Rakenteellinen korruptio ja hyväveliverkostot Suomessa – osa 1

Suomi on maailman vähiten korruptoituneita maita – onko näin? Usein tämän perusteena käytetään Transparency Internationalin CPI-indeksiä, joka on kuitenkin hyvin puutteellinen ja mittaa pääosin julkisen sektorin suoraa lahjontaa. Rakenteelliseen korruptioon ja sen sisällä toimiviin hyväveliverkostoihin se ei ota oikeastaan mitenkään kantaa. Itse väitän, että näiden esiintyvyys Suomessa on suuri ja meille luodaan aivan liian ruusuista kuvaa maamme tilanteesta.

Korruptiota on tutkittu Suomessa poikkeuksellisen vähän, mutta 2010-luvulla Vaasan Yliopiston tutkija Ari Salminen on tehnyt kaksi raporttia rakenteellisesta korruptiosta. Jälkimmäinen on edellisen hallituksen toimesta 2014 käynnistetyn KORIS-hanke Vaasan Yliopiston ja Poliisiammattikorkeakoulun yhteistyönä, mistä syntyi raportti Rakenteellinen korruptio – Kartoitus riskitekijöistä ja niiden hallinnasta Suomessa. Aiemmin on julkaistu raportti Epäeettisestä tuomittavaan: korruptio ja hyvä veli -verkostot Suomessa yhdessä Venla Mäntysalon kanssa. Mainiota raportteja, jotka avaavat korruption käsitettä huomattavan laajalti – itselleni nuo ainakin toivat aivan uusia näkökulmia koko ilmiöön.

Keskeistä on ymmärtää, että kaikki korruption ilmenemismuodot eivät ole suoraan laittomia vaan ovat ennemminkin epäeettistä toimintaa. Kuvassa 1 esitetään eri tasoja, joista tuomittava on pahin, mutta myös moitittava ja epäeettinen ovat osa korruptiota sen laajassa käsittelyssä. Laveasti ymmärrettynä korruptio on yhtäältä laitonta ja oikeudellisten säännösten vastaista, mutta toisaalta myös eettisten sääntöjen ja yhteiskunnan normien vastaista. Korruptiossa ei myöskään ole välttämättä mukana julkista valtaa käyttäviä tahoja.

Kuvassa 2 on esitetty korruption eri muotoja – tämä avasi minun silmiäni siitä, millaisia ilmenemismuotoja korruptio laajalti käsitettynä sisältää ja kuinka ne näkyvät Suomessa.

Institutionaalinen korruptio

"Caiden (2001: 22) erottelee institutionalisoidusta korruptiosta kolme asiakokonaisuutta: keskeiset toimijat, toimintamallin ja taustakysymykset. Toimijoita ovat poliitikot, elinkeinoelämän edustajat ja toimihenkilöt. Toimintamallia kuvaavat yhtäältä laaja-alainen julkisen omaisuuden käyttäminen erityisiin ja etuoikeutettuihin tarkoituksiin julkisen edun nimissä ja toisaalta suosinta ja diskriminointi, joita harjoitetaan johtavien puolueiden eduksi osana poliittisten etuuksien vaihdantaa. Taustatekijöihin kuuluvat poliittisten etujen hankinta, pääomien keskittyminen, valtiojohtoisuuden korostuminen, monopolit, ja porvarillisten arvojen keskeisyys."

Institutionaalisen korruptioon liittyvät vahvasti poliittiset virkanimitykset ja poliittisten urien turvaaminen, missä käytetään poliittista valtaa hallinnollisiin rakenteisiin aiheuttaen vallan keskittymistä. Poliittisten virkanimitysten piti olla ohi, mutta ne vaikuttavat kukoistavan vähintään entiseen malliin.

Kuvassa 3 on listattu institutionaalisen korruption eroa verrattuna yksilölliseen. Mielestäni institutionaalinen korruptio on asioiden ytimessä, kun puhutaan suomalaisesta maan tavasta ja hyväveliverkostosta. Suomessa piirit ovat pienet ja istutaan usein monella tuolilla. Hyväveliverkosto on viisas ja ovela siinä suhteessa, että suora yksilöön kohdistuva etu jää vähemmälle ja etu saavutetaan instituutioiden kautta.

Tuulivomatuet, kohtuuton biotalouden ja cleantechin tukeminen sekä yritystukien leikkaamatttomuus täyttävät hyvin institutionaalisen korruption määritelmän. Viiem aikoina esillä ollut työvoimapalveluiden siirto yksityisille toimijoille samoin sekä sotessakin on nähtävissä samankaltaisia piirteitä. Ei ole osoitettavissa suoraa yksittäistä henkilöä, joita päätökset suosivat vaan laajempia kokonaisuuksia ja yrityksiä skeä omistajia niiden taustalla.

Tutkimuksen ja valvonnan jatkuva vähäisyys

Suomessa ei ole juurikaan nähtävissä toimenpiteitä, joilla pyrittäisiin rakenteellista korruptiota vähentämään sekä hyväveliverkostojen toimintaa rajoittamaan. Oikeastaan pikemminkin päinvastoin – suunnitteilla olevassa maakuntahallinnossa ELY:jen lakkauttamisen myötä ollaan kaavoitus jättämässä kokonaan ilman viranomaisvalvontaa. Näin ollaan tekemässä vaikka yleismaailmallisesti maankäyttö ja kaavoitus ovat alueita, joissa esiintyy eniten korruptiota. Tämä vaikuttaa suoraan uskomattomalta eivätkä Tiilikaisen selitykset oikein vakuuta.

Ari Salminen kertoo raportissaan:

"Kanadassa on maan parlamentin yhteydessä toimiva itsenäinen viranomainen (Office of Conflict of Interest and Ethics Commisioner of Canada). Sen tehtävänä on estää konflikteja julkisten tehtävien ja yksityisten intressien välillä. Tehtävä ulottuu sekä poliitikkoihin että virkamiehiin. Hollannissa on perustettu sisäministeriön toimesta itsenäinen instituutti (Office for the Promotion of Public Sector Integrity), joka tukee ja rohkaisee julkista sektoria integriteettikäytänteiden suunnittelussa ja toimeenpanossa."

Tällaisen perustamisesta Suomeen ei ole ollut tietääkseni juurikaan keskusteluissa eikä maan tapaa olla mitenkään suitsimassa. Kansanedustajien, kunnallisvaltuutettujen ja johtavien virkamiestenkin sidonnaisuusilmoituksia koskeva lainsäädäntö on tehty niin väljäksi, että kaikki perustuu omaan ilmoitukseen ja harkintaan eikä ole rangaistavaa jättää asioita pois.

Olisiko se sitten kansalaisaloitteen paikka – poliitikot tätä tuskin lähtevät edistämään?

PS. Tämä on osa 1 rakenteellista korruptiota ja hyväveliverkostoja käsittelevästä sarjasta. Tässä pyrin avaamaan perusteita ja katsantokantaani asiaan yleisellä tasolla ja jatkossa pyrin konreettisten esimerkkien avulla avaamaan eri ilmenemismuotoja Suomessa.