Sama tulos eri keinoilla – perustulokokeilun alustavia tuloksia

Otsikot huutavat kuinka perustulokokeilu ei lisännyt työllisyyttä, mutta tulosta voidaan myös katsoa toiselta näkökulmalta. Samaan aikaan verrokkiryhmän ollessa hallituksen "kannustavien" toimenpiteiden kohteena ovat työllistymisvaikutukset siis samat. Hallitus on toisaalta kehunut työllisyyspolitiikkansa onnistumista, joten eikö silloin samalla tasolla oleminen ole ihan kohtuullinen tulos?

Kyseessähän ovat alustavat tulokset koskien vuotta 2017 ja paljon on vielä avoinna tutkimusryhmän päättäessä raportin seuraavasti:

"Tässä raportissa esitetyt tulokset ovat monilta osin alustavia, eikä niiden pohjalta ole syytä tehdä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä perustulokokeilun vaikutuksista työllisyyteen ja hyvinvointiin. Kokeilun todelliset vaikutukset voidaan luotettavasti raportoida vasta kun kaikki arviointitutkimuksen aineistot – rekisterit, kyselyt, haastattelut ja niiden erilaiset yhdistelmät – on perusteellisemmin analysoitu, ja kokeilua rajoittaneiden poliittisten, institutionaalisten ja aikataulullisten reunaehtojen vaikutukset on arvioitu. Tällöin voidaan sanoa myös jotain luotettavampaa siitä, millaisia vaikutuksia perustulon käyttöönotolla voisi olla yksilöiden työmarkkinakäyttäytymiseen ja hyvinvointiin suomalaisessa yhteiskunnassa."

Joisssan medioissa tämä muistetaan mainita ja jossain ei, vaikkapa Iltalehden artikelissa "Perustulokokeilun karu saldo: Ei lisännyt työllisyyttä yhtään" jää se kovin vähälle huomiolle.

Eri teitä samaan työllistymistulokseen, mutta toisella hyvinvointi sekä usko tulevaisuuteen paranee

Perustulokokeilussa olleet työllistyivät siis alustavien tulosten mukaan 2017 yhtä hyvin kuin hallituksen kritisoitujen "kannustavien" toimenpiteiden kohteina olleet verrokkiryhmän työttömät.

Tämä on siis huono tulos?

Samaan aikaan kyselytutkimusten perusteella hyvinvointi on merkittävästi lisääntynyt sekä usko tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksiin. Eikö se ole merkittävä asia?

Minusta on – ellei sitten ole tavoitteena rangaista työttömyydestä ja syventää ahdinkoa.

Tarkoitus ei pyhitä keinoja – miksi humaanimpi tapa ei kelpaa?

Tulosten perusteella voidaan pohtia kummalla tavalla halutaan edetä – pakottamalla ja sanktioimalla vai sitten mahdollistamalla, luottamuksella ja vähentämällä byrokratiaa?

Tämä vaikuttaa olevan osin ideologinen valinta. Tänään Ylen kolumnissaan Tuija Siltamäki pohtii seuraavaa: Miksi raha motivoi rikasta mutta passivoi köyhää?

Ei liene sattumaa, että päivää ennen alustavien tulosten julkaisua Keskusta julkisti "kannustavan perustulon" mallinsa, joka vaikuttaa sotivan kentän kantaa vastaan. Kohua syntyi eilen, mutta tänään saadaankin sitten jo pikaisesti vahvistusta valinnalle ja kohu laimenee. Taitavaa polittista peliä – on naiivia olettaa, etteikö hallituspuolueilla kokeilun teettäjänä olisi ollut tiedot jo käytettävissä tätä päivää aiemmin.

Minä en kiistä, etteikö Sipilän hallituksen toimilla olisi ollut positiivista vaikutusta työllisyyteen. Keinoista olenkin jo eri mieltä ja väitän, että samoihin tuloksiin oltaisiin voitu päästä ihmisiä kunniottavammalla ja arvostavammalla tavalla aidolla kannustamisella, auttamisella ja byrokratiaa vähentämällä.

Avainasia on se, että perustulokokeilussa olleet ovat työllistyneet yhtä hyvin kuin hallituksen toimien kohteena olleet. Samaan aikaan heidän hyvinvointinsa ja uskonsa tulevaisuuteen on merkittävästi parempi.

Eriasteinen toivottomuus ja henkinen pahoinvointi on monen työmarkkinatuen varaan pudonneen työttömän todellisuutta. Eikö niiden vähentyminen ole merkittävä edistysaskel?

Kummanlaisia keinoja sinä kannatat?

 

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu