Enemmistön luopumisen tuska – case joulujuhla

Viime päivien apulaisoikeusasiamies Pölösen päätöksestä seurannut väärinymmärrysten tulva on vakavasti vähentänyt jo aiemminkin vähäistä uskoani poliitikkojen sekä kansalaisten kykyyn ymmärtää lukemaansa ja olla meuhkaamatta täysin harhaanjohtavilla lausunnoilla. Samalla vaikuttaa siltä, että merkittävä osa kokee jotain saavutettuen etujen menettämisen tuskaa tasa-arvoisuuden ja vähemmistöjen huomioonottamisen lisääntyessä lakien mukaan.

Demokratiaa vai enemmistön sortavaa valtaa

Demokratiaan kuuluu enemmistön päätökset, mutta niitä onneksi rajoittaa perustuslait, joita onneksi nykyään tarkemmin pohditaan tunnetuista haasteista huolimatta.

Luterilaisella kirkolla oli pitkään suuri enemmistö Suomessa ja varsin pitkään sen asema on ollut merkittävä ollen sitä edelleen. Paljon perinteitä maassamme liittyy siihen – niin hyvässä kuin myös pahassa.

Kuitenkin kirkkoon kuuluvien sekä  myös uskovien määrä on vähennyt vauhdilla. Tähän trendiin ei nykymaailmassa menestyksekkäästi vastata pakolla tai vaatimuksilla. Jostain syystä monet päättävässä asemassa olevat eivät sitä vielä ymmärrä. Kun Räsänen suunsa avaa, niin eroakirkosta-webbisaitti kokee ryntäyksen. Vaikka Räsänen ei ole kirkko, niin hänen lausumansa saavat ihmiset muistamaan ne ahdasmielisimmät kokemukset.

Joulujuhla on samalla lukukauden päätösjuhla ja yhteinen tapahtuma

Käsitteiden ja termien sekoittaminen tässä asiassa on ollut hämmentävää. Kenties se liittyy siihen, että jo tämän vuosikymmenen alussa arvioitiin ihmisen keskittymiskyvyn alittaneen kultakalan vastaavan.

Ei ole mitään erikoista eikä edelleenkään kiellettävää siinä, että osana tätä joulu- ja päätösjuhlaa on joulukirkko, jossa halukkaat voivat käydä ja muilla on muuta ohjelmaa tai vapaata. Kuitenkin on myös yhteinen tilaisuus, johon kuuluu ohjelmaa mukaanlukien rehtorin puhe tms, stipendien jako jne. Tavoitteena on yhteinen juhla, joka kasvattaa koulun yhteisöllisyyttä kaikki ovat mukana.

Kukaan ei ole viemässä pois koulun joulujuhlapäivän joulukirkkoa – halukkailla on siihen mahdollisuus kuten ennenkin.

Kokonaista joulu- ja päätösjuhlaa ei kuitenkaan pidä pitää kirkossa pakottaen jopa tunnustuksellisiin osuuksiin mukaan ne, jotka eivät sitä halua. Ei pidä olla tarpeen olla läsnä kirkossa, jottei jää paitsi muista asioista eikä yhteisestä juhlasta kaverien kanssa.

Ajatellaanpa että JoppeKata on ollut koulun paras oppilas syyslukukaudella ja on saamassa stipendin. Hän sattuu kuulumaan toiseen uskontokuntaan tai ei usko lainkaan jumaliin. Hänelle päätetään ansioistaan jakaa stipendi. Normaalisti ne jakaa rehtori, mutta hän on juhlimassa kirkossa suuremman joukon kanssa. JoppeKata on vaihtoehtoisessa juhlassa koulun jumppasalissa. Joku pitää hänelle puheen, jota kirkossa olevat eivät kuule ja hän vastaa siihen kirkossa olevien kuulematta. Kirkossa kerrotaan tästä, mutta moni ei edes tiedä kuka oikeastaan on kyseessä ja miltä hän näyttää.

Onko tämä se malli, jota kokonaan vaihtoehtoista ohjelmaa kannattavat haluavat?

Koulun joulujuhla on samalla lukukauden päätösjuhla ja loman alkamisjuhla. Pitääkö sitä varten oppilaat jakaa eri paikkoihin?

Ratkaisu on olemassa ja käytössä useimmissa kouluista – jo vuosikymmeniä

Sattumalta kävin itse kouluni juuri tuossa kunnassa, mistä tämä tapaus lähti. Ala-asteesta lukioon oli sama kaava: joulujuhlapäivänä oli joulukirkko alussa tai lopussa, johon oli kirkkoon kuuluvien pakko osallistua. Sen lisäksi oli yhteinen joulujuhla koulun tiloissa, jossa kaikki olivat läsnä.

Ala-asteella 70-luvun lopussa opettaja väijyi laulaako virsiä ja päällä oli jälki-istunnon uhka ellei huulet liikkuneet. Myöhemmin tämä onneksi loppui. 80-luvullakin oli pakko osallistua, sillä kuuluinhan kirkkoon vanhempieni kautta. Jälkikäteen voisi kysyä, että lisäsivätkö nämä kiinnostustani kirkkoon vai vähensivät?

Ihan vinkkinä kirkolle ja asiaansa uskoville – pakko harvemmin toimii.

Se pakko ei toimi myöskään kulttuurin tai perinteiden säilyttämisen kohdalla. Kirkon ja muidenkin kannattaa nykymaailmassa löytää muita keinoja.

Minusta kaikkia tahoja kunnioittava ratkaisu on olemassa ja kaiken lisäksi jo käytössä useimmissa kouluissa:

Joulukirkko on osa joulujuhlaa, jonne kaikki halukkaat pääsevät mukaan. Lisäksi on yhteinen osuus jossain muualla juhlistaen lukukauden päätöstä kooten koko koulun väen yhteen.

Näistä koostuu koko koulun joulujuhla yhdessä ollen.

Ei tämä ole niin vaikeaa.

 

 

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu