Tuotekehitys ja innovaatiot vähenevät – muut Pohjoismaat eri linjalla

Suomen T&K-panostusten määrä kulkee aivan eri suuntaan kuin muiden Pohjoismaiden ja vuoden 2008 tasoon verrattuna yritysten omat panostukset ovat vähentyneet miljardilla ja vuodesta 2012 lähtien myös julkiset panostukset ovat lähteneet laskuun. Samaan aikaan kun Ruotsi on nostanut yritysten ja julkisen panostuksen 4,6:een prosenttiin bruttokansantuotteesta ja Tanskakin noussut yli kolmeen, on Suomi laskenut alle kolmen prosentin. Teknologiavientimme on pudonnut ja korkean teknologian osuus bruttokansantuotteesta on pienentynyt finanssikriisin jälkeen 14 prosentista alle yhdeksään.

Annan ilmaisen vinkin sekä yritysjohdolle että poliittisille päättäjille: enemmän on enemmän ja vähemmän on vähemmän. Usein käytetään korulauseita kuinka tehokkaammin ja fiksummin toimimalla saavutetaan pienemmillä panostuksilla tuloksia käyttämällä vaikkapa best practisejä tai kuten tekoälystrategiassa kaavaillaan tulemalla maailman parhaimmaksi tekoälyn hyödyntäjäksi. Tällaiset suunnitelmat eivät tule luomaan merkittävää kilpailuetua verrattuna niihin, jotka panostavat teknologian tutkimukseen ja kehitykseen sekä luovat aidosti uutta. Jos tutkijamme eivätkä yritykset istu niissä pöydissä, missä uuden kehitys tapahtuu, olemme jatkuvasti takamatkalla.

Aika ajoin nousee myös keskustelu siitä, kuinka huippuosaajia houkutellaan Suomeen. Ilmainen vinkki nro 2: ei ainakaan näin. Signaali muualle on, että Suomi ei enää panosta huipputukimukseen eikä ole kehityksen kärjessä.

Kasvun johtajuus kadoksissa – muutos saneerauksesta ja tehostamisesta kohti kasvua

Talouselämän haastattelussa Suomen merkittävimmäksi naispäättäjäksi arvioitu Suvanto-Harsaae toteaa haastattelussa kokemuksiaan haettuaan viittä eri toimitusjohtajaa Suomessa:

Ei löytynyt helpolla. Olemme menettäneet kaksi johtajasukupolvea. Vuoden 2009 finanssikriisin jälkeen moni johtaja säästi ja tehosti, mutta liian harva kasvatti liiketoimintaa. Myös heidän seuraajansa ovat oppineet saman mallin.”

Myös tutkimukset ovat osoittaneet Suomen merkittäväksi ongelmaksi yritysten kasvun vähäisyyden – moni TOP500-yritys on verraten hyvin kannattava, muttei juurikaan kasva.

Mielestäni sekä yritysten johdolla että työntekijöillä on haasteena kääntää ajatukset ja toiminta jälleen luomaan kasvua pitkien säästökuurien ja nykytoiminnan rationalisoinnin jälkeen. Tämä muutos ei ole helppo ja vaatii muutosta sekä johdon että työntekijöiden ajatusmaailmassa ja asenteissa.

Olemalla investoimatta tuotekehitykseen ja kasvuun vaaramme 2020-luvun kilpailukykymme ollen tuomittuja kilpailemaan hinnalla.

Hallitus toimii vastoin OECD:n ja IMF:n suosituksia

Sekä OECD että kansainvälinen valuuttarahasto IMF pitävät vähennyksiä tutkimukseen väärinä ja tulevaisuuden kilpailukyvyn vaarantavina. Yleensä päättäjämme pitävät arvossaan tällaisten tahojen arvioita ja niitä kaivetaan perustelemaan päätöksiä.

Miksi tässä asiassa toimitaan aivan toisin ja hallitus jääräpäisesti kieltäytyy leikkaamasta muita yritystukia samalla ollen panostamatta lisää siihen, joka katsotaan asiantuntijoiden taholta hyödyllisimmäksi? Tämä on arvoitus, yhtenä syynä voi olla se, että on vain mahdotonta myöntää virheensä. Lopputulemana tuetaan pysähtyneisyyttä ja vanhoja aloja uudistumisen sijaan.

Graafissa 1 esitetty OECD:n tietoihin perustuva käyrä panostusten kehityksestä 2000-luvulla pitäisi kyllä herättää päättäjät unestaan.

Ennennäkemättömästi politisoidut julkiset panostukset – biotalous ja cleantech

Sipilän hallitus on ennenäkemättömällä tavalla politisoinut määrärahojen ohjausta valikoiduille toimialoille – en muista tällaista ilmiötä tapahtuneen aiempien hallituksien kohdalla. Korvamerkitsemällä kärkihankkeilla kehitysrahoja on leikkausten aikana varmistettu rahat esimerkiksi biotalouteen ja cleantechiin. Nyt vaikuttaa siltä, että Vakekin saattaa olla osin valjastettu tukemaan näitä toimialoja.

Entisenä yritysjohtajana Sipilällä on ilmeisesti muita suurempi kyky nähdä, millä alueilla innovaatiot ja menestystuotteet syntyvät. Kuitenkin viime syyskuussa tehdyssä kärkihankkeiden puolivälitarkastelussa todettiin mm seuraavaa:

"Hallitusohjelman mukaan Suomi tavoittelee bio- ja kiertotalouden sekä cleantechin edelläkävijyyttä. Alojen kasvu ei kuitenkaan ole ollut odotettua eivätkä kärkihankerahoituksella tähän asti tuetut uudet kokeilut ole skaalautuneet vielä vientituotteiksi. Markkinoita avaavien innovatiivisten ja kestävien julkisten hankintojen strategista johtamista, riskienhallintaa ja osaamista on parannettava. Kestävät julkiset hankinnat ja hankintojen neuvontapalvelut edesauttaisivat myös hallituksen vähähiilisyystavoitteiden saavuttamista."

On hyvä huomata, että tämä on alue, jolla Sipilän lapsilleen siirtämä Fortel Invest sekä moni hänen lähipiiristään toimivat. Kuten sanoin niin enemmän on enemmän – kun tarpeeksi rahaa pumpataan jollekin toimialalle, niin kyllähän sieltä jotain syntyy. Syntyykö tarpeeksi ja mitä olisi tapahtunut mikäli oltaisiin annettu asiantuntijoiden päättää toimalariippumattomasti tukien kohdentamisesta esitettyjen suunnitelmien pohjalta sen sijaan, että nyt taikasanoilla biotalous ja cleantech irtoa tukirahaa muita helpommin?

Business Finland ja Tekniikan Akateemiset varoittavat

Itselläni alkaa jo epätoivo voittamaan ja mietin jo kannattaako tästä enää edes kirjoittaa. Asiaan vaikuttanee se, että suurimman osan urastani olen vetänyt tuotekehitystiimejä, ja olen nähnyt millainen vaikutus lyhytnäköisillä säästötoimenpiteillä on tulevaisuuden kilpailukyvylle. Tuotekehityksen leikkaukset ovat johdolle houkuttelevia siinä mielessä, että niiden vaikutukset näkyvät viiveellä ja kvartaalitaloudessa niitä ei hetkeen tule muuten kuin säästöinä. Joskus toteutuu jopa malli meidän jälkeemme vedenpaisumus: kun leikkauksien vaikutukset tuntuvat näkyy saneerausjohtajasta enää vain perävalot.

Kuitenkin minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Näin on monelle yritykselle jo käynyt ja monelle tulee käymään lähitulevaisuudessa. Lisäksi viive tulee myös mikäli panostukset ja resursointi nostetaan uudelleen ylemmäs – alkuun tulee vain kustannuksia ja hyödyt vasta myöhemmin. Kysymys on investoinnista tulevaisuuteen ja se vaatii rohkeutta – onko sitä tarpeeksi?

Business Finlandin pääjohtaja Pekka Soini totesi Ylelle seuraavaa:

"Kun on keskitytty säästöihin, niin joskus menee lapsi pesuveden mukana. Se on huomioitu ja nyt tämä asia pitäisi korjata jo ennen seuraavaa vaalikautta. Näitä ei voi yhden vuoden sysäyksinä tehdä, vaan tähän pitää sitoutua pitkäjänteisesti."

Tammikuussa julkaistu Tekniikan Akateemisten teettämä Teknologiabarometri kertoo myös karua kuvaa Suomen trendistä suhteessa muihin Pohjoismaihin graafissa 2.

Tällä hetkellä Suomessa tunkataan vanhoja toimialoja ja tuetaan pysähtyneisyyttä uudistumisen sijaan. Tällä voi olla katastrofaalinen merkitys kilpailukyvyllemme 2020-luvulla.

 

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu