Lakkoilu vapaa-ajalla ja muita neronleimauksia

Mitä pidemmälle kiista etenee, sitä oudommaksi käyvät perustelut. Tänään poimitussa sinisten Tiina Ahvan blogissa esitetään ties monennenko kerran idea lakkoilusta vapaa-aikana. Katsotaan vaikkapa Tilastokeskuksen määritelmä lakolle: "Työntekijät kieltäytyvät työn tekemisestä ja tällöin he eivät myöskään yleensä saavu työpaikalle."

Voisitteko nyt kertoa minulle tyhmälle  miten määritelmä huomioonottaen toteutetaan lakkoilu omalla ajalla?

Miten ne työt sitten jätetään tekemättä vapaa-ajalla, onko kyse kotitöiden tekemättä jättämisestä?

Kukaan ei palkkaa irtisanoakseen

Siinä toinen slogan, jota mm Petteri Orpo viljelee vasta-argumenttina. No shit Sherlock.. Tähän maailmaan mahtuu monta erilaista tilannetta ja tämä tuskin on se yleisin. Täysin olkiukkomaisella perustelulla koitetaan puolustella typerää lakia. Kokoomuksen viestintätoimisto on kunnostautunut viime aikoina keksimään näitä Orpon suuhun ja hän kyllä jaksaa niitä toistaa.

Tarkkaan ottaen tuosta voisi hyvinkin muodostua välillisesti mahdollinen tapaus mikäli irtisanominen tehtäisiin todella helpoksi. Yrittäjän tarvitessa apua ruuhkahuipussa houkuttelisi hän ammattilaisen hommiin tietäen niiden mahdollisesti loppuvan vaikkapa puolen vuoden päästä. Kovan luokan ammattilainen ei hommaan lähtisi määräaikaisella työsuhteella, mutta lupaus pysyvästä työpaikasta voisi toimia. Nyt joku kertoo seuraavaksi, että tällainen heikentäisi työnantajan mainetta. Tämä pitää paikkansa, mutta suuremmilla paikkakunnilla se ei kantaudu seuraavien korviin – pienillä kyllä. Laissa kuitenkin pitää ottaa huomioon eri tilanteet ja ympäristöt.

Alf Rehn Facebookissa kuvaili hyvin näitä väittämiä siitä, etteikö kukaan yrittäjä toimisi väärin vastineena seuraavaan aina empaattisen Kokoomuksen Susanna Kosken toteamukseen:
"On täysin absurdi väite, että alle 20 henkeä työllistävissä yrittäjissä – tai oikeastaan minkä tahansa kokoluokan yrittäjissä – löytyisi sellaisia, jotka irtisanovat henkilöstöä mielivaltaisesti ja huvin vuoksi.

Tähän Alf Rehn otti kantaa Facebookissa seuraavasti:
"Ei, ei se ole absurdi väite. Se on looginen ja järkevä, teorian ja datan tukema väite. Ei niitä ehkä montaa ole, mutta onhan se itsestäänselvyys että jos otetaan kaikki yrittäjät Suomessa, mikä ei ole ihan pieni ryhmä, niin kyllä siihen ryhmään mahtuu pari sosiopaattia, pari muuten vain umpihullua, jokunen sadisti ja joitain moniongelmaisia. Eli sellaisia jotka voi irtisanoa mielivaltaisesti tai huvin vuoksi."

Kuten Rehnkin samassa yhteydessä totesi niin, olen samaa mieltä siitä siitä, että kyseessä ei ole suinkaan enemmistö vaan todella pieni osa. Mutta näitä silti on – mätiä omenoita on sekä yrittäjissä että työntekijöissä.

Avainkysymys lakien säätämisessä on, kuinka paljon sitten pitää ottaa nämä huomioon. Eihän vaikkapa väkivaltarikoksia koskevat lait kosketa enemmistöä millään tavalla vaan ne kohdistuvat niihin tapauksiin, joissa mennään moraalisesti väärille poluille.

Vastareaktio on seurausta päätösten sarjasta, jossa vain toista ollaan kuultu

Hallituksen edustajat kertovat kuinka oikea tapa on antaa lausuntoja lakiesityksiin ja -luonnoksiin. Tällä hallituskaudella ne ovat menneet täysin kuuroille korville. Asianmukaisilla perusteluilla ei ole ollut mitään merkitystä. Aktiivimallissa koettiin yksi karuimmista esimerkeistä: suurin osa lausunnonantajista kertoi kuinka tämä ei toimi, mutta ei sillä ollut mitään merkitystä. Seurauksena juuri kukaan ei edes tienyt lain tullessa voimaan, mitä se tarkoitti. Eläinsuojelulakiin annettiin 400 lausuntoa, jotka kaikki menivät kuuroille korville. On eri asia aidosti kuunnella ja ymmärtää sekä toimia sen pohjalta – sitä tämä hallitus ei tee.

Lopputulemana aktiivimallisaa kiire oli saada voimaan laki, jota ei oltu mietitty kunnolla. Sen seurauksena noin 150 000 ihmistä, joista 97 000 työmarkkinatuen varassa, nauttii sanktioista joka kuukausi. Yhdeksän kymmenestä työmarkkinatuen saajasta ei ole pystynyt täyttämään ehtoa. Tähän ratkaisuna ministeri Lindström kertoi kuinka tuloksia arvioidaan väliarviointina huhtikuussa 2019 ja loppuarviointi on syyskuussa 2019. Eli kiireellä tehdyn lain mainostettu tiukka seuraaminen tarkoittaakin vastuun siirtämistä seuraavalle hallitukselle. Ryhdikästä menoa.

Kysymys ei ole vain irtisanomisen ehtojen heikentämisestä vaan hallituksen päätösten jatkumosta.

Kun tarpeeksi kauan kumarrat toiseen suuntaan pyllistäen toiselle, alkaa hanurin katsominen kyllästyttää.

Painostakaa keinoilla, jotka eivät painosta

Tämä vaikuttaa olevan hallituksen ja Suomen Yrittäjien kuningasajatus. Mikä on työttömien keino painostaa tai vaikkapa Kelan idioottimaisten kilpailutuspäätösten kohteena olevien vammaisten lasten sekä heidän vanhempiensa?

Menevätkö he lakkoon vai mitä tekevät? Huomaako sitä edes kukaan. Mitä jos hallitus päättäisi leikata kunnolla eläkkeitä, menisivätkö he lakkoon ja sen vaikutus olisi mikä?

Toistuvasti kerrotaan kuinka oikea tapa olisi vaikuttaa vain kertomalla mielipiteensä lausuntojen tms kautta. Jos sillä mielipiteellä ei ole mitään merkitystä, niin pitäisikö vain alistua? Olen katsonut tämän hallituksen lakiesitysten lausuntoja ja jopa korkeimman hallinto-oikeuden näkemyksillä pyyhitään hanuria. Kuunnellaanko vai tullaan kuulluksi sekä ymmärretyksi?

Solidaarisuus on kuollut – eläköön solidaarisuus

Ammattiyhdistysliikkeelle vaikuttaa laskeutuneen rooli puolustaa myös työttömiä ja muita, joiden oma vaikutusvalta ei riitä mihinkään. Heillä on valtaa vastustaa myös sellaisia asioita, jotka nähdään oikeudenmukaisuuden kannalta vääriksi.

Elinkeinoelämällä ja rikkailla on myös valtaa jopa enemmän. Milloin he ovat sitä käyttäneet heikompiosaisten puolustamiseksi? Kertokaahan esimerkkejä, kun minä en heti tunnista.

Nyt yrittäjät jakavat ruokaa, kun kyseessä on omien etujen puolustaminen ja vastustajien saattaminen huonoon valoon. Milloin näin on tapahtunut ilman omaa etua?

Itse tunnen monia hyviä yrittäjiä ja monia työntekijöitä. Siksi on outoa katsella tätä taistelua, jossa pääosassa ovat jotkut muut.

Toivottavasti solidaarisuus ei ole kuollut vaan elää edelleen.

 

 

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu