Politiikan rottapelaajat

Jääkiekossa, jalkapallossa, koripallossa sekä monissa muissakin lajeissa on tuttu termi rottapelaaja. Kyseessä on pelaaja, joka itse pelaa sääntöjen rajamailla ja ylikin, mutta samalla itse filmaa ja nostaa suuren metelin siitä, että juuri häntä rikotaan. Kyseessä on siis pelaaja, joka toimii kaiken urheiluhengen vastaisesti sekä oman pelitapansa osalta että pyrkien kiinnittämään huomio vastustajan tekemiin koiruuksiin.

Monesti joukkueelle tämän pelaajan toiminnasta voi olla hyötyä. Hänen toimintansa nähdään tuottavan joukkueelle kuitenkin etua peleissä. Mikäli pelaaja treidataan toisaalle, niin mielipide muuttuu usein nopeasti.

Jos joitain esimerkkejä mainitaan, niin mielestäni jääkiekosta vaikkapa Jarkko Ruutu ja jalkapallosta Arjan Robben voisivat olla tällaisia.

Politiikan rottapelurit

Kun katsotaan nykyistä nopeasti muuttuvaa mediamaailmaa, niin politiikassa tämä ilmiö lisääntyy. Samalla journalistien päätavoitteena tuntuu olevan klikit ja niitä seuraavat mainostulot, minkä vuoksi muistutukset menneistä omista sanomisista jäävät vähälle.

En ala nimeämään näitä rottapelaajia – kukin voi miettiä ketkä näin tekevät.

Kaikesta pahinta oikeastaan on, että nämä pelurit saavat kohtuuttoman paljon julkisuutta siksi, että heidän provosoivat kommentinsa ja näkökulmansa myyvät.

Yhä enemmän politiikka ja yhteisten asioiden hoito alkaa näyttää kärjistetyillä mielipiteillä tappelulta vailla rakentavia ratkaisuja.

Hyvä esimerkki on alkaneelta hallituskaudelta, jossa muutamat kansanedustajat tuntuvat kansansuosionsa varmistaakseen kaivavan maata alta omilta hallituskumppaneiltaan. Erityisesti Vihreiden ja Keskustan kohdalla tuntuu olevan suuria vaikeuksia.

Näemmekö vielä rottapelurilaumoja vai voittaako suomalainen suoraselkäisyys?

Tämä on suuri kysymys ja myös medialla on suuri vastuu. Pitääkö suhteuttaa poliitikon sanoma hänen omaan toimintaansa vai kerätä mainostulot raflaavilla otsikoilla ja jutuilla?

Minusta poliitikon ristiriita omissa sanomisissaan ja tekemisissään pitäisi nostaa vahvemmin esille. Jos ajat sananvapautta ja olet heti haastamassa sinulle ilkeästi sanonutta oikeuteen, niin pitäisihän se nostaa esille.

Jos kirjoitat kuinka maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelun pitäisi loppua, kun olet sitä itse tehnyt useampia kirjoituksia peräjälkeen, niin se pitäisi nostaa myös esille.

Kirjoitin joskus Vapaavuoron puolelle blogin miettien mikä vastaisi moraalista integriteettiä suomenkielessä. Lähimpänä vastineena on kenties moraalinen selkäranka.

Itselleni tämä on tärkeä asia. Mikäli syytän jotain väärästä toiminnasta, niin kyllä minun on oltava kohtuullisen varma siitä, etten itse toimi samoin. Enkä varmasti aina onnistu vaan olen ollut sumentuneena omalle toiminnalleni – me kaikki olemme. Olen kirjoittanut satoja blogeja ja kommentoinut aikanaan paljon tehden myös virheitä.

Meillä kaikilla on oma subjektiivinen näkemys ja ei siitä objektiivista tule millään. Tärkeää on kuitenkin pyrkimys ja se on aika helposti havaittavissa – onko kirjoittajan tarkoitus yrittää käsitellä asiaa reilusti vai ei?

Vaikea sanoa, mikä nykysuunnan kääntäisi. Ellei se käänny, niin meillä on kohta rottapelaajalaumoja eikä vain yksittäisiä pelaajia.

Jää nähtäväksi minne mennään. Tässä asiassa itse olen pessimisti ja tulette näkemään minua täällä yhä vähemmän.

 

 

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu