Avoimesta oppimisympäristöstä avokonttoriin – keskittymisrauha on yliarvostettua
Avokonttorin merkittävistä haitoista suurelle osalle ihmisiä on jo melkoinen määrä tutkimuksia, mutta suuntausta ei pysäytä mikään. Syy löytyy yksinkertaisesti kustannuksista – on vaan paljon edullisempaa pakata työntekijät pienempään tilaan vailla seiniä ja nykyään yhä useammin ilman omia paikkoja. Vaikutuksista työn tehokkuuteen ja tuottavuuteen ummistetaan silmät ja ajatellaan, etteivät ne vaikuta tulokseen.
Vielä 1990-luvulla moni erityisesti asiantuntijatyössä oleva sai vielä Suomessa nauttia työhuoneen rauhasta kunnes vuosituhannen alussa alkoi iso pyörä pyöriä. Ensin lähtivät huoneet vaihtuen korkeisiin sermeihin, sitten sermit madaltuivat kommunikaation edistämiseksi ja lopulta katosivat kokonaan.
Työntekijöiden pakkaustiheys kasvoi ilmiömäisesti. Saatiin merkittäviä kustannussäästöjä, mutta vaikutukset tuottavuuteen sivuutettiin. Oli helppoa mitata, kuinka paljon säästettiin.
Aikainen lintu parhaan työpisteen nappaa
Huomattiin kuitenkin pian, että pakkaustiheyttä voisi edelleen kasvattaa. Nyt ollaan siirrytty vaiheeseen, jossa yritys laskee keskiarvon siitä, kuinka moni on keskimäärin paikalla konttorilla. Sen pohjalta lasketaan tarvittava paikkojen määrä. Kellään ei ole omaa työpistettä vaan aamuisin käydään työpisteiden jakoruljanssi. Siinä sivussa saadaan kannustettua vanhaan suomalaiseen hyveeseen ja mielestäni yhteen kulttuurimme kieroutumaan eli aamuvirkkuuden ylistämiseen. Agraariyhteiskunnassa tällä oli arvoa, mutta nykyään sillä ei pitäisi olla erityistä arvoa.
Aikainen lintu madon nappaa, mutta entäs jos madot ei kiinnosta. Yhä useampi jää etätöihin mikäli mahdollista.
Avoin oppimisympäristö kouluihin – mahtaako olla oikeasti hyvä idea?
Lueskelin tänään Hesarin artikkelia Jätkänsaaren koulusta ja avoimesta oppimisympäristöstä, jossa kysytään varsin aiheelliseesti kuka päätti, että tämä on hyvä idea, ja miksi se kannatti toteuttaa.
Tutkittua tietoa ei juurikaan ole, mutta silti näitä alkaa ilmaantua. Kokemuksia aikuisten ”avoimesta työympäristöstä” alkaa olemaan reippaasti ja niiden pohjalta ei varsinaisesti ole tukea sille, että keskittymistä tarvittavaan tekemiseen avoympäristö olisi hyvä.
Kenties keskittyminen on yliarvostettua ja tärkeämpää on oppia selviämään hälinässä? Kenties koulujenkin tehtävänä on valmistella ihmisiä työmuurahaisiksi avokonttorin arkeen?
Pisa-tutkimuksien alamäestä ollaan huolissaan sekä lasten ja nuorten keskittymiskyvystä. Tämäkö on ratkaisu?
Jatkuviin sisäilmanongelmiin suuremmista avoimista tiloista on kenties apua, mutta tuskin juuri muuhun.
Microsoft teki tutkimuksen 2015, jonka mukaan ihmisen keskittymiskyky on noin kahdeksan sekuntia, mikä on sekunnin alle kultakalan keskittymiskyvyn. Vuonna 2000 päästiin vielä kahteentoista sekuntiin. Vaikka tutkimus ei ollut laaja, niin antaa kuitenkin jotain suuntaa kehityksestä.
Mikä sitten on näiden avointen ympäristöjen vaikutus oppimiseen tai tuottavuuteen? Se on vaikeammin laskettavissa kuin tiloista saatu kustannushyöty, mutta ei poista merkittävää vaikutusta. Samalla unohdetaan ihmisten erilaisuus ja tarpeet – yksi koko ei sovi kaikille.
Ilmeisesti ollaan jälleen kuitenkin kiinnostuneempia siitä, paljonko kustannuksissa säästetään kuin siitä, paljonko liikevaihtoa kertyy. Tämä on näköalattomien saneeraajajohtajien puuhaa ja niitä meillä on liikaa.
Koulun tärkeänä tehtävänä on toki opettaa aikuisiän elämää varten. Onko sitten nykymaailmassa tärkeintä valmistaa tulemaan toimeen hälinässä ja kaaoksessa, jolloin tällaiset avoimet ympäristöt ovat jo koulussa tarpeen?
Tätä kehitystähän ei pysäytä mikään – tutkimukset ja työntekijöiden toiveet laitetaan sivuun, kun säästetään.
Avokonttoreissa käydäänkin pelisääntökeskusteluja, joissa tietysti edetään herkimpien tahdon mukaisesti. Avokonttoreissa ei puhuta, naureta, eikä muutoinkaan meluta. Niissä ei piereskellä eikä syödä. Myös ruoan laittaminen avokonttoriin kytkeytyvässä taukotilassa on kiellettyä haju- ja käryhaittojen johdosta. Omia asioitaan ja puheluitaan voi hoitaa ulkohuussin näköisessä lasikopissa, jossa työntekijä on varmuudella muiden silmälläpidon alaisena.
Aasinsiltana
Muiden työntekijöiden työn tehokkuuden kyttääminen on avokonttoreissa enemmän kuin suotavaa. Työnantajan ei tarvitse panostaa työajan- tai tehokkuuden seuraamiseen, kun työntekijät kyttäävät toinen toistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Siihenhän se kyttääjien aika meneekin, kyttäämiseen. Ja valmista ei tule.
Ilmoita asiaton viesti
Käsitykseni mukaan on tehty tutkimuksia joiden mukaan tiiviimmässä ympäristössä elävillä on enemmän mielenterveyden ongelmia.
Ihminen muuten kävelee isossa kaupungissa nopeammin kuin pienessä. En tiedä päteekö tuo myös sisätiloissa.
Ilmoita asiaton viesti
Pitäisi varmaan siirtyä perinteiseen saksalaistyyliseen avokonttoriin. Reilut 50 vuotta sitten eräs opiskelukaverini, joka oli ollut työssä saksalaisessa insinööritoimistossa, kertoi millaista se oli. Konttori koostui pitkästä pöydästä, jonka kahta puolta istuivat suunnittelijat matalilla sermeillä erotetuissa ”työpisteissä”. Pomo istui pöydän päässä, josta hän näki jokaisen työntekijän, ja puuttui heti asiaan, jos hän näki, että jonkun laskutikku ei heilunut (elettiin vanhaa hyvää aikaa). Tehokkuus oli varmasti huipussaan!
Ilmoita asiaton viesti
🙂 Pääasia, että heiluu ja näyttää tehokkaalta. Ajattelua vaativassa duunissa vankka periaate. Valitettavan usein katsotaan sitä, miltä joku näyttää aikaansaannoksien sijaan.
Tuli mieleen, kun joskus törmäsin harjoitteluun liittyvään sanontaan: Speed is a byproduct of accuracy. Ei tarvi hosua, kun hoitaa homman tarkasti. Nopeus tulee mukana.
Ilmoita asiaton viesti
Keskittymisrauha ei ole todellakaan yliarvostettua. Ihmiset ovat edelleen samanlaisia kuin ennenkin: he tarvitsevat oppiakseen rauhaa – hälinässä ei voi keskittyä, eikä oppia. Jokaisella pitäisi olla myös oma pöytä ja tuoli, oma luokkayhteisö ja opettaja.
On säälittävää, että oppilaat makailevat lattialla ja yrittävät kirjoittaa. Oppimistila on kuin rautatieaseman odotushalli: kansa ramppaa ovissa edestakaisin ja metelöi.
Tulokset tulevat osoittamaan, että metsään mennään muotivillityksen ja bisneksen myötä. Jo nyt lukutaidottomia koulunsa päättäviä on enemmän kuin ennen. Kuinka vähällä järjellä tärkeitäkin asioita suunnitellaan ja hoidetaan.
Ilmoita asiaton viesti
Halpojen avokonttorien ongelmia on nyt alettu ratkomaan uusilla innovaatioilla, kuten Frameryn äänieristetyillä kopeilla. Yhden hengen minikoppien (noin yksi neliömetri) hinnat lähtevät 5000 €:sta. Meille perusduunareille riittävät 400 €:n vastamelukuulokkeet. Kyllä ne tiiliseiniä halvemmiksi tulevat ja ovat helpommin liikuteltaviakin.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, kenties pitäisi harkita jonkinlaista kypärää, joka veisi näkökentästäkin pois kaiken häslingin.
Sitten voi alkaa jo miettiä sitä, että kustannussäästöjen sijaan usein perustellaan avokonttoria kommunikaation parantumisella. Mahtaako se sitten vielä toteutua… 😉
Ilmoita asiaton viesti