Piilokorruptio Suomessa osa 4: Lainsäädännön tarkoitukselliset porsaanreiät

Eräs vähän esillä ollut institutionaalisen korruption muoto on epämääräisten ja porsaanreikiä sisältävien lakien säätäminen. Lakeihin jätetään tarkoituksellisesti aukkoja, joissa on mahdollisuuksia tulkintoihin eikä niiden valvonta ole edes kunnolla mahdollista. Lain noudattamiseen liittyy olennaisesti kiinnijäämisen riski sekä toisaalta rangaistuksen kovuus mikäli sitä rikkoo – joidenkin lakien kohdalla käytännön valvonta on mahdotonta, mikä osin vesittää koko lain.

Vallan kolmijako-opin isä Montesquieu  esitti jo kolme sataa vuotta sitten toteamuksen, jonka mukaan valtio tuhoutuu mikäli lainsäädäntövalta on korruptoituneempi kuin toimeenpanovalta. Tavoitteena on ollut korostaa lainsäädäntövallan keskeistä merkitystä eettisten periaatteiden muotoilijana ja koko demokraattisen hallinnon eettisen laadun määrittäjänä. Huono ja puutteellinen laki asettaa toimeenpanijatkin vaikeaan asemaan.

En suinkaan koita väittää, että olisimme tuhon tiellä, mutta haluan herätellä pohtimaan millaiseen suuntaan olemme menossa. Viime aikoina keskusteluissa olleista laista esimerkkejä ovat mm kansanedustajien sopeutumiseläke, sotetuottajien liiketoiminnan raportointivelvollisuus sekä hallintarekisterilaki ponsineen.

Kansanedustajien sopeutumiseläkkeen pääomatuloja koskeva porsaanreikä

Eduskunnassahan pohditaan parhaillaan hartaudella, mitä tälle julkisuuteen ponnahteneelle kysymykselle tehdään. Vaikuttaa siltä, että säätäessään lakia itselleen kansanedustajat ovat jättäneet tarkoituksellisen porsaanreiän, jota sitten on varsin laajasti hyödynnetty. Pääomatuloja ei oteta huomioon, joten on varsin helppoa kierrättää tulot yrityksen kautta palkkatulojen sijaan.

Lääkäri Tuija Nurmi (kok) nostaa täyttä eläkettä ja samaan aikaan toimii Terveystalossa lääkärinä yhtiönsä kautta nostaen sieltä rahat pelkästään osinkoina. Tanja Karpela (kesk) perusti yhdessä miehensä kanssa koirien koulutukseen erikoistuneen yrityksen ja nostaa täyttä sopeutumiseläkettä, kun sieltä hänelle ei ohjaudu merkittävästi tuloja. Lukuisia muitakin esimerkkejä porsaanreikien käytöstä on nähty.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ongelma oli esillä jo lakia säätäessä, mutta niin vaan kansanedustajat päätyivät hyväksymään itseään ja kolleegojaan koskevan lain selkeistä puutteista huolimatta.

Soten vesitetty palveluntarjoajien liiketoimintatietojen raportointivelvollisuus

"Veroraportointia koskeva pykälä on vesitetty ja asiantuntijalausunnot on nollattu. Hallituksen lakiesitys on pahasti torso", Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala paheksuu Iltalehdelle.

Petteri Orpo on kirkkain silmin vakuutellut, että sotelakiin kirjataan sellaiset raportointivelvollisuudet, että veronkierto ei onnistu ja kansalaiset saavat tarvittavat tiedot. Todellisuus on kuitenkin jotain muuta. Erikoista on myös, että Finnwatch on ollut asiantuntijana esittäen ongelmat ja korjausehdotukset, mutta mitkään niistä eivät ole kuitenkaan päätyneet lakiesitykseen:

"Pyysimme valtiovarainministeriön viimeisten asiantuntijakuulemisten jälkeen annetun lausunnon nähtäväksi. Yllätykseksemme siinä ei anneta ehdotuksia veroraportointia koskevan pykälän korjaamiseksi. Pykälä jää pahasti torsoksi", Vartiala harmittelee.

Todella hämmentävää on, että jo nyt kaikkein suurimmat monikansalliset yritykset joutuvat jo nyt kaivamaan kirjanpidoistaan VML 14 e §:ssä määritellyt laajemmat tiedot, ja EU:ssa keskustellaan juuri näiden tietoelementtien julkisesta raportoinnista. Hallitus kuitenkin jättää näistäkin tiedoista puolet pois. Finnwatchin kirjoituksessa Sote ja Orpon mustatut maakohtaiset verotiedot kerrotaan laajemmin esityksen ongelmista ja siinä todetaan varsin karusti:

"Miksi yli puolet VML 14 e §:n tiedoista on jätetty pois sote-yritysten maakohtaisesta raportointivelvoitteesta ja miksi raportointiin velvoitetuista ei ole säädetty selkeämmin? Tällä ei ole löydettävissä mitään muuta järjellistä perustetta, kuin tahallinen sote-uudistuksen verotuottovaikutusten arvioimisen hämärtäminen – halu säilyttää aggressiivisen verosuunnittelun mahdollisuuksia sekä suojella veroja vältteleviä yrityksiä julkisuudelta. "

Hallituksella olisi siis kaikki mahdollisuudet tehdä toimiva laki, jossa velvoitetaan raportoimaan riittävät tiedot, mutta sitä se ei puheistaan huolimatta ole tekemässä.

Hallintarekisterilaki täytti vuoden – yhtään ponsien vaatimaa lakimuutosta ei ole tehty

Yli vuosi sitten käytiin laajaa keskustelua hallintarekisterilaiksi kutsutun lain ongelmista ja lopulta se hyväksyttiin erinäisten ponsien kera. Näillä ponsilla oli tarkoitus jälkikäteen tukkia lakiin jääneet porsaanreiät, jotka olisi mielestäni pitänyt korjata jo ennen hyväksyntää.

No, missä olemme tänään? Yhtäkään lakimuutosta ei ole tehty ja hiljaista on ollut lain käsittelyvaiheessa silloisen PS:n ja nykyisten Sinisten taholta asian seuraamisen suhteen. Turunen yhtenä ponsien arkkitehdeista vaihtoikin jo Kokoomukseen, joten mahtaako tällä hallituskaudella tulla muutoksia lainkaan.

Säädetään puutteellinen laki mahdollistaen lukuisia kiertomahdollisuuksia ja luvataan pikaiset korjaukset. Korjauksia ei tule ja julkinen keskustelu sekä seuranta asiasta on olematonta. Nykytilassa laki mahdollistaa korruptiota ja omistusten piilottamista, mutta ilmeisesti tämä passaa hallitukselle?

Toimeenpano, valvonta ja tuomiot lainsäädännön armoilla

Vaikka teoriassa ollaan erotettu erilaista toimijoita vallanjako-oppien mukaan, on lainsäädäntövalta keskeinen muiden toimintaedellytysten suhteen. Huonot ja torsot lait tekevät valvonnasta mahdotonta sekä heikentävät tuomioistuinten mahdollisuuksia puuttua väärinkäytöksiin – joskus tämä vaikuttaa olevan tarkoituskin. Esimerkiksi tuon soten palveluntarjoajien raportoinnin vesittämiselle on vaikea nähdä muuta syytä.

Hallituksella ja eduskunnalla on myös merkittävää valtaa valvonnan suhteen budjetin kautta. Mikäli valvontaan kuten esim säätiöiden valvontaan ei anneta määrärahoja tulee lakien valvonta käytännössä mahdottomaksi.

Haluan jälleen korostaa, että piilokorruptio ei ole välttämättä tuomittavaa ja tässäkin liikutaan korkeintaan moitittavan tai epäeettisen toiminnan tasolla. Sen taloudelliset vaikutukset voivat olla kuitenkin suuret ja minun silmiini tällainen tarkoitukselliselta näyttävä toiminta vaikuttaa todella pahalta.

Suomi ei viime vuosina ole juurikaan panostanut korruption vastaiseen toimintaan. Tälle käytetään usein perusteluna hyvää menestystä kansainvälisessä korruptioindeksissä. Tuo indeksi mittaa kuitenkin vain hyvin pientä osaa korruptiosta eli käytännössä suoraa virkamiesten lahjontaa esille tulleiden tapausten kautta. Koko korruptiosta tuo on vain pieni osuus.

Epämääräisten ja torsojen lakienkin säätäminen on siis laajasti määriteltynä osa piilokorruptiota. Meidän tulisi jatkossa kiinnittää yhä enemmän huomiota lakien sisältöön ja otetaanko niissä asiantuntijoiden antamat lausunnot huomioon.

 

PS. Tämä oli nyt neljäs piilokorruptiota käsittelevä blogi, sarjan muut osat oheisten linkkien takaa.

Rakenteellinen korruptio ja hyväveliverkostot Suomessa – osa 1

Piilokorruptio Suomessa osa 2: Kaavoitus ja rakentaminen

Piilokorruptio Suomessa osa 3: Konsulttiyrityksien laajamittainen käyttö

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu