Ilmastonmuutostoimien mittakaavaharha – St1:n Anttosen esitys

Katselin videon Autoliiton satavuotispäiviltä St1:n Mika Anttosen esityksestä, mikä pohditutti itseäni melkoisesti. Mielestäni hän esittää varsin vakuuttavasti  tilastoihin pohjautuen sen, kuinka poliitikot eivät ymmärrä tai halua ymmärtää haasteiden mittakaavaa. Moni pohdinta ja päätös on lähinnä näpertelyä ymmärtämättä sitä, kuinka suuresta mittakaavasta oikeastaan on kyse. Samalla tunnutaan yliarvioivan nopeus, jolla muutoksia on mahdollista tehdä.

Anttonen hyväksyy IPCC:n ennusteet, mutta on melko lailla eri mieltä keinoista, joilla tulevaisuudessa tulisi kehitykseen vaikuttaa. Hän varsin hyvin lukujen kautta esittää kuinka moni julkisuudessa vahvasti esillä ollut ratkaisu on todellisuudessa pienen pieni osa kokonaisuutta.

Ohessa 22 minuutin video tilaisuudesta. Valitettavasti slaidit eivät siinä näy, joten lukuihin joutuu vain kuunnellessa keskittymään.

Keskeisimpiä näkökulmia esityksestä

Anttosen mukaan aikataulu, jolla kuvitellaan saatavan oleellista muutosta aikaan on täysin ylioptimistinen ja mahdoton. Asioita voidaan ratkaista pidemmällä aikavälillä – hänen arvionsa on, että 50-70 vuoden kuluessa ratkaisut ovat käytössä.

Tarvitaan merkittävä muutos koko maailman energiajärjestelmään ja ottaen huomioon teknologian käyttöönotto ja erityisesti laajan mittakaavan investointinopeus, nykyiset tavoitteet ovat mahdottomia saavuttaa.

Puolentoista asteen juna meni jo, on myös varauduttava ja haettava ratkaisuja siihen, mitä tehdään lämpötilan noustessa 3-4 astetta. Ei voida perustaa kaikkea sen uskon varaan, että jollain ihmeen kaupalla onnistuttaisiin, kun tosiasiat pääosin puhuvat sitä todennäköisyyttä vastaan.

Itse olen työkseni arvionut paljon uuteen teknologiaan ja ratkaisuihin liittyviä liiketoimintasuunnitelmia, joissa pyritään kuvaamaan kustannukset, hyödyt ja todennäköiset tuotot. Kenties tärkein asia on tehdä ns sanity tai reality check, missä katsotaan suunnitelmien realistisuus, ja millä olettamilla siihen ollaan päästy. Kun katson niillä samoilla silmillä Anttosen esityksen perusteluita, niin en löydä paljoakaan kyseenalaistettavaa.

Anttosen mukaan uudesta rakennettavasta kapasiteetista vaikuttaen globaaliin kokonaisenergiankulutukseen edelleen 70% rakennetaan fossiilisiin polttoaineisiin perustuen. Vain 30% uudesta on uusiutuvaan perustuvaa.

Tämä tarkoittaa, että edelleen tavoite karkaa kauemmas, ja vanhojen korvaamisen lisäksi meidän tulisi pystyä korvaamaan osa edelleen syntyvästä kapasiteetista.

Kuvaavia lukuja tilanteesta

Anttonen kertoo valaisevasti millaisia eri tuotevirtoja öljystä tulee ja erityishuomion saa lentoliikenne, jonka tarvitsemaa kerosiinia saadaan raakaöljystä jalostettua alle 10%. Ennusteet puolestaan arvioivat lentoliikenteen tuplaantuvan vuoteen 2040 mennessä.

Miten tämä yhtälö toimii, kun sille 90%:lle tarvitaan käyttöä kuten bensiiniksi jalostaminen?

Biopolttoaineen sekoitusvelvoite saa myös osan huomiosta. Hänen mukaansa toisen polven biopolttoainetta tuotetaan promilleja suhteessa polttoaineen kokonaismäärään. Poliitikkojen ohjauksen myötä St1 rakentaa Ruotsiin kahdellasadalla miljoonalla laitoksen, joka tekee jätteistä biopolttoainetta. Hanke on erittäin kannattava poliittisten tavoitteiden myötä, mutta Anttosen mukaan hän olisi mieluummin laittanut ne 200 miljoonaa metsittämiseen.

Mikä sitten tässä biopolttoaineen merkityksen ylikorostamisessa on taustalla? Mielestäni potentiaaliset tehdashankkeet ja merkittäviltä osin valtio-omisteisen Nesteen edut MyDieselin kautta tuntuisivat ohjaavan tähän.

Ymmärrän tavallaan Suomen edun ajamisen, mutta mennäänkö liian pitkälle ja riittämättömin eväin? Kyseessä on minimaalisen pieni osa kokonaisratkaisusta ja nyt sekoitusvelvoitteen myötä aiheutetaan melkoisia kustannuksia. Ovatko hyödyt ja haitat oikeassa suhteessa?

Vuosittaiset investoinnit uusiutuvaan energiaan ovat maailman tasolla noin 330 miljardia dollaria. Anttosen mukaan nämä pitäisi noin kymmenkertaistaa, jotta nyt asetettuihin tavoitteisiin päästäisiin. On selvää, että näin ei tule tapahtumaan.

Järki käteen ja kohti ratkaisuja

Anttosen mukaan vasta Power to X -teknologia ja siten tehostettu hiilen kierto tulee tuomaan ratkaisun ongelmiin. Teknologian kehittäminen vie aikaa ja vaatii merkittäviä investointeja.

Suomen kohdalla hän myös kehotti harkitsemaan: kuinka montaa erilaista infrastruktuuria Suomi Saksan kokosena maana, mutta tällä väkimäärällä, kestää taloudellisesti.

Nyt tuntuu olevan kova draivi ja jotain tarttis tehdä. Kuitenkin ratkaisujen tulee olla harkittuja ja aidosti vaikuttavia sekä kestäviä myös pidemmällä aikajänteellä.

Nyt vaikuttaa siltä, että ei ammuta tykillä kärpästä vaan ritsalla korkealla lentävää lentokonetta.

 

PS. Mahdolliseen keskustelun liittyen muutama seikka, kun tämä ilmastoaihe on niin laaja. Lähden nyt tässä olettamasta, että IPCC:n ennusteet ja ihmisen toiminnan vaikutus ilmaston lämpenemiseen pitää suunnilleen paikkansa. Tästä ei kannata nyt vääntää, siihen liittyviä blogeja riittää.

Anttoseen liittyen: Tunnistan kyllä hänen liiketoimintansa olevan pääosin fossiiliseen perustuvaa. Lisäksi tiedän yrityksensä osaomistaman Tuuliwatin tekevän rahaa tuulivoimalla. Polkumme ovat ristenneet jo 1980-luvulla Otaniemessä ja näistä riippuvuuksista huolimatta uskon hänen tuovan esille asioita myös laajemmassa merkityksessä ja tarkoituksessa. Tämä on toki vain henkilökohtainen mielipiteeni. Mieluiten kuitenkin keskitymme esitettyihin asioihin sivupolkujen sijaan.

NikoKaistakorpi

22.2.2020 Blogitauolla toistaiseksi etsimässä motivaatiota ja miettimässä muita mahdollisia tapoja vaikuttaa. Palailen jos ja kun siltä taas tuntuu. Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu