Ruokaketjun selvitysmies Karhinen: Tuote on hyvä

Ruokaketjua selvittämään asetettu Reijo Karhinen kertoo, että kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että tuote on hyvä toteamalla: "Meillä on hyvä tuote. Kukaan ei ole moittinut suomalaista ruokaa tai kyseenalaistanut sen laatua." Minä taidan olla sitten harvoja erimielisiä vaikkakin vain osittain. Voisin helpommin olla samaa mieltä siitä, että raaka-aineet ovat hyviä ja laadukkaita. Kun sitten aletaan puhua tuotteesta, joksi ennemmin käsitän jo ruoan, aletaan mielestäni olla erityisesti vientiä ajatellen huterammalla pohjalla.

Suomenkin vienti nousee, mutta Ruotsi porskuttaa kaukana edellä

Rakas naapurimaamme Ruotsihan hakkaa meidät elintarvikeviennissä mennen tullen ja jälleen tullaan suomalaisten viennin perusongelmiin: brändäys, myynti, markkinointi ja asiakkaiden tarpeiden sekä kohdemarkkinan tunteminen. Jo kymmenen vuotta sitten markkinoinnin dosentti Petri Ollila totesi kärjistäen:

"Kun ruotsalainen elintarvikevienti, ylpeänä omasta alkuperästään, lähtee ottamaan selvää, millaiset tietyn kohdemarkkinan asiakkaiden tarpeet ovat, suomalaiset vielä miettivät kotona keskenään, miten opettaa kohdemaiden kuluttajat ymmärtämään suomalaisen ruuan arvon."

"Tuntuu joskus, että suomalaiset elintarvikeviennin edistäjät tekevät mitä vain sen sijasta, että välttyisivät kiinnostumasta vientimarkkinoiden kohdeasiakkaiden elämästä ja elinpiiristä, kulttuurista ja käyttäytymisestä elintarvikkeiden kuluttajina. Tämän sijasta mietitään koti-oloissa biologisperäisiä kikkoja myynnin aikaansaamiseksi."

"Suomalaisten elintarvikkeiden puhtauden todistamiseksi uhrattiin 15 vuotta sitten suuria summia. Väitteelle löydettiin jonkin verran pohjaakin. Paikkansapitävyydestä huolimatta väittämä Suomen kaltaisen kaukomaan puhtaudesta, vaikkapa saksalaisille, tulkitaan helposti väitteeksi omassa tutussa ympäristössä tuotetun ruuan epäpuhtaudesta."

Onko tässä oikein mikään kymmenen vuoden aikana muuttunut. Erityisesti alkoholin osalta on, esimerkiksi Napue Gin ja muut ovat tehneet hyvää työtä. Suuressa mittakaavassa ttilanne on mielestäni ennallaan. Olisin katsonut mielelläni varsinaisen Karhisen väliraportin, mutta jostain syystä en löydä sitä millään. Päädyin katsomaan sitten viime vuonna valmistuneen ruokapoliittisen selonteon. Kun sen toimenpide-ehdotuksia katselen, niin emme ole menneet yhtään eteenpäin. Koko selonteko on kuin THL:n suositukset lähtien kaikesta muusta kuin asiakkaan tarpeista ja ruoan kannalta olennaisista seikoista kuten maku ja mieltymykset.

Petri Ollila kertoi myös kuinka mainitun puhtausprojektin jälkeen on yritetty panostaa mm. keveyteen, lisäaineettomuuteen ja funktionaalisuuteen. On puhuttu ”järkiruuasta”, aivan kuin ihmiset nauttisivat ruokaa vain järkisyistä.

Esimerkkinä Valion haasteet

Yhtenä suurimpana Venäjän pakotteiden kärsijänä on ollut Valio, jolla on ollut merkittäviä haasteita. Valio on maitotilallisten omistama ja sopimusten mukaan se vastaanottaa kaiken maidon tuottajilta. Kun Venäjän vienti tyrehtyi, piti sen keksiä minne tuo maito laitetaan. Ratkaisuna on ollut tehdä siitä maitojauhetta vientiin, mistä ei synny juurikaan katetta ja pahimmillaan valmistaminen sekä vienti on jopa tappiollista. Tavalliseen tapaan toimiva yritys vähentäisi ostamansa maidon määrää, mutta Valio ei voi näin tehdä.

Maidottomat tuotteet myös lisääntyvät ja kaupan hyllyille ovat ilmaantuneet kaura-, manteli-, kookos- ja soijamaidot. Näiden osuus on kasvanut kymmeneen prosenttiin tuoteryhmästä ja uusien tuotteiden myötä määrä on kasvussa. Valio on nyt tehnyt kaurajuoman, mutta tässäkin ruotsalainen Oatly valtaa maailmanmarkkinoita hurjalla vauhdilla. Brändäystä ja mainontaa sekä panostuksia katsoessa se ei ole mikään ihme.

Omistusrakenne ja pieni koko myös aiheuttavat sen, että Valion omat mahdollisuudet kasvaa ovat rajalliset. Suurimmat meijerit ja tuottajat ovat tehneet erilaisia yritysjärjestelyjä Euroopassa ja brändeillä on valtava merkitys. Valio on pysytellyt poissa tällaisista järjestelyistä, jolloin se on jäänyt pieneksi paikalliseksi toimijaksi. Valion brändit ovat vahvoja oikeastaan vain Suomessa joskin ne tunnetaan jossain määrin myös Ruotsissa, Virossa ja Venäjällä – se riitä ja sen tuominen tunnetuksi laajemmin vaatisi paljon työtä. Tätä työtä Valio ei saa tehtyä nykyisellä kannattavuudellla ja panostuksilla liiketoimintamallinsa tuomilla rajoitteilla.

Kun pohditaan elintarviketjua on hyvä huomata, että elintarviketeollisuuden suurimpia pelureita on osuuskuntien omistuksessa. Valion lisäksi vaikkapa Atrian sekä HKScanin suurimmat omistajat ovat osuuskuntia, mikä luo samankaltaisia haasteita toimintaan, yritysjärjestelyihin ja kumppanuuksiin. Näillä yrityksillä on yhtenä tavoitteenaan maksimoida raaka-aineen käyttö eli tilallisilta ostettu määrä. Tuottajien kannalta hienoa asia, mutta aiheuttaa hankaluuksia liiketaloudellisesti järkevimpien toimenpiteiden suhteen.

Kauppa olisi saatava maksamaan enemmän tuottajalle, mutta työtä tehtävä muutoinkin

Vaikkapa eettisyys, puhtaus ja terveellisyys ovat tärkeitä asioita. Ne ovat kuitenkin ulkomailla vaikeasti perusteltavia ja todistettavia – lisäksi ihmisillä on yleensä kaikkialla usko oman maan tuotantoon. Maku ja kuluttajien tarpeet sekä mieltymykset ovat edelleen avainasemassa. Emme me voi lähteä pienenä maan opettamaan muita syömään jotain. Oma lukunsa on sitten riittääkö näile puheille katetta. Itseäni harmittaa erityisesti Keskustan toimesta vesitetty eläinsuojelulaki, joka olisi voinut tuoda sellaiset säännöt, että olisimme voineet rinta rottingilla kertoa olevamme maailman eettisimpiä tuottajia.  Nyt näin ei tapahdu.

A-studiossa maitotilallinen ehdotti kaupalle ratkaisuksi, että otetaan pois kaupasta ulkomaiset tuotemerkit ja myydään suomalaista. Ei tällainen lähestyminen nykyisessä kansainvälistyneessä maailmassa ja erilaisten ruokatrendien virratessa onnistu. Vaikkapa juustoissa kuluttaja haluaa parmesaaninsa, manchegonsa tai gruyerensä kaupasta. Joku kulinaristi totesi, että lasten lähtiessä joku päivä kotona ensimmäisenä lentää se oltermannikimpale jääkaapista roskiin. Ja joo, on Valiolla hyviäksi juustoja toisenlaiseen makuunkin, mutta suuntaus on ollut bulkkia kohti.

Vaikkapa itämainen keittiö on ollut nousussa vuosia. Jos poistettaisiin ulkomaiset vaihtoehdot ja siellä olisi vain vaikkapa Atrian versioita itämaisista ruoista valmisruoka-altaassa, niin aika karua olisi. Sen verran kuraa nuo useimmiten ovat. Valmispizzojen pakastealtaasta pois Grandiosat ja Dr Oetkerit, niin alkaa valikoima olla aika vähissä.

On hyvä olla ylpeä raaka-aineistaan ja tuotteistaan, mutta sen ei saa antaa sumentaa kokonaisuutta. Meillä on kaikilla osa-alueilla tehtävää siinä, että suomalaisen ruoan menekki ja arvostus nousee. Nyt suhtaudutaan kuin muut eivät sitä vaan ymmärtäisi ja meidän tehtävämme on valistaa heitä.

Onko tuote siis kunnossa? Minusta ei, mitä itse olet mieltä?

 

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu