Luomakunnan kruunun kasvava koira- ja susiviha

Iltalehti uutisoi tänään kuinka Nurmijärvellä tapetun koiranpennun on todennäköisesti tappanut ihminen vaikka poliisi on väittänyt sen tapahtuneen suden toimesta. Kolmen kuukauden ikäinen saksanpaimenkoiranpentu Pyry oli löydetty pihalta pää leikattuna irti. Viikin eläinlääkärin lisäksi myös Evira totesi, että siististä jäljestä päätellen katkaisu oli todennäköisesti tapahtunut viiltämällä esimerkiksi veitsen kaltaisella aseella. Mitkään katkaisujäljet eivät viitanneet eläimen tekemään raateluun.

Poliisi kuitenkin kertoi perheelle: "Tiistaina poliisin tutkinnanjohtaja kuitenkin ilmoitti Evirasta tulleen tiedon, että Pyryn on tappanut koiraeläin. Hän totesi, että asialla on selvästi ollut susi ja että asiassa ei näin ollen ollut syytä epäillä rikosta."

Kätevää, susiviha lisääntyy eikä tarvitse tutkia kuka on tehnyt kyseisen teon – suden piikkiin. Miten poliisi voi toimia näin?

Koirien aiheuttaman uhkan määrä ylimitoitettua

Mediassa on meneillään osin oikeutettu, mutta myös ylimitoitettu uutisointi ja keskustelu koirien hyökkäyksistä. Niiden määrä vaikuttaa olevan selkeästi kasvussa, johtuuko se todellisesta kasvusta vai ilmoituskynnyksen alenemasta olisi mielenkiintoista tietää. Asiaan on suhtauduttava joka tapauksessa vakavasti, mutta silti mieluusti ilman ylilyöntejä.

Suomessa on noin 700 000 koiraa ja viime vuonna rekisteröitiin noin 800 koirahyökkäystä. Tuosta voidaan laskea paljonko niitä on suhteutettuna koirien määrään ja saadaan 0,11%.

Ihmisten tekemiä väkivaltarikoksia poliisin tietoon on tullut 2010-luvulla korkeimmillaan noin 43 000 ja 2017 määrä on noin 35 000. Tästä saadaan ihmisten tekemien suhdeluvuksi väkilukuun 5,5 miljoonaa suhteutettuna 0,63-0,78% eli todennäköisyys on kuusin- tai seitsenkertainen.

Toki hieman keinotekoinen vertailu, mutta riskin kannalta ottaen huomioon kuinka moni näistä on tehty alkoholin vaikutuksen alaisina, niin voitaisiin määrätä alkoholinnauttimiseen ajokortti sekä kytkeä hihnaan joitakin ihmistyyppejä.

Rodun ja koon merkitys

Esimerkiksi kansanedustaja Kulmala on kieltämässä tiettyjä rotuja ja osa on sitä mieltä, että isoille koirille pitäisi laittaa tiukempia rajoitteita.

Koiran koko ja luonne eivät kuitenkaan korreloi niin, että iso koira olisi jotenkin erityisen vaarallinen. Itselläni on berninpaimenkoira ja vielä heinäkuun puoliväliin niitä oli kaksi. Surukseni jouduin Ukko-koirani saattamaan ikuiseen lepoon pari kuukautta sitten. Rotuna berninpaimenkoirat ovat varsin leppoisia ja niillä on mm haliberniyhdistys, jonka koirat käyvät esimerkiksi hoitokodeissa ilahduttamassa vanhuksia.

Todella suurista koirista esimerkiksi bernhandilainen, tanskandoggi ja irlanninsusikoira ovat yleensä todella lempeitä luonteeltaan enkä ole tavannut vaarallisia yksilöitä. Esimerkiksi tanskandoggia kuvaillaan rotuna seuraavasti: "Tanskandoggi on itsevarma, rauhallinen koira, jonka ärsytyskynnyksen tulee olla korkea. Rodun ihanteena on yksilö, joka "ottaa tilanteen haltuun" paikassa kuin paikassa ja antaa itsestään kuvan lempeänä jättiläisenä." Kuvaus vastaa varsin hyvin kokemaani tanskandogeista, joita olen kohdannut.

Pitbullit ja amstaffit ovat olleet eniten tapetilla ongelmallisina koirina ja valitettavasti omat kokemukset vahvistavat tämän. Kuitenkin niissäkin on monia hienoja yksilöitä. Oman koiran kanssa liikkuessa tarkkailen erityisesti näiden kohdalla koiran lisäksi omistajaa miettiessäni miten pitää varautua. Joillekin koiran ollessa egon jatke on kyseessä räjähdysherkkä yhdistelmä. Liian usein koirarodun valinta on tehty vääristä syistä ja kokemus ei riitä kunnolliseen koulutukseen – jotkut tällöin nimenomaan vahvistavat näiden potentiaalisia huonoja ominaisuuksia. Jotkut tekevät niin tietämättömyyttään ja pieni osa valitettavasti jopa tahallaan.

Moni näistä ongelmallisista koirista on peräisin ulkomailta ja eivät ole puhtaita pitbulleja tai amstaffeja. Pelkällä rotumääritelmällä voi olla hankala operoida näiden tapauksessa, kun ne ovat käytännössä sekarotuisia. Liian moni nykypäivänä ottaa tällaisen tuntematta niiden taustoja, jolloin esimerkiksi jossain ääritilanteessa voi tulla ikäviä yllätyksiä.

Suomalaiset kasvattajat ovat useimmiten vastuullisia ja myyvät koiria selvittäen omistajan kyvyn kouluttaa ja hallita koiraa. Minun koirieni kasvattaja tenttasi meitä huolella ennenkuin aikanaan saimme pentueen itsevarmimman ja pelottomimman uroskoiran. Meidän piti osoittaa olevamme kykeneviä kouluttamaan se, sillä itsevarmuus on erittäin hyvä asia koiralle, mutta sen aikuistuessa joutuu olemaan johdonmukaisen tiukka, jotta koira ei ala kuvitella itseään lauman johtajaksi. Kun tuo neuvottelu on käyty koiran kasvaessa ja onnistuttu, niin rohkeudesta ja itsevarmuudesta on paljon hyötyä. Pelokkaat koirat käyttäytyvät usein paljon arvaamattomammin.

Pitbullien ja amstaffien ohella ihan perinteiset metsästyskoirat ovat olleet vaarallisia. Listalle pitäisi sellaisen toteutuessa nostaa monia metsästäjien suosimia rotuja kuten karjanlankarhukoira ja itäsiperianlaika. Lähiseudullani nämä ovat kunnostautuneet hyökkäyksissä toisia koiria kohtaan ja on näitä tapauksia julkisuudessakin. Usein näiltä metsästyskoirilta on sosiaalistaminen jäänyt vähiin ja ne käyttäytyvät agressiivisesti – tätäkään ei voi toki yleistää.

Ei ole koiraa karvoihin katsominen sanoo vanha sananlasku – eikä pelkkään kokoon tai rotuun.

Suomalaisen luomakunnan kruunun hiipuva suhde luontoon ja eläimiin

Sekä sosiaalinen että perinteinen media lietsoo tällä hetkellä koiravihaa. Saa nähdä johtaako tämä Nurmijärven tapauksen kaltaisiin enenevässä määrin. Perinteisempää on ollut erilaiset koirien myrkyttämiset, joita on ikäväkseni tapahtunut myös lähistölläni. Poliisi ei ole tietääkseni saanut yhtään myrkyttäjää koskaan kiinni.

Vanha suomalainen luonnonusko näki ihmisen luonnon osana. Suurimpana yhteisenä tekijänä eri luonnonuskontojen välillä pidetään kunnioitusta luontoa ja sen kiertokulkua kohtaan. Ihminen nähdään osana tätä kiertokulkua: ihminen ei ole luonnosta erillinen eikä sitä ylempänä tai alempana.

Kristinuskon tulo tänne nosti ihmisen luomakunnan kruunuksi, jolle koko muu luonto ja eläimet ovat alisteisia. Ottamatta kantaa sinällään uskonnon hyvyyteen tai haitallisuuteen on tällä ollut merkittävä vaikutus suhtautumisessamme muihin eläimiin ja niiden oikeuteen elää.

Olen usein ihmetellyt miten täällä pohjolassa on alettu suhtautua vaikkapa vapaana oleviin koiriin niin kiihkeästi ja pelokkaasti. Jos menemme etelämmäs Euroopassa vaikkapa Ranskaan, niin vapaana oleva koira ei tunnu olevan mikään ongelma ja niitä on kylissä ja kahviloissa vaikka kuinka maaseutuympäristöstä puhumattakaan.

Omistajalla on vastuu koirastaan – siitä ei pääse mihinkään. Toivotavasti löydämme keinoja asian ratkaisemiseksi pehmeämmin kuin kehittämällä sääntöviidakko, jossa myös koulutetut ja hyvin käyttäytyvät koirat joutuvat liikaa elämää rajoittavin sääntöjen kohteeksi.

Menenkin tästä rapsuttamaan suurta petoani.

 

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu