Pätkätyöt ja matalapalkka – väistämätön tulevaisuus vai elinkeinoelämän tavoite?

Minua on usein mietityttänyt onko työelämän kehityssuunta väistämätöntä tulevaisuutta vai onko se elinkeinoelämän vaikuttajien sekä omistajien etuja ajavien tavoite. Digitalisaatio ja robotisaatio tarkoittaa tulevaisuudessa yrityksien osalta kasvavaa määrää kiinteiksi katsottavia investointeja, jotka eivät jousta kysynnän ja menestyksen mukaan. Tällöin on sinällään luonnollista, että joustoja haetaan kaikkialta mistä niitä on saatavissa. Yhdeksi merkittävimmäksi vaikuttaisi valitettavasti olevan muodostumassa työvoima – yrityksille töitä tekevät ihmiset.

Tällä hallituskaudella on ollut jo useita päätöksiä ja lisäksi suunnitelmia siitä, kuinka pätkä- ja matalapalkkatöitä sekä ulkomaista työvoimaa pyritään lisäämään Suomessa. Samaten esimerkiksi Kokoomuksen tavoitteet yksipuolisesta paikallisen sopimuksen edistämisestä ilman Ruotsin kaltaista myötämääräämisoikeutta ja työntekijöiden edustusta yrityksien hallituksissa johtaisivat yhä enemmän saneluun todellisen sopimisen sijaan.

Työmarkkinat odottavassa tilassa

Itse olen näkevinäni, että työmarkkinat Suomessa ovat odottavassa tilassa. Odotetaan nykyhallituksen päätöksiä vielä tällä kaudella ja osin myös sitä, mikä tulee olemaan seuraavan kokoonpano ja linjaukset. Valmistelussa olevat alle kolmekymppisten perustelemattomat määräaikaisuudet sekä henkilökohtaisesta syystä irtisanomisen helpottaminen ovat tällaisia asioita. Lisäksi jatkuvasti pulpahteleva keskustelu tarveharkinnan poistamisesta mielestäni vaikuttaa vallitsevaan tilanteeseen.

Tulevan hallituksen osalta tulee olemaan merkittävää millaiseksi sosiaaliturvan uudistus muodostuu. Mikäli mennään mm Kokoomuksen ja KD:n ajamaan Universal credit -malliin tarjonnee se yrityksille mahdollisuuksia lisää tilapäiseen ja edulliseen työvoimaan.

Toisaalta ajetut tavoitteet tuossa mallissa ovat kansantalouden kannalta mahdollisesti hyviä, mutta kolikolla on toinen puoli eivätkä dynaamiset vaikutukset ole kovin helposti ennustettavissa. Samalla malli tarjoaa nimittäin eräänlaisen yritystuen, kun työntekijälle voidaa enenevässä määrin tarjota lyhyitä työsuhteita alhaisella palkalla valtion velvoittaessa niiden vastaanottamiseen tukien menettämisen uhalla. Kuinka paljon yritykset tulisivat tätä mahdollisuutta hyödyntämään on sitten arvoitus. Paljonko tämä sitten vaikuttaa perinteisten pitkäkestoisten työsuhteiden vähenemiseen ja sitä kautta turvattomuuden lisääntymiseen. Ollaan kenties menossa kohti mallia, jossa valtio subventoi tilapäisten ja matalapalkka-alojen lisääntymistä pysyvien kustannuksella.

Hallituksen toimet ovat edistäneet myös voimakkaasti vuokratyöfirmojen liiketoimintaa ja viimeisin esitys henkilöstöpalveluyrityksien kasvavasta roolista työvoimapalveluissa tekee sitä edelleen. Näiden liiketoiminnan ja kannattavuuden kehitys on aivan kärjessä kaikista toimaloista ja ne pääsevät hyödyntämään esimerkiksi nollatuntisopimuksia.

Mikseivät palkat nouse työvoimapulasta huolimatta?

Työvoimapulan kuvittelisi markkinataloudessa johtavan kilpailuun työntekijöistä ja sitä kautta palkkojen nousuun. Näin ei kuitenkaan suurelta osin ole tapahtunut vaan palkat ovat pysyneet ennallaan. Teknokologiaosaajista puhutaan olevan pulaa, mutta kuitenkaan esimerkiksi Tekniikan akateemisten palkkakehitystä kuvaavissa vuoden 2017 tilastoissa palkat eivät ole juuri nousseet. Jos pula olisi merkittävä, niin tämän pitäisi näkyä palkkakehityksessä.

Jos katsotaan matalapalkka-aloja, niin Lapin työvoimapulasta on puhuttu paljon. Sielläkään palkkatasot eivät nouse juuri lainkaan huolimatta merkittävästä liikevaihdon kasvusta. Verrattuna vuoteen 2015 se jopa laski vuonna 2016. Kymmenestä matkailualan yrityksestä työpaikkaa hakenut koulutettu matkailualan osaaja ei olisi yhdestäkään saanut tuntipalkkaa yli 9 euron alan minimin. Lapissa on lukuisia yrityksiä, joissa vieras- ja vuokratyövoiman osuus on enemmistönä – bisenestä pyörittävät usein siellä suuret henkilövuokrausfirmat eivätkä työntekijät ole suoraan yritysten palkkalistoilla. Samalla henkilöstövuokrausfirmat pystyvät kontrolloimaan palkkatasoja yritysten väillä.

Ilmeisesti sekä Lapin työvoimapulaan että myös teknologiaosaajien pulaan odotetaan ratkaisuksi ulkomailta tuotua työvoimaa halvemmalla hintatasolla. On mielenkiintoista, että esimerkiksi Lapin matkailua tuetaan voimakkaasti yritystuilla ja hakemuksissa kerrotaan kuinka nämä työllistävät merkittävän määrän ihmisiä. Samalla unohtuu kertoa, etteivät nämä työntekijät ole suomalaisia eikä heillä ole pysyviä työsuhteita. Kukaanhan ei valvo näiden lupausten paikkansapitävyyttä eikä niiden täyttymättömyydestä seuraa yhtään mitään.

Työhyvinvointi unohdettu – luottamus ja turvallisuus

Lähes aina luottamus ja turvallisuus koetaan kaikkein tärkeimmäksi työhyvinvoinnin tekijäksi – niillä on myös kiistaton vaikutus työn tuloksiin ja laatuun. Tämä tuntuu täysin unohtuvan helpommin mitattavien taloudellisten suureiden maailmassa.

Henkilöstö on tärkein voimavarammme ja muut korulauseet ovat usein vain esityksissä eivätkä tekoina. Todellisuudessa työntekijät kokevat suurta epävarmuutta eivätkä usein voi luottaa tulevaisuuteensa yrityksessä. On typerää ajatella etteikö sillä olisi vaikutusta suoritteeseen ja sitoumiseen yritykseen.

Taloudelliset helposti mitattavat arvot ovat nousseet liian keskeisiksi monissa yrityksissä sekä myös nykyhallituksen toimissa. Samalla sivuutetaan ihmisille tärkeitä arvoja ja tavoitteita – ihmetellään vaikkapa syntyvyyden vähenemistä, jonka keskeisenä syynä lienee turvattomuuden tunne ja vähäinen luottamus tulevaisuudesta. Ratkaisuksi tarjotaan työllisyyden nostamista, mutta huomiota on kiinnitettävä myös siihen, millaista tuo tarjottu työ oikein on. Jos se ei tarjoa mahdollisuutta ja kohtuullista turvaa säädylliseen elämään, ei siitä ole ratkaisuksi.

Julkisuudessa pyritään vahvasti luomaan kuvaa siitä, kuinka yritykset ovat jotain, mitkä toimivat vain ja ainoastaan markkinoiden ehdoilla pakon sanelemana. Niiden takaa löytyvät kuitenkin omistajat, jotka ovat ihmisiä ja voivat toimillaan vaikuttaa yrityksen toiminnan eettisyyteen ja moraaliin myös työntekijöitä kohtaan. Ei ole mitään syytä sille, miksei heiltä tulisi myös vaatia tätä.

Julkista keskustelua tästä aiheesta kaivataan mielestäni lisää. Kun Etla tai Sitra kertoo meille työelämän murroksesta ja tulevaisuudesta, pitäisi miettiä onko kyseessä joku väistämätön muutos vai sittenkin elinkeinoelämän vaikuttajien luoma tavoitetila.

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu