu alkutuotantoon, vaan kattaa koko elintarvikeketjun pellolta pöytään mukaan lukien elintarviketeollisuus, elintarvikkeiden vähittäismyynti ja tarjoilu. Tulevan viraston tehtäväjaossa ja resurssien painotuksessa tulee huomioida tämä kokonaisuus."

Itse pelkään, että Keskustan piiloagendassa painopistettä siirretään juuri huolta aiheuttavaan suuntaan ja maatalouspolitiikka ylikorostuu. Laajemmin Ruokaviraston kuvioista blogissani Keskustan ajama Ruokavirasto on tarpeeton puliveivaus.

Hampaattomat Finanssivalvonta ja Patentti- ja Rekisterihallitus

Välillä on merkittävää tekojen lisäksi se, mitä jätetään tekemättä. Hallituskauden alussa oltiin lakkauttamassa harmaan talouden erikoisryhmää ja vähentämässä panostuksia, mutta panostukset palautettiin julkisen painostuksen myötä.

Finanssivalvonnan kyvykkyys todelliseen valvontaan on herättänyt paljon epäilyksiä ja lähes kaikki tapaukset ovat tulleet esille julkisuuden kautta eikä omalla valvonnalla. Oman valvonnan sijaan Fiva on näkynyt julkisuudessa ennemminkin pyrkiessään Korkeinta oikeutta myöten väistämään tietojen julkisuusvelvoitetta. En tunnista että Fivan tehottomaan toimintaan oltaisiin hallituksen taholta oltu tuomassa muutoksia. Kaiketi valvonnan tehottomuus ei ole tälle hallitukselle ongelma.

PRH:en pätee sama – vaikkapa Nuorisosäätiö ja Bensowin säätiö tulivat julkisuuden kautta tutkintaan. PRH ei ole saanut vieläkään mitään valmista aikaiseksi Nuorisosäätiön tapauksessa vaikka tutkinta aloitettiin kesällä 2016. Ei ole ihme, että mitään ei tapahdu, kun mm vuonna 2013 yli 20 miljardin omaisuutta pyörittävien 2600 säätiön toimintaa valvoi kaksi henkilöä. Tietääkseni tähänkään ei olla hallituskaudella puuttumassa mitenkään.

Liiketoimintakiellon saaneet jatkavat yritystoiminnassa kenenkään puuttumatta

Yksi esimerkki lakien valvonnan toteutumattomuudesta on liiketoimintakiellossa olevien henkilöiden jatkaminen liiketoiminnassa. Vuonna 2016 maaliskuussa liiketoimintakiellossa oli Suomen Asiakastiedon rekisterin mukaan ennätykselliset 1 189 henkilöä. Kun henkilö määrätään liiketoimintakieltoon, hänen tulisi viipymättä irtisanoutua kaikista vastuuasemistaan yrityksissä. Näin ei kuitenkaan läheskään aina tapahdu. Asiakastiedon selvityksen mukaan 880 yrityksellä on liiketoimintakiellossa olevia henkilöitä esimerkiksi hallituksessa, yhtiömiehinä tai toimitusjohtajana.

Liiketoimintakiellon rikkomisesta maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta eli kevyestä rikkomuksesta ei ole kyse, mutta silti tätä ei valvota nähtävästi lainkaan. Tiedot olisivat saatavilla ja asiaan voitaisiin puuttua, mutta näin ei tehdä. Miksi?

Monilla palleilla istuvat poliitikot – yksi taso lisää maakuntahallinnon myötä

Maakuntavaalien aikataulu tulee johtamaan siihen, että jo näkyvyyden omaavat kansanedustajat ja suurempien kuntien kärkipoliitikot tulevat olemaan myös maakuntavaltuutettuja. On todennäköistä, että näemme lukuisia kansanedustajia, jotka ovat samalla myös kunnanvaltuutettuja sekä makuntavaltuutettuja.

Onko oikein, että samat henkilöt istuvat päättäjinä kolmella eri tasolla hallintoa? Miten he pitävät erillään valtion, maakunnan ja kunnan etujen ajamisen eturistiriitatilanteissa? Tämä on minulle arvoitus.

Lisäksi poliitikkojen osaltahan myös sidonnaisuuksien valvonta on olematonta ja perustuu lähinnä ilmoituksentekijän omaan harkintaan. Ilmoitusten sisällön oikeellisuutta ei valvota mitenkään eikä käsittääkseni ole mitenkään rangaistava teko jättää sieltä olennaisia tietoja pois.

Pika-aikataululla valittavat maakuntavaltuutetut määrittävät sitten hyvin pitkälle millainen maakunnan hallinnosta tulee ja sinne on siirtymässä merkittävä määrä valtaa. Korostetaanhan joka toisessa lakiesityksessä kuinka maakunta sitten määrittelee nämä asiat tarkemmin ja päättää.

On puhuttu paljon Soten ja maakuntahallinnon jo mahdottomaksi käyvästä aikataulusta. Kun siihen sotketaan mukaan vielä Luovan ja Ruokaviraston kaltaisten suurvirastojen perustaminen samaan aikaan, on oletettevissa hemmetinmoinen hämminki ja sekaannus. Olisikin syytä harkita onko järkevää ajoittaa näitäkin samaan ajankohtaan?

Paljon tapahtuu ja minusta osin hallitsemattomasti sekä ilman kunnollista keskustelua. Nyt tarvittaisiin jäitä hattuun, jotta homma pysyy lapasessa ja myös valvonta järjestetään järkevällä tavalla.

 

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu