Piilokorruptio Suomessa osa 6: Valvonnan rapauttaminen

Monilla eri alueilla valvontaresurssit on kavennettu erittäin pieniksi, jolloin lakien noudattamista ei enää voida valvoa riittävällä tasolla. Nyt olemme saaneet lukea kuinka vanhustenhoitoa valvotaan valtakunnallisesti Valvirassa yhden henkilötyövuoden verran pääasiassa yhden valvojan toimesta. Aluehallintovirastoissa on noin 20 henkilöä, joiden toimenkuvaan kuuluu paljon muutakin kuin valvontaa.

Jatkuva valvontaresurssien kaventaminen on osa piilokorruptiota aiheuttaen tilanteen, jossa meillä on kyllä lait ja sopimukset, mutta ei kunnollista valvontaa niiden noudattamisesta.

Esimerkkejä viime vuosilta aliresursoinnista ja valvonnan vähäisyydestä

1. Patentti- ja rekisterihallitus ja säätiöiden valvonta

Patentti- ja rekisterihallituksessa kaksi henkilöä valvoo 2600:a säätiötä, joista viidenkymmenen suurimman yhteenlaskettu omaisuus on noin 15,7 miljardia. Esimerkiksi Nuorisosäätiön toiminnassa PRH ei havainnut itse mitään vaan kaikki lähti vyörymään tutkivan journalismin ja julkisuuden kautta. Tämä pätee lähes kaikkiin säätiöiden väärinkäytöksiin.

Miten he voisivat mitään havaitakaan, kun valvonnan järkyttävän surkeasta tasosta Timo Sillgrenin Pro gradu -työ vuodelta 2013 kertoi seuraavaa:

"Tilintarkastuskertomuksesta tarkastetaan säätiö- ja tilintarkastuslakien mukaiset lausumat sekä se, että tilintarkastajien määrä ja laatu ovat oikeita. Puutteita havaittaessa säätiölle lähetetään korjauskehotus. PRH ei kuitenkaan ole valvonut vuosiselvitysten varsinaista sisältöä, eikä tilinpäätöksiä tai toimintakertomuksia ole luettu tai käyty muuten järjestelmällisesti lävitse. Viranomainen ei siis ole valvonut sitä, täyttävätkö vuosiselvitykset myös sisällöllisesti säätiölain vaatimukset."

Suomeksi sanottuna ne voivat sisältää vaikka mitä tuubaa ilman, että asia tulee ilmi tai tarkasteltavaksi. Kunhan PRH:lle lähetetään oikea määrä dokumentteja, niin se riittää. Lisäksi nämä eivät ole julkisia dokumentteja, joten muut eivät niitä pääse tarkastelemaan.

Tietääkseni mitään muutosta tähän resursointiin ja toimintatapaan ei olla tehty kohuista huolimatta.

2. Liiketoimintakieltojen olematon valvonta

Talouselämä kertoi vuonna 2016 seuraavaa liiketoimintakiellossa olevista henkilöistä:

"Maaliskuussa liiketoimintakiellossa oli Suomen Asiakastiedon rekisterin mukaan ennätykselliset 1 189 henkilöä. Kun henkilö määrätään liiketoimintakieltoon, hänen tulisi viipymättä irtisanoutua kaikista vastuuasemistaan yrityksissä. Näin ei kuitenkaan läheskään aina tapahdu. Asiakastiedon selvityksen mukaan 880 yrityksellä on liiketoimintakiellossa olevia henkilöitä esimerkiksi hallituksessa, yhtiömiehinä tai toimitusjohtajana."

Liiketoimintakieltoon ei määrätä kevyin perustein ja se kestää lain mukaan kolmesta seitsemään vuotta, ja pituuden määrää tekojen vakavuuden perusteella käräjäoikeus. Liiketoimintakieltoon määrätyissä on suuri määrä esimerkiksi vakavia ympäristörikoksia tehneitä ja myös konkurssirikoksiin syyllistyneitä.

Laissa kerrotaan seuraavaa:

"16 § Rangaistussäännös

Joka tahallaan rikkoo liiketoimintakiellon tai väliaikaisen liiketoimintakiellon, on tuomittava liiketoimintakiellon rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta tuomitaan myös se, joka toimii toisen välikätenä liiketoimintakiellon tai väliaikaisen liiketoimintakiellon kiertämiseksi."

Kuka tätä oikein valvoo ja miksi valvonta ei puutu rikolliseen toimintaan? Nuo luvuthan ovat karmeita ja tarkoittavat sitä, että suuri osa jatkaa toimintaansa rangaistuksesta huolimatta.

Tiedot ovat helposti saatavissa rekistereistä, mutta asiaan ei puututa. Itse en tunnista tähänkään tulleen mitään muutosta eikä kukaan poliitikko ole sellaista ehdottanut. Miksi?

3. Kansanedustajien, korkeiden virkamiesten sekä kunnallisvaltuutettujen sidonnaisuudet

Näiden sidonnaisuuksia ja esteellisyyksiä koskevat lait ovat tarkoituksellisesti epämääräisiä, minkä vuoksi on erittäin hankalaa varmistua erityisesti omistusten vaikutuksesta sekä valtakunnan politiikkaan että kunnallispolitiikkaan. Toistuva ilmiö on, että poliitikkoja ja päättäjiä itsessään koskeva lainsäädäntö on jätetty tarkoituksella laveaksi ja vaikeasti tulkittavaksi eikä yleensä olla määritelty rangaistuksia tuon lain rikkomisesta. Lisäksi valvonta niistä on jätetty järjestämättä ja jää pelkästään kansalaisten ja median vastuulle.

Esteellisyyttä ja sidonnaisuuksia koskevat lait perustuvat käytännössä omaan ilmoitukseen ja harkintaan eikä niitä käytännössä valvota viranomaisten taholta ollenkaan. 

Jos ajatellaan vaikkapa kunnalliseen päätöksentekoon viime vaaleista lähtien ulotettuja sidonnaisuusilmoituksia, niin ne perustuvat puhtaasti poliitikon omaan ilmoitukseen ja katsottaessa niitä rekistereistä on tarkkuustaso todella vaihteleva. Tämä sama pätee kansanedustajien ilmoituksiin ja tietääkseni maakuntavaltuutetuille ei oltaisi tuomassa mitään uutta täsmällisempää.

Kirjoitin tästä laajemmin blogissani Piilokorruptio Suomessa osa 5: Epämääräiset esteellisyys- ja sidonnaisuuslait.

4. Ympäristölupien valvonta ja ympäristörikokset

Poliisin raportti Ympäristörikoskatsaus 2018 kertoo seuraavaa:

"On kuitenkin ilmeistä, että vain osa ympäristörikoksista tulee esitutkintaviranomaisten tietoon. Arvio ympäristörikosten piilorikollisuudesta perustuu erityisesti lähialuevertailuun Suomen ja naapurimaidemme Ruotsin ja Norjan rikostilastojen välillä. Ruotsissa tilastoidaan noin kymmenkertaisesti ympäristörikoksia verrattuna Suomeen, koska Ruotsissa valvontaviranomaisella on lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa poliisille kaikki rikosepäilyt toisin kuin Suomessa. Silti ruotsalaiset viranomaiset arvioivat, että ympäristörikokset ovat suuressa määrin piiloon jäävää rikollisuutta myös Ruotsissa."

Poliisin tietoon tulee Suomessa vuosittain alle 500 rikoslain 48-luvun mukaista ympäristörikosepäilyä.

Ruotsissa ympäristökaaren mukaisia ympäristörikosepäilyjä tulee esitutkintaviranomaisten tietoon vuosittain 4000–6000 kappaletta.

Vaikka järjestelmissä on eroja ja tiukemman ilmoittamisvelvollisuudella selittyy osa erosta, niin kokonaan se ei mitenkään selity noilla eroavaisuuksilla.

Poliisiammattikoulun raportti "Vihreämpää rajan toisella puolella? Vertaileva tutkimus ympäristörikollisuuden torjunnasta ja tutkinnasta Suomessa ja Ruotsissa" kertoo seuraavaa:

"Organisaatiotasolla ympäristörikollisuuden tutkintaan on kohdistettu resursseja sekä poliisissa että syyttäjänvirastossa Ruotsissa ja Suomessa eri tavalla. Ruotsin poliisissa on valtakunnallisesti noin 70 ympäristö- ja työympäristörikostutkijaa. Suomessa ympäristörikollisuuden tutkinta hoidetaan pääsääntöisesti päivittäisrikostutkinnan tai talousrikostutkinan osana. Ruotsin syyttäjänvirastossa on erillinen 20 ympäristö- ja työympäristörikosten syyttäjästä koostuva ryhmä, joka hoitaa ympäristörikosten syyttämisen valtakunnallisesti."

"Ruotsissa syyttäjä on myös tutkinnanjohtaja. Suomessa toimii viisi ympäristörikosten avainsyyttäjää muiden työtehtäviensä ohella."

Vaikuttaa aika selvältä, että naapurimme malli hakkaa mennen tulle suomalaisen. Vai olemmeko vaan niin paljon parempia ihmisiä ja ovatko yritykset meillä vain paljon eettisemmin toimivia? Tuskin.

5. Turkistarhauksen valvonta

Pitkän etsinnän tuloksena uuden Ruokaviraston sivuilta löytyi viimeisin graafi, joka kertoo kuinka vähän turkistiloja tarkastetaan, ja miten se on rapautunut vuosien mittaan entisestään.

Graafista käy ilmi, että vajaasta tuhannesta turkistilasta on koko 2010-luvulla seitsemän vuoden aikana tarkastettu 262 tilaa. Kun näissä on myös päällekkäisyyksiä, niin voitaneen arvioida noin viidenneksen joutuneen Eviran tarkastuksen kohteeksi seitsemän vuoden aikana.  Maksimissaan luku on neljännes, jolloin kolmea neljästä ei olla tarkastettu seitsemään vuoteen lainkaan.

Kaikkein huonoimpana vuotena 2014  tarkastettiin neljä tilaa. Tämä vuosi oli heti sen jälkeen, kuin kansanedustajat hylkäsivät kansalaisaloitteen turkistarhauksen kieltämisestä kertoen yhtenä perusteenaan, että valvontaa tehostetaan jatkossa.

6. Muuta heikkoa valvontaa

Listaa voisi jatkaa pitempäänkin, mutta silloin blogi alkaa mennä novellin puolelle. Esimerkiksi Finassivalvonta on viime vuosina osoittautunut varsin heikosti toimivaksi. Martti Asikainen kirjoitti sen toiminnasta blogin Finanssivalvonta maamme häpeätahra.

Heikosti valvottu ja sanktioitu laki toteutuu huonosti

On vaikea sanoa kuinka paljon kyse on ymmärtämättömyydestä valvonnan resursoinnin suhteen ja kuinka paljon kyse on tarkoituksellista valvonnan rapauttamisesta. Kovin nopeasti poliitikot vaativat valvontaa tilille, mutta unohtavat oman roolinsa resursointiin tarvittavien määrärahojen myöntäjinä.

Ymmärrän hyvin kritiikin staattisesta 0,7:n hoitomitoituksesta lakiin kirjattuna miniminä. Kuitenkin lakiin on erittäin vaikea kirjata tarveharkintaisia ja esimerkiksi laatuun perustuvia kriteerejä yksikäsitteisesti ja jättämättä porsaanreikiä sekä tulkinnanmahdollisuuksia. Kokoomus tuntuu edelleen kannattavan mallia, joka jättäisi paljon tulkinnanvaraa. Kenties se on tääs jälleen suurten hoivayritysten asialla, joiden lakimiehet kyllä löytävät porsaanreiät.

Esimerkkitapauksistani moni on jäänyt vähälle huomiolle tai sitten hetkellisen kohun jälkeen kaikki on unohdettu eikä mitään merkittäviä parannuksia olla tehty. Vanhustenhoidon valvonnan heikkous on toivottavasti niin vakava paikka, ettei tämä jää unholaan vaalien jälkeenkään.

Ministeri Saarikon julkaisema lista sisältää paljon liirumlaarumia, vaikka siellä toki on myös kohtia, joita lähdetään valmistelemaan seuraavalle hallitukselle. Esimerkiksi kohta 6 kuulostaa toimenpiteenä aika veikeältä: "Hoitajien määrä ilmoitetaan kyselyissä ja valvontatilanteissa rehellisesti ja siten haamuhoitajailmiö kitketään pois. Kiinnitetään huomiota siihen, että hoitajamäärät lasketaan kokopäiväisinä työsuhteina."

Kitketään siis pois siten, että jatkossa ollaan rehellisempiä, jep? Ne rikkaruohot lähtee näin kitkemällä?

Tuntuu jotenkin kummalliselta, että luottamus on kovin paljon suurempi yrityksiin ja säätiöihin kuin kansalaisiin. Esimerkiksi Kelan valvontaa olla kehitetty ja automatisoitu reippaasti tälläkin hallituskaudella sekä työttömän raportoinneista yms heilahtaa tuen ja maksatuksen keskeytys nopeasti ja tehokkaasti.

Paljon olisi kehitettävää ja pelkkä omavalvonta ei ole riittävä ratkaisu vaikka onkin välttämätön elementti.

Valvonnan rapauttaminen on yksi piilokorruption muoto, jota on tarkkailtava. Laki ilman kunnollista valvontaa eikä sanktiota ei toteudu halutulla tavalla.

 

PS. Tämä oli kuudes osa piilokorruptiosta Suomessa. Aiemmat osat löytyvät:

Rakenteellinen korruptio ja hyväveliverkostot Suomessa – osa 1

Piilokorruptio Suomessa osa 2: Kaavoitus ja rakentaminen

Piilokorruptio Suomessa osa 3: Konsulttiyrityksien laajamittainen käyttö

Piilokorruptio Suomessa osa 4: Lainsäädännön tarkoitukselliset porsaanreiät

Piilokorruptio Suomessa osa 5: Epämääräiset esteellisyys- ja sidonnaisuuslait

 

 

 

 

 

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu