Miksi työtä verotetaan paljon enemmän kuin pääomatuloa?

Periaatteellisena kysymyksenä minua on pitkään mietityttänyt miksi puheissa niin kovin arvostettua työtä verotetaan niin paljon ankarammin kuin pääomatuloja. Miksi valtio ottaa paljon enemmän niska limassa duunia paiskivalta kuin siltä, jolla on omaisuutta sijoitettavaksi? Jotenkin tämä ei korreloi kaikkien työtä ylistävien puheiden kanssa.

Ero sadantuhannen euron tuloilla pääoma- ja ansiotuloveron välillä

Hyväpalkkaisessa duunissa olevaksi voitaneen laskea sata tuhatta vuodessa ansaitseva, joka maksaa tänä vuonna verolaskurin mukaan 43,4% veroja mukaanlukien eri työhön luettavat maksut ja rajaveroaste on 58,8%. Tuosta laskettuna käpälään jää helpolla laskutoimituksella 56 600 euroa.

Katsotaan sitten pääomatuloja. Myyntivoittoja ja osinkoja verotetaan hieman eri tavalla, mikä hieman hankaloittaa esimerkkiä. Osinkotulojen tapauksessa 15% on verovapaata ja 85% veronalaista, jolloin kolmeenkymmeneen tuhanteen euroon asti todellinen veroaste on 25,5% ja yli menevältä osalta 28,9%. Tuosta saadaan samalle sadan tuhannen euron tulolle maksettavaa veroa 27 880 euroa eli käpälään jäisi 72 120 euroa.

Jos taas kyseessä olisi puhtaasti myyntivoitot, niin verovapaata osaa ei ole vaan vero 30% 30 000:n euroon asti ja sen ylittävältä osalta 34%. Tällöin maksettava vero on 32 800 ja veroaste 32,8%. Tällöin käpälään jäisi 67 200 euroa.

Pääomatuloja saava saisi siis käytännössä verojen jälkeen 67 200 – 72 120 euroa verrattuna ansiotuloa saavan 56 600:n euroon? Veroasteena eroa on 10,6 – 15,5 prosenttia. Työllä ansaitsevan tulojen noustessa rajaveroaste on huima ja pääomalla taas eroa ei juuri tule progression ollessa vain 30 000:n euron kohdalla.

Jos kerran työ on se mitä arvostetaan, niin miksi tilanne on tämä?

Kotimainen pääoma karkaisi ulkomaille ja ulkomaista ei saataisi tänne vai miten se menisi?

Pääomatuloverotuksen kiristykseen tai progressioon liittyen nämä ovat perinteisesiä luotavia uhkakuvia.

Ulkomaiseen pääomaanhan ei vaikuta käytännössä kuin yhteisövero, joka on 20% yrityksen voitosta, joka on kilpailukyinen Euroopassa. Pääomatuloistaan ulkomaalaiset maksavat verot kotimaahansa, joten Suomen pääomatuloveroprosentit eivät heitä hetkauta.

Mikäli suomalainen sijoittaakin Suomen sijasta ulkomaille homma toimii käänteisesti eli hän maksaa pääomatuloistaan veronsa Suomeen verotuksemme mukaisesti eli tällä keinolla veroilta ei pitäisi päästä välttymään.

Hallintarekisterikeskustelun yhteydessähän kovasti korostettiin kuinka varsinkin EU:ssa automaattinen tietojenvaihto pitää huolen siitä, että vapaamatkustajia ei ole.

Lisäksi usein luodaan uhkakuvaa, jonka mukaan kotimainen pääoma passivoituisi ja jäisi vaikkapa pankkitileille. Ihmettelen kovasti kuka vaikkapa miljoonan pääoman omistaja makuuttaisi pitkään jatkuneella matalalla korkotasolla rahojaan pankkitilillä vaikka jonkin verran pääomatuloveroja nostettaisiinkin.

Reikäinen pääomaveropohja – pääomapiirien lobbauksella ja vaikutusvallalla reijitetty

Esimerkkilaskelmien veroprosentit pääomatuloverotuksen osalta ovat vain amatöörien hommaa, sillä aikaa myöten veropohjaa on reijitetty ja luotu monenlaisia huojennuksia, joilla asiansa osaavat verokonsulttien avulla saavat painettua veroja alas tai siirrettyä pitkälle tulevaisuuteen.

Finanssiala ry:n lobbaamana on myös saatu ujutettua lainsäädäntöön monia erilaisia sijoitusinstrumentteja, jotka asettavat varakkaat sijoittajat aivan eri asemaan kuin piensijoittajat, jotka kiltisti makselevat verojaan säädetyillä prosenteilla.

Esimerkiksi SDP on kertonut tavoittelevansa laajoja ”tiiviitä veropohjia ja alhaisia tiiviitä verokantoja” eli matalia veroprosentteja, jotka kohdistuisivat tasaisesti kaikille. Jopa Kokoomuksen Juhana Vartiainen on kehunut tätä tavoitetta ja veropohjan tilkitsemistä.

Nykyinen kehitys kiihtyi lobbauksesta väitöskirjan tehneet Anders Blomin mukaan 2000-luvun alussa ja tähän päivään mennessä on tehty paljon päätöksiä, jotka ovat suosineet varakkaita. HS:n haastattelussa hän toteaa mm seuraavaa:

"Suomen erityispiirre pienenä maana on se, että eliitin jäsenet tuntevat liki kaikki toisensa. Siksi henkilökohtaisilla suhteilla on suuri merkitys."
Keskiviikkona järjestetyssä väitöskirjan tiedotustilaisuudessa Blom vaati Suomeen ”yhteiskunnallisen sopimisen päivitystä”. Suomen elinkeinoelämän olisi hänestä löydettävä uusi yhteinen tavoite, jonka kansalaiset voisivat jakaa, kun historiallinen kommunismin pelko on kadonnut."
"Samalla ne taloudelliset erioikeudet, joita eri eturyhmät ovat onnistuneet itselleen vuosien saatossa haalimaan, täytyy läpivalaista."

Olen samaa mieltä – on aika tarkastella syntynyttä monimutkaista kokonaisuutta ja yksinkertaistaa sekä oikeudenmukaistaa sen rakennetta.

Verotuksen oikeudenmukaistaminen ja kohtuuttomien etujen karsinta

Tämä hallitus on näissä asioissa näyttönsä antanut ja Kokoomuksen tahi Keskustan taholta on turha odottaa muutoksia vallitsevaan tilanteeseen. Käytännössä pääomatuloverotuksen ongelmiin ei olla puututtu lainkaan vaan on tuotu lisää etuuksia varakkaille. Osakesäästötilikin on osin taktinen harhautus, jolla tarjoamalla hieman vastaavia etuja tavallisille pulliaisille varakkaat säilyttävät omat suuremmat etuutensa .

Ansiotuloverotusta on hyvin mahdollista keventää nostamalla jonkin verran pääomatulojen verotusta sekä tilkitsemällä veropohjaa poistamalla kohtuuttomia etuja ja huojennuksia. Samaan voisi myös liittää yleishyödylliseksi laskettujen yhteisöjen kuten työmarkkinajärjestöjen, MTK:n ja säätiöiden osinkotulojen jonkinasteinen verotus.

Työn ja pääomatulojen verotuksen tulee lähentyä toisiaan. Nykyisten hallituspuolueiden keinovalikoimassa ei ole lainkaan puuttuminen varakkaiden ja suuren pääomankohtuuttomiin etuuksiin vaikka verotuskohtelua saataisiin niin huomattavasti oikeudenmukaisemmaksi.

Irlannissahan on mielenkiintoinen malli käytössä – siellä nimittäin ei ole erillistä pääomaveroa vaan nuo verotetaan tuloverona ja ovat yhdessä ansiotulon kanssa samanarvoisia. Veromalli on toki muutenkin poikkeava meistä eikä voi poimia vain yhtä asiaa syylistymättä kirsikanpoimintaan.

Suomi rakennetaan työllä, työllä on voitava vaurastua, työn arvostusta on lisättävä – olisiko aika tehdä tekoja pelkän sanahelinän sijaan?

 

 

 

 

 

 

 

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu