Yksityisyyden rajat työpaikalla – kunto, terveys ja persoonallisuus

Missä kulkee yksityisyyden raja työssä vaikkapa terveystietojen, persoonallisuuden tahi fyysisen kunnon suhteen? Kuinka paljon työnanantajan ja toisten työntekijöiden tulee näistä tietää ja milloin rajat ylittyvät? Nämä asiat alkoivat jälleen pohdituttaa itseäni luettuani Yleltä Mona Mannevuon kolumnin Kontrolliyhteiskunnassa tuupataan ja optimoidaan aivoja.

Kolumnissa pohdittiin erilaisia keinoja kuinka yhteiskunta ja työnantajat pyrkivät mittaamaan meitä yhä lisää sekä ohjaamaan haluamaansa suuntaan. Nän toteaa kolumnissaan:

"Työntekijöitä mitataan jo nyt ja jatkossa vielä enemmän. Asiasta on syytä keskustella laajemmin, koska se herättää myös eettisiä ja kriittisiä kysymyksiä. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää terveystietojen käyttöön ja yksityisyyden suojaan."

Hän maalailee mahdollisia tulevaisuudenkuvia, joissa työntutkijat ja kellokallet palaavat työpaikoille työkaluinaan aktiivirannekkeet ja aivomyssyt mitaten työntekijän tehokkuutta. Hänen mukaansa siirtymä kontrolliyhteiskuntaan on jo tapahtunut, mutta jatkon ei tarvitse olla ylhäältä alas annettu itsestäänselvyys:

"Kiperät kysymykset yksityisyydestä avaavat myös kiinnostavan ikkunan sekä kansalaisen ja valtion että työntekijän ja työnantajan väliseen alati muutoksessa olevaan valtasuhteeseen. Tällä hetkellä digitaaliset alustat, mittaamiset ja tuuppaamiset esitetään niin, että ne herättävät vähintään ihmetyksen kummastusta. Aivan kuin työkansalainen esittäisi sivuroolia Orwell-inspiroituneessa b-luokan scifi-elokuvassa."

Työpaikoilla on tehty paljon hyvää työtä kannustamalla ja tarjoamalla mahdollisuuksia

Monilla työpaikoilla on hyviä käytäntöjä, joilla työntekijöille on tarjottu erilaisia mahdollisuuksia kunnon ylläpitämiseen ja myös vaikkapa henkilökohtaiseen kehittymiseen. Keskeistä onnistuneille malleille on vapaaehtoisuus sekä riittävä yksityisyys halutessaan. Yksityisyyden voi kuitenkin helposti rikkoa myös porukan paine vaikkei joku haluaisikaan omia tietojaan tai tekemisiään kaikkien tietoon. Siksi on tarkoin mietittävä millaisia tietoja porukassa on tarpeen käsitellä.

Kovasti muodissa 2000-luvulla ovat olleet myös erilaiset persoonallisuustestit. Nämäkin oikein toteutettuina voivat auttaa ymmärtämään toisiamme sekä itseämme paremmin. On vaikkapa hyvä tietää millaisia ihmisiä tiimissä on ja mikä heitä motivoi.

Terveiden elämäntapojen edistäminen tarjoten mahdollisuuksia on myös usein toimiva ratkaisu kunhan esimerkiksi osallistumattomuuden kautta sillä ei lähdetä arvottamaan työntekijöitä.

Kolikon toinen puoli – milloin mennään liian pitkälle?

Tästä lienee kullakin oma mielipiteensä ja rajaa on vaikea vetää. Mieleeni tuli muutama esimerkki, joista ensimmäinen liittyy kuntotesteihin. Koko myyntitiimi vietiin osana tiimipäiviä kuntotestiin – toki olisi ollut mahdollista olla ottamatta osaa testiin, mutta porukan painostuksessa kukaan ei näin tehnyt. Tuloksia käsiteltiin myöhemmin ja kaikki saivat tuloksensa. Tulokset olivat lähtökohtaisesti luottamuksellisia, mutta urheilusta innostuneen pomon kannustamana ja joukon muutaman myötämielisen innostamana tuloksia sitten ruodittiin porukalla. Yksi heikossa kunnossa oleva oli vaikeassa tilanteessa silloin ja vielä enemmän illanvieton aikana saadessaan kuunnella kuittia muutamalta paremmin pärjänneeltä kilpailuhenkisessä myyntiorganisaatiossa.

Tällaiset tilanteet ovat varsin yleisiä nykyään, mutta kannattaisi harkita ovatko ne tarpeen ja kaikille miellyttäviä – vain onko joukossa joku, jolla traumat lähtee jo syvältä koululiikunnasta ja vahvuudet ovat ihan muualla. Mikäli halutaan tukea ja mahdollistaa kunnon testaus niin parempi on antaa sille mahdollisuus vaikkapa lahjakortilla ja lisäksi asiantuntijan neuvot päälle.

Kuinka paljon meidän on sitten tarpeen tietää toistemme persoonallisuudesta? Erilaisia testejä on lukuisia kuten vaikkapa 360 astetta tai 16 persoonallisuustyyppiä -testi. Omasta mielestäni nämä ovat vielä rajan alapuolella ja jossain määrin hyödyllisiä. Tosin näistä tunnutaan vedettävän joskus turhan pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja ne saattavat vaikuttaa ihmisten kohtaamiseen – joskus hyvällä tavalla ymmärrystä lisäten, mutta kenties myös aiheuttaen vääriä tulkintoja.

Edellistä pitemmälle tiedän mennyn joissain firmoissa, jossa ollaan vaikkapa tuomassa jotain mindfullnessin tms kaltaisia tekniikoita tilaisuuksiin. Näissä ollaan joskus menty hyvinkin syvälle ihmisen tuntoihin ja vaikkapa historiaan. Mielestäni tällaiset eivät kuulu työpaikalle paitsi täysin vapaaehtoisina mahdollisuuksina vailla mitään työnantajan tai porukan paineen luomaa pakkoa.

Varsinkin esimiehille on myös kustannettu erilaisia useamman päivän seurantaa elintavoista ja mm stressin sekä unen vaikutuksesta. Näissä usein esimerkiksi aktiivisuusrannekkeen avulla tarkkaillaan sykettä ja sen ominaisuuksia samalla pitäen kirjaa tekemisistä sekä työssä että vapaa-ajalla. Täsäs mennään mielestäni alueelle, joka ei ole enää työnantajan eikä esimiehen asia. Voidaan tarjota mahdollisuus tiukalla yksityisyydellä ja näin onneksi useimmiten tapahtuukin. Ainakin tietämäni näitä palveluja tarjoavat yritykset pitävät tarkoin huolta tästä.

Vaatimukset, mittaaminen ja tehokkuusvaatimukset kasvavat koko ajan ja työntekijöistä halutaan puristaa yhä enemmän. Jos ajatellaan vaikkapa uutisia siitä, kuinka Amazonin työntekijät eivät tehokkuusvaatimusten vuoksi käy edes vessassa, niin onhan tilanne jo mennyt liian pitkälle. Näemmekö pian yrityksen, joka haluaa laittaa aktiivisuusrannekkeen suoritteen seuraamiseksi työntekijöille? Toivottavasti emme.

Erityisesti esimiesasemassa ja HR:ssä toimivien olisi hyvä välillä pohtia näitä asioita, jotteivät työntekijät joudu ikäviin ja kohtuuttomiin tilanteisiin menettäen sellaista yksityisyyttä, joka ei ole työn kannalta tarpeen.

Miten sinä näet  työn ja yksityisyyden rajan – mikä on vielä ok ja milloin mennään liian pitkälle?

 

 

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu