Peruskoulun opetuksesta ja ismeistä

Huhtasaaren julistetapauksen yhteydessä käytiin mielenkiintoista keskustelua opetuksen mahdollisesta kantaaottavuudesta. Moni esitti näkemyksiä, jonka mukaan minkäänlaisia "ismejä" ei pitäisi peruskoululaisille opettaa. Tällainen ajattelu on mielestäni pahasti pielessä ajatellen koulun tehtävää, jonka mukaan sen pitää myös kasvattaa nuorista itsenäisesti ajattelevia täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä. Heistä ei sellaisia tule elleivät opi, mitä vaikkapa kapitalismi, sosialismi, nationalismi tahi feminismi on. Tietenkään näitä ei pitäisi erityisesti ja vahvasti arvottaa opettajan toimesta, mutta riittävä ymmärrys niiden sisällöstä ja vaikutuksesta yhteiskuntaan on tuotava esille.

Yhteiskuntaoppi on keskeinen osa koulun opetusta

Peruskoulussa ja lukiossa on pitkään ollut oppiaineena yhteiskuntaoppi, jonka tarkoituksena on avartaa oppilaiden näkemystä suomalaisesta yhteiskunnasta ja ohjata oppilasta toimimaan vastuullisesti ja aktiivisesti yhteiskunnassa.

Moni keskusteluissa otti kantaa myös sen puolesta, että vielä peruskoulussa ei pitäisi opettaa näitä vaan vasta lukiossa. Kuitenkaan kaikki eivät mene lukioon ja peruskoulu jää viimeiseksi ns yleissivistäväksi koulutukseksi. Käsittääkseni esimerkiksi ammattikoulussa ei juurikaan tällaisia asioita enää käsitellä.

Historian sekä yhteiskuntaopin kannalta on välttämätöntä opettaa erilaisten suuntauksien sekä ajattelumaailmojen eroja. Muutoin oppilaan on mahdotonta ymmärtää miten tähän päivään on tultu ja kuinka yhteiskuntamme toimii. Myös vaikkapa tieto Suomessa vaikuttavista puolueista ainakin pintapuolisesti kuuluu käydä läpi.

Väistämättä tämä tarjoaa opettajalle mahdollisuuden värittää asioita jossain määrin oman ajattelutapansa suuntaan, mutta itse uskon kuitenkin valtaosan tunnistavan vastuunsa ja pyrkivän tarjoamaan opetussuunnitelman sekä oppikirjojen mukaista tietoa.

Feminismin vaikutukset Suomessa tasa-arvon kannalta

Yksi selvästi kiihkeitä mielipiteitä nostava asia on feminismi, joka mm nousi puheenaiheeksi vuoden 2017 alussa, kun peruskoulun ysiluokkalaisille oli Opetusministeriön hyväksynnällä lahjoitettu nigerialaissyntyisen Chimamanda Ngozi Adichien 41-sivuinen essee Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä (Otava). Monen luettua ainoastaan pelkkä otsikko vedettiin raflaavia johtopäätöksiä jonkinlaisesta oppilaiden aivopesusta.

Itse sisältö kertoi kuitenkin lähinnä kirjoittajan kokemuksista Nigeriassa ja Yhdysvalloissa eikä suinkaan ollut sellaista kuin monet tuntuivat kuvittelevan. Teos päättyy seuraaviin lauseisiin:

"Minulle feministi on kuka tahansa, joka myöntää, että sukupuoli aiheuttaa ongelmia ja että meidän on löydettävä niihin ratkaisu, pystyttävä parempaan. Meidän kaikkien, niin naisten kuin miestenkin."

Jos ajattelemme vaikkapa Minna Canthin vaikutusta suomalaiseen yhteiskuntaan, niin se on ollut merkittävä tasa-arvokehityksen kannalta. Canth edisti naisten asemaa muun muassa tekemällä työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Hän oli suomenkielisen koulutuksen uranuurtajia.

Emme me voi sivuuttaa tällaisia asioita opetuksessa ja Suomen historiassa. Emmekä voi ryhtyä kieltämään hänen teoksiensa lukemista vaikkapa osana äidinkielen opetusta.

Oppilaat kyllä ymmärtävät oppikirjan ja jonkun henkilökohtaisen näkemyksen eron. Minna Canthin kirjat tai tuo essee eivät ole oppikirjoja ja kyllä se tulee selväksi myös oppilaille.

En lainkaan kiellä etteikö myös feminismissä ole suuntauksia ja näkemyksiä, jotka ovat huomattavan kiistanalaisia. Se ei kuitenkaan poista tuon aatteen merkittäviä positiivisia vaikutuksia tasa-arvon kehittymisen kannalta. Ne vaikutukset yhteiskuntaan tulee tunnistaa ja tunnustaa myös yhteiskuntaopin sekä historian opetuksessa.

Toivottavasti viimeaikaiset keskustelut eivät johda ylilyönteihin

Olen huolestunut viimeaikaisista keskusteluista sekä sosiaalisessa että perinteisessä mediassa. Toivon että mahdolliset ongelmat opetuksessa käsitellään lähinnä vanhempien, opettajien ja oppilaiden toimesta yhdessä eikä julkisuudessa.

Pääsääntöisesti uskon opetusohjelmaa noudatettavan enkä usko mitään systemaattista "aivopesua" olevan peruskouluissa.

Toivottavasti emme näe tulevaisuudessa jatkuvia valituksia opettajan opetuksista ja kaupan päälle somehärdelliä, jossa yksityishenkilöt mukaanlukien alaikäiset ovat yhtäkkiä somen riepoteltavana.

Koulussa opitaan elämää varten

Koulun tehtävä on todellakin opettaa myös elämää varten ja toimimaan täysivaltaisen itse ajattelevana yhteiskunnan jäsenenä. Sitä varten on tarpeen opetuksessa myös kertoa yhteiskunnan kehittymiseen sekä tähän päivään vaikuttavista aatteista ja niiden periaatteista. Tämä ei valitettavasti voi perustua suoraan joihinkin kaikkien hyväksymiin faktoihin matematiikan tapaan.

Itse uskon peruskoulun opetuksen ottaneen merkittäviä harppauksia kannustaessaan oppilaita itsenäiseen ajatteluun, haastamaan mielipiteitä sekä vaikkapa lähde- ja mediakritiikkiin. Omana peruskouluaikanani oli paljon enemmän läsnä yksi totuus ja esimerkiksi opettajan näkemyksen haastamista katsottiin varsin karsaasti. Ja uskokaa pois, olen sitä kokeillut jo tuolloin… 😉

Lukiossahan on ollut nykyään kaksi pakollista kurssia filosofiasta. Arno Kotron mukaan ensimmäinen kurssi käsittelee muun muassa sitä, miten erottaa perustellut väitteet perustelemattomista, kuinka tunnistaa huuhaan ja kehnon argumentoinnin ja millaista on kriittinen ja itsenäinen ajattelu. Kakkoskurssilla taas pohditaan etiikkaa, arvoja ja hyvän elämän rakennuspuita.

Mielestäni on harmi mikäli tällaisia ei käsitellä jossain määrin jo peruskoulussa, sillä osa jää paitsi todella tärkeistä aiheista itsensä näköisen elämän rakentamisen tukemiseksi. En tunne opetusohjelmaa siinä määrin, että osaisin sanoa onko tällaisten asioiden läpikäynti mukana.

Nyt on tärkeää uskoa toisaalta opettajien integriteettiin ja hyväntahtoisuuteen – ja toisaalta myös nykyisten oppilaiden omaan ajatteluun ja kriittisyyteen sekä kykyyn hankkia tietoa lisää halutessaan. Koskaan ei ole ollut tarjolla tietoa vapaasti niin paljon kuin tänä päivänä.

Nuorissa on tulevaisuus – pelkän tottelemisen sijaan heitä on autettava ajattelemaan itse.

 

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu