Kriisiaikana palataan komentoketjuun ja hierarkiaan – aiheuttaa kipuilua

Itse modernien osallistavien ja mahdollistavien johtamismallien ja -tapojen kannattajana ja puolestapuhujana olen pohdinnoissani päätynyt siihen, että kriisiaikana ne eivät toimi halutulla tavalla. Tarvitsemme tiukkaa johtajuutta ja vastuita eikä ole mahdollista kriittisillä toiminta-alueilla olla noudattamatta hierarkioita ja komentoketjuja.

Myöskään jokaikikisen päätöksen sekä perusteiden avaaminen ja pitkä keskustelu niistä ei ole mahdollinen eikä myöskään tarpeellinen. Olen avoimuuden kannalla, mutta samalla on sisäistettävä, että ruotsalaishenkinen yhteinen pitkä keskustelu ennen päätöksentekoa ei ole kriisiajan malli toteuttaa muutoksia. Tottakai yhteiskunnassa on silti alueita ja yrityksiä, jotka voivat jatkaa toimintaansa kevyellä hierarkialla ja itseohjautuvuudella. Se on hyvä asia ja toimii normaalitilanteessa.

Kipuilua somessa epävarmuuden ja puutteellisten tietojen kanssa

Itse haluaisin aina tietää asioiden taustat, oletukset ja perustelut. Olen sen kannalla, että tiedon tulisi olla mahdollisimman avointa – normaalitilassa. Nyt joudun jatkuvasti tyyytymään tilaan, jossa saatavana ei ole kaikkea tietoa ja kaikkia perusteluita yms ei keretä kirjoittamaan auki julkaisukelpoiseen muotoon. Sen julkaistavan tiedon tulisi kestää kriittinen tarkastelu myös muotoseikoiltaan tai ollaan loputtoman kyseenalaistuksen suossa. Osa päätöksistä tehdään väistämättä vaillinnaisin tiedoin.

Kun samalla tehdään politiikkaa, niin meillä on lauma kriitikkoja, jotka etsivät aukkoja ja iskevät niihin. Jopa väärä lauseen muotoilu voi johtaa suuriin ongelmiin.

Muutamat ovat profiloituneet tässä kriisissä, erityisesti Mikael Jungner ja Juho Romakkaniemi sekä useat ekonomistit ovat jo parin kuukauden ajan olleet todella aktiivisia penäämään perusteluja ja vaatineet avointa keskustelua kaikista päätöksistä.

Puhutaan parviälystä ja kuinka kaikki pitäisi valjastaa pohtimaan ratkaisuja sekä myös ”amatöörien” mielipiteet pitäisi otta huomioon. Sinällään aivan hyvä, että keskustelua käydään. Tässä tilanteessa on kuitenkin absurdi vaatimus siitä, että toiminnasta vastuussa olevat olisivat siellä Twitterissä vastaamassa näkemyksiin käyden loputonta keskustelu väärinymmärryksineen merkkirajoituksien puitteissa.

Kriisiajan johtamisessa on oltava vastuut ja komentoketjut kunnossa – avoimuuskin vähenee

Julkishallintokin on pyrkinyt modernisoimaan johtamistaan ja madaltamaan organisaatioitaan. Nopea ja täsmällinen tekeminen ei ensimmäiseksi tuo mieleen julkishallintoa. Se onkin ollut melko huonosti valmistautunut tähän tilanteeseen. Sairaalat ovat kenties onneksi edelleen varsin hierarkkisesti ja täsmällisten vastuiden mukaan toimivia. THL vaikuttaa jo huomattavasti sekavammin organisoituneelta enkä tiedä onko sillä jotain selkeää poikkeusajan toimintamallia.

On esitetty jo näkemyksiä siitä, että meidän tulisi vastaisuuden varalle suunnitella valmiiksi kuinka organisoidutaan tällaisen kriisin koittaessa. Meillä lienee selkeät suunnitelmat sota-ajan organisaatioille, mutta tällaiseen uhkaan ei olla varauduttu samalla tavalla.

Blogissaan Mikael Jungner kirjoitti: ”Toisaalta pandemiassa on hallintoja, kuten Saksa ja Etelä-Korea, jotka jakavat avoimesti kaiken käytettävissä olevan tiedon.

Minä väitän, että ainakin Etelä-Korean tapauksessa tämä on kaukana totuudesta. Ruoho voi olla kaukaa katsottuna vihreämpää. Etelä-Korean hallinto on voimakkaasti suuryrityksiään suojeleva ja maassa on mm tiukkoja rajoituksia median suhteen ja pahimmillan kritiikistä voi jopa häkki heilahtaa. En myöskään usko, että täältä katsottuna ollaan kykeneväisiä kovin tarkasti arvioimaan tiedon avoimuutta tahi oikeellisuutta muissa maissa suhteessa meihin.

Joskus hallinnot joutuvat myös tekemään todella ikäviä päätöksiä olla kertomatta joitain asioita paniikin estämiseksi ja kenties jopa taistelumielialan ylläpitämiseksi. Toivottavasti näin ei ole tapahtunut tässä kriisissä.

Jos ajatellaan esimerkiksi erilaisia sulkuja ja rajoituksia, niin niiden tehoahan on osin madaltanut ennen päätöstä käytävät keskustelut ja pitkä päätöksenteko. Ennen rajoituksen voimaantuloa on tehty joukolla juuri sitä, mitä halutaan rajoittaa. Tästä lienee aiheutunut myös merkittävää haittaa. Toisaalta en olisi halunnut myöskään demokratian murentumista ja mielivaltaisia päätöksiä. Vaikeita valintoja.

Karrikoituna tässä on vähän kysymys samasta kuin nuoren itsenäisen vapaan miehen joutuessa armeijaan komennettavaksi. Joutuu yhtäkkiä noudattamaan käskyjä, joiden perusteita ei tiedä eikä aina ole mahdollisuutta edes kysellä. Joskus niissä ei vaikuta olevan mitään järkeä – välillä niin onkin, mutta taustalla saattaa olla myös jotain, mitä ei vielä ymmärrä. Osin harjoitellaan noudattamaan käskyjä aikana, jolloin ei ole aikaa eikä mahdollisuutta muuhun. Kyse ei ole vain omasta tekemisestä vaan toimimisesta osana koneistoa ennustettavine liikkeineen.

Avoimuus, modernin johtamisen hyveet ja keskustelu on tarpeen tulevaisuudessakin. Uskon niiden olevan yrityksille entistä tärkeämpiä.

Nyt joudumme joudumme kuitenkin tinkimään näistä hyvistä periaatteista.

NikoKaistakorpi

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen puolesta kirjoittava yhteiskunnan asioista kiinnostunut mies. Työurani olen tehnyt yritysmaailmassa erityisesti tuotekehitystiimien vetäjänä ja asiantuntijana. Mielipiteitäni politiikasta ja muusta ilmaisen kirjoittamalla täällä - yritysmaailmassa kohdatessamme en puhu politiikasta vaan pidän nämä erillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu