Tuloerojen tulkintaa – ostokset maksetaan rahalla eikä prosenteilla

Tilastokeskuksen julkistamien vuoden 2017 tuloerojen pohjalta tehdään jälleen monenlaisia tulkintoja. Kiistämätön fakta kaiken keskellä on kuitenkin yleisimmin tätä kuvaavan Gini-kertoimen kasvu osoittaen tuloerojen kasvaneen. Tätä tosiasiaa häivyttääkseen moni on poiminut alemman tulodesiilin 2,2 prosentin tulojen kasvun kärjekseen perustellessaan etteivät ne oikeastaan ole kasvaneetkaan vaikka suurimman kymmenyksen tulot kasvoivatkin 4,4 prosenttia.

Tämä prosenttipeli on aika jännää – prosenteillahan ei ruokaa osteta ja laskuja makseta. Kun tuon muutoksen kääntää käypään valuuttaan, niin se tarkoittaa seuraavaa: heikoimman tulodesiilin ihmiset saivat keskimäärin 250 euroa vuodessa lisää rahaa ja suurituloisimman desiilin 2 750 euroa. Jos leikitään prosenttipeliä, niin suurituolisimman desiilin henkilöt saivat lisää rahaa 1 100 prosenttia enemmän kuin heikkotuloisimman desiilin. Toiseksi heikoimmalla desiilillä tilanne on kaikista karuin, sen reaalitulot nousivat taulokosta katsottuna vain 125 euroa. Rahallisia arvoja kuvastaa kuvaaja 1 Tilastokeskukselta.

Kummia nämä prosentit, kun katsotaan eri kulmilta.

Suhteuttaminen reaalituloon johtaa osin harhaan alemmissa tuloluokissa

Tuloeroissa käytetään reaalituloa eli se suhteutetaan kuluttajahintaindeksiin ottamatta huomioon erilaisia kulurakenteita. Tilastokeskuksen eläkkeellä jääny yliaktuaari Osmo Savela kertoo tästä artikkelissaan Köyhyysrajalla hinnat ovat nousseet enemmän. Vastaaviin päätelmiin on aiemmin tullut Nordean pääekonomisti Olli Kärkkäinen blogissaan Inflaatio ei ole kaikille sama.

Kuluttajahintaindeksi kuvaa keskimääräisen ja keskituloisen suomalaisen kustannusrakennetta. Tätä sitten käytetään koko tulonjako- ja tuloerotilastoissa.

Viimeaikaiset hinnannousut ovat osuneet pahasti välttämättömiin kustannuksiin kuten esimerkiksi sähkö, jonka siirtomaksujen jatkuvista hinnankorotuksista on puhetta riittänyt.

Osmo Savela esittää blogissaan koyhyysrajan läheisyydessä elävän kohtuubudjetin hintaindeksin, joka näkyy kuvassa 2. Esimerkiksi kultturin ja vapaa-ajan osuus kuluttajaindeksissä on 12,3 prosenttia ja kohtuubudjetissa 5,1 prosenttia. Kaikki voinevat ymmärtää, että näihin ei köyhällä riitä juurikaan varaa.

Kun tätä hintaindeksiä sovelletaan keskimääräisen sijaan päästään Savelan mukaan siihen, että välillä 2008-2016 tulonhajakotilaston mukaan kuluttajaindeksillä laskettu nousu alimmalle desiilille on 8,3 prosenttia, mutta ottaen huomioon erilaisen kustannusrakenteen se onkin vain 3,4 prosenttia.

Monien välttämättömien hyödykkeiden hinta on noussut kuten terveydenhoitopalveluiden, sähkön ja ruoan, mikä on vaikuttanut pahasti pienituloisimpiin.

Kuluttajahintaindeksin keskiarvolla laskettuna ei selviä koko totuus.

Tulo – ja varallisuuseroja tarkasteltava yhdessä

Jatkuvasti tarkastellaan näitä erillisenä ja unohdetaan se, että varallisuuserot ovat olleet huimassa kasvussa. Varakkain kymmenys omistaa Suomessa jo lähes puolet nettovarallisuudesta. Usein käytetty perustelu on se, ettei varallisuus ole helposti realisoitavissa eikä siten niin merkityksellinen. Siihen kuitenkin kuuluu mm osakeomistukset ja rahasto-osuudet, joten merkittäviltä osin ne ovat hyvinkin realisoitavissa. Ja kyllä sen auton ja sijoitusasunnon voi hyvinkin myydä.

Varallisuuserot kasvavat siis merkittävässä määärin nopeammin kuin tuloerot. Tässä olisi mielenkiintoinen tutkittava ja on vaikea vetää suoria johtopäätöksiä syistä. Yksi syy on esimerkiksi erilaisten varakkaiden sijoutusinstrumenteissa, joissa esim vakuutuskuoressa tai kapitalisaatisopimuksessa myyntivoittoja eikä osinkoja veroteta moneen vuoteen vaan vasta ulosnostaessa pääoman ylittävältä osuudelta. Merkittävä osa syntynee vaikkapa kiinteistöen arvonnoususta yms, mutta nämä ovat vain spekulaatioita enkä tiedä missään tutkitun millaisia osuuksia eri syillä on.

Tuloerot ovat siis kääntyneet nousuun 2017 – mitä vuonna 2018?

Hallituspuolueilla on nyt kova homma koittaa selittää mustaa valkoiseksi kuten Kokoomuksen Sinuhe Wallinheimo jo tekeekin Uuden Suomen uutisessa. Kommenteissa käy hyvin esille monet epäjohdonmukaisuudet väittämissä kuten kunnallisverotuksen unohtaminen ja pelkästään merkitykseltään pienemmän valtion verotuksen huomiointi.

On hyvä muistaa, että esimerkiksi uusi aktiivimalli on ollut käytössä 2018 alusta lähtien ja epäonnistuneena lakina vähentää lukuisien työmarkkinatuella elävien tuloja merkittävästi. Tämä tulee heijastumaan tämän vuoden lukuihin, jotka saadaan laskettua paljon vaalien jälkeen ensi vuoden joulukuussa. Indeksikorotukset jätettiin myös jälleen tekemättä.

Työllisyyden parantumisella on ollut joitain näitä ns dynaamisia vaikutuksia, mutta kuitenkin tuloerot ovat kääntyneet kasvuun. Tuon alimman desiilin 2,2 prosentin kasvun osalta Tilastokeskus toteaa raportissaan: ”Tämä lienee osaksi seurausta toimeentulotuen kasvusta, mihin vaikuttaa vuonna 2017 Kelalle tehtäväksi siirtynyt perustoimeentulotuki”. Näin ollen muutos ei ole aktiivisen hallituspolitiikan seurausta vaan siirtymävaiheessa tehtyjen päätösten.

On hyvä muistaa, että prosenteilla ei lopulta makseta laskuja eikä elämistä. Alimmalla desiilillä ollaan saatu jonkin verran lisä tukea, mutta merkittävää on myös huomata että toiseksi alimmalla desiilillä kehitys on ollut kaikista huonointa.

Tuloerot ovat kansainvälisessä vertailuissa edelleen pieniä, mutta nyt ollaan kuitenkin käännetty ne kasvuun.

 

 

 

 

 

 

 

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu